To 27.10.2011
Kahden viikon ratsastustauko, jestas sentään. Koskahan viimeksi? Ensin tosiaan Hupi järjesti vapaata kenkäepisodillaan ja samana päivänä kun kengittäjä tuli niin allekirjoittanut kehitti itselleen oikein kunnollisen syysflunssan. Hupi sentään liikkui tuon jälkimmäisen viikon lainakuskien avulla ja liinan päässä, kevyesti mutta edes jotenkin.
Maanantai
Parin viikon jälkeen siis takaisin selkään, venyttelemättä ja varsin virtaisalla hevosella. Odotusarvot eivät olleet kovin korkealla siis. Maanantaina vaan jumpattiin kentällä, lähinnä käynnissä ja ravissa, mitään suurempia oikeastaan vaatimatta. Hupi oli vähän jumissa edellispäivänä vuokraajan kanssa suoritetuista ylämäkilaukoista mutta teki kuitenkin ihan asiallisesti mitä pyydettiin. Tai siis sen mitä kyttäämiseltään ehti. Alkukäynneillä käytiin kahdesti keskustelua siitä voiko tietä pitkin edetä jos viereisen talon pihassa on niinkin pelottava asia kun ihminen. Ja sitten hevosparkaa vielä koeteltiin kun omalle harkkalenkille oli kaivettu pari pientä ojaa että vesi valuisi tieltä pois. Siis siellähän asuu selkeästi krokotiililauma. Kun trööttäily ja puhina ei auttanut eikä tyhmä kuski antanut hypätä ympäri ja poistua paikalta niin esitettiin sitten teatraalinen kahden metrin loikka eteen-ylös-ojan-yli... Kentälläkin oli keskittymisvaikeuksia kun kentän päädyssä olevassa tarhassa oli vaanimassa valkoinen pyöröpaali. Suhisi ja sihisi vielä tuulessa. Hupi yritti muutamaan kertaan pelastaa pahaa-aavistamattoman tädin poistumalla vaaravyöhykkeeltä mutta joutui lopulta tyytymään vaan korvien ja silmien pyörittelyyn päädyn kohdalla. Toimittaja haluaa tässä kohtaa huomauttaa että paali on seissyt kyseisessä tarhassa vähintäänkin kaksi viikkoa ;) Kaikista tuijotteluista huolimatta hevonen oli varsin mukava ratsastaa, liikkui ihan ok ja malttoi kuitenkin kuunnella. Vähän jähmeä-tahmea mutta varmasti osin ainakin eilisestä johtuen.
Tiistai
Tiistaina lähdettiin jatkamaan treenejä Tavelan suoralle, ajatuksena saada hevonen liikkumaan vielä paremmin eteen. Kenttä tekee aina sen pienen miinuksen eteenpäinpyrkimykseen vaikka Hupi onkin perusreipas. Parhaat tempoharjoitukset on aina sitäpaitsi tehty nimenomaan maastossa kun luontainen eteenpäinpyrkimys on erittäin hyvä. Tällä kertaa ratsastuksesta tuli hyvin kaksijakoinen. Hupilla tuntuu olevan edelleen aina pieniä vaikeuksia ymmärtää että ihan joka kerta maastossa ei mennä isoa-kovaa vaikka ollaankin tehty ihan säännöllisesti kerta viikoon (vähintäänkin) koulutreenit maastossa, joko tällä suoralla tai harjumontulla. Ensimmäisen puoli tuntia alla oli hevonen joka kävi aivan totaalisen ylikierroksilla, kyttäsi kaikkea eikä antanut vaikuttaa itseensä millään tapaa. Kun käytti jalkaa, niin hevonen tikitti singerin lailla alta pois ja kun koski ohjaan niin sai äkkijarrutuksen ja suoran katsekontaktin yläkautta. Tähän kun lisätään vielä hienot sivulle poistu -liikkeet suoran varrella olevien pyöröpaalien kohdalta niin hermot oli kyllä pienellä koetuksella.
Liian monta kertaa olen jossain kohtaa hermostunut ja antanut hevosen sitten vaan hölkätä miten haluaa ts. jännittyneenä ylitahdissa ylikovaa vailla mitään todellista vaikuttamismahdollisuutta tai laukannut vaan kevyessä istunnassa tyyliin "no mene sitten". Nyt kuitenkin oli oma hermokontrolli kohdillaan ja jatkoin siirtymisiä siirtymisten perään reagoimatta millään tapaa hevosen töhöttämiseen. Pari kertaa meinasi epätoivo iskeä kun mitään muutosta ei meinannut tapahtua, mutta sitten yhtäkkiä, kuin joku olisi jotain taikanappia painanut, alla olikin kuin eri hevonen. Selkä nousi ylös, takajalat alkoi polkea alle, koko hevonen rentoutui, kaula piteni kymmenen senttiä ja tuntuma muuttui kevyeksi. Ja kuskin leuka loksahti auki. En tiedä mitä oikeastaan tein, ehkä lihakset oli lämmenneet kunnolla, ehkä ylimääräinen energia oli töhötetty pois, ehkä osansa oli ravi-seis-peruutus-ravi-siirtymisillä millä takaosaa sai aktivoitua oikeasti mukaan tai sitten kuu ja tähdet vaihtoivat paikkaa mutta ihan käsittämättömän iso ja nopea muutos oli joka tapauksessa. Tehtiin muutama pätkä siirtymisiä välillä käynti-ravi-seis-peruutus vaihdellen, tuntui siltä että välillä melkein ajatuksen voimalla.
Lopulta hevonen tuntui käynnissä ja ravissa niin hyvältä että ajattelin kaivaa vähän verta nenästäni ja nostaa parit laukat (ja katsoa saako niillä rennon hevosen kuumumaan takaisin töhötysvaihteelle...). Tein nostot samaan tapaan ravi-käynti-siirtymisen kautta kuin kentälläkin pari viikkoa sitten ja se toimi edelleen. Nosto tuli voimakkaasti takaosalta, selkä pysyi ylhäällä ja kaula pyöreänä ja pitkänä, ja laukka oli aivan valtavan isoa ja pyörivää, en varmaan suuresti valehtele jos sanon että parempaa kun ikinä ennen. Otettiin nosto tai kaksi molempia laukkoja ja lopetettiin oikeastaan sitten samantien siihen isojen kiitosten kera. Hupilla tuntuu toimivan se, että jos joku asia onnistuu oikeasti tosi hyvin niin loppuverkoista välittämättä lopettaa siihen paikkaan. Nyt helpoin kiitos hevoselle oli antaa pitkät ohjat ja lähteä kotiin, tyytyväisenä pärskivällä hevosella.
Keskiviikko
Edellispäivän onnistunut treeni kantoi hedelmää seuraavallekin päivälle. Käytiin kävelemässä suht pitkät alkukäynnit, ilmojen kylmetessä Hupi vertyy aika paljon hitaammin ja liian nopeasti työt aloittamalla saa vaan kiireisen ja ilman selkää kipittävän hevosen. Tein osan alkuverkoistakin maastossa, ja samantien kun keräsi ohjat käteen niin fiilis oli sama kun mihin edellispäivänä olin lopettanut, suorana ja tasan kahdella ohjalla. Jännän toimivia nämä perusasiat, kaksi ohjaa, kaksi pohjetta, kaksi istuinluuta ja niin edelleen. Keep it simple, stupid! Kentällä on vaan niin pirun helppo jäädä "taivuttelemaan ja jumppaamaan" (lue: vetelemään naruista miten sattuu..?) sen sijaan että antaisi hevoselle edes mahdollisuuden suoristua. Suosittelen kaikille lämpimästi että teette seuraavan koulutreenin viivasuoralla tiellä maastossa, vaikutukset voi olla yllättäviä ;)
Nyt palattiin kuitenkin kentälle jatkamaan, kun kaveri oli mukana rakentamassa meille pieniä tehtäviä puomeilla. Hyvä fiilis jatkui kentälläkin, kun hevonen oli suora ja avuilla niin se oli myös helppo kääntää ja taivuttaa ihan mihin vaan. Vähän ruuhkaisella kentällä joutui välillä väistämään muita nopeastikin (kun täti keskittyi katsomaan hevosen niskaa ja yhtäkkiä-oho oli joku edessä...) mutta edes laukassa nopeat käännökset eivät tuottaneet suuriakaan ongelmia.
Kaveri viritti yksinkertaisen mutta aina yhtä haastavan tehtävän, kaksi puomia pituushalkaisijalla n. 15m välillä, ravissa puomien yli ja väliin käyntiin siirtyminen. Jouduin tosin muuttamaan välin tehtävää jatkuvasti (käyntiä, seis, voltti, ravilla jatkaen jne) ettei Hupi ala ennakoida. Ongelmakohtia tehtävässä oli
1) Kuskin ulkopohje joka olisi kovin mielellään lepattanut kymmenen senttiä irti kyljestä, kuskin samalla ihmetellessä että "miks tää ei käänny".
2) Puolipidätteet. Vaikka hevonen ravaa isommin kuin normaalisti, ei ole kuitenkaan suotavaa antaa sen valua etupainoiseksi ja juoksemaan alta pois. Ratsulla iso ravi ei tarkoita Vermon takasuoratyyliä.
3) Molemmat jalat kiinni. Helpottaa huomattavasti sekä suoristamista että kohtia 1 ja 2. Yllämainitut kolme kohtaa kun muisti niin joka kerta onnistui.
Yleensä joku kolmesta unohtui ja kiemurreltiin linjalta pois tai hevonen painui etupainoiseksi ja jäi roikkumaan ohjalle. Lopussa kaverin nuori estehevosenalku tuli mukaan ja vaihdettiin tehtävä kolmeksi peräkkäiseksi ravipuomiksi. Hyvin venyi töpöjalkainen putteruuna samoille ravipuomiväleille kuin isoravinen puoliverinen, alkuhämmennyksen jälkeen jopa suht helpon oloisesti :)
Iso hiki tuli molemmille mutta hyvä mieli myös. Kaverille kiitos vielä kerran avusta, tiedän että luet tätä :)
torstai 27. lokakuuta 2011
maanantai 17. lokakuuta 2011
Talvikenkiä ja kesäkuvia
Ma 17.10.2011
Hupi järjesti itselleen menneellä viikolla jokusen päivän kevyempää liikuntaa kilkkaavalla takakengällä ja luottokengittäjän sairasloman takia kengitys venyi vielä vähän pidemmälle. Tänään saatiin uudet kengät alle (mistä suuri kiitos pikahälytyksellä tulleelle tuuraajalle!), laitettiin samantien talvimonot neljällä hokilla kun seuraava kengitys on edessä vasta joulukuun puolella.
Kun ei kerran ole muuten juurikaan mitään sanottavaa niin laitetaan muutama kuva kesältä näytille.
Hevosilla Siwassa käymässä. Ostoksina neljä jäätelöä ja porkkanapussi.
Harjupoluilla maastoilemassa.
Nautiskelija kesälaitumella
Täti reenaa tasapainoaan ;)
Ja edelleen.
Kaverukset Hupi ja Ynneri.
Hupi vahtivuorossa.
Uusi kaveri, 3v friisiruuna Buddy.
Buddy ja kaksi ahnetta putteruunaa.
Hupi järjesti itselleen menneellä viikolla jokusen päivän kevyempää liikuntaa kilkkaavalla takakengällä ja luottokengittäjän sairasloman takia kengitys venyi vielä vähän pidemmälle. Tänään saatiin uudet kengät alle (mistä suuri kiitos pikahälytyksellä tulleelle tuuraajalle!), laitettiin samantien talvimonot neljällä hokilla kun seuraava kengitys on edessä vasta joulukuun puolella.
Kun ei kerran ole muuten juurikaan mitään sanottavaa niin laitetaan muutama kuva kesältä näytille.
Hevosilla Siwassa käymässä. Ostoksina neljä jäätelöä ja porkkanapussi.
Harjupoluilla maastoilemassa.
Nautiskelija kesälaitumella
Täti reenaa tasapainoaan ;)
Ja edelleen.
Kaverukset Hupi ja Ynneri.
Hupi vahtivuorossa.
Uusi kaveri, 3v friisiruuna Buddy.
Buddy ja kaksi ahnetta putteruunaa.sunnuntai 16. lokakuuta 2011
perjantai 7. lokakuuta 2011
Laukannostotreeniä
Pe 7.10.2011
Joskus homma menee niin sanotusti putkeen. Siis että päivällä suunnittelee treenin ja illalla toteuttaa sen täydellisesti suunnitelman mukaan. Sillä fiiliksellä elää päivän jos toisenkin :)
Meillä projektina oli tällä kertaa laukannostot. Kuten aiemmassa tekstissä jo totesin, laukannostoille "tarttis tehrä jotain". Maanantaina kaverin kuvaama videonpätkä paljasti totuuden niin selvästi että täti päätti tarttua ongelmaan. Hupi ennakoi nostoja hurjan, varsinkin innostuessaan ja alkaa tarjota laukkaa joka väliin, tikittää ja jännittyy. Vaikka nostot tuleekin pyynnöstä niin sen sijaan että sisätakajalka astuisi pitkälle alle ja polkisi heti ensimmäisestä askeleesta lähtien kunnolla, Hupi heittää nostossa takajalat parin askeleen ajaksi singer-vaihteelle, tikkaa sellaisia minikokoisia askeleita ja lähtee pahimmillaan laukkaan lähes tasa-takajaloin. Mikä tietysti näkyy laukan laadussa parin ekan askeleen aikana. Muodosta puhumattakaan.
Video siirtyi koneelle vähän tökkien ja kuva ei kulje tasaisella nopeudella vaan hidastuu ja nopeutuu välillä. Siirrän paremmilla piuhoilla kun ehdin, mutta jonkunlaisen käsityksen tilanteesta tästä kai kuitenkin saa. Kaikki videon nostot on käynnistä mutta sama ongelma toistuu myös ravista nostaessa.
Samaiselta videolta näkyi kuitenkin myös, että ihan ylivoimaisesti parhaat käyntiaskeleensa Hupi ottaa heti ravista käyntiin siirtymisen jälkeen (olettaen että kuski ei jää ohjaan roikkumaan). Takajalat polkee pari-kolme askelta tosi syvälle rungon alle ja ylälinja on pyöreä ja rento. Joten lasketaan 1+1 yhteen ja suunnitellaan päivän treeni: ravista siirtyminen käyntiin, mistä suoraan heti ensimmäisestä käyntiaskeleesta laukannosto. Ja sehän toimi. Tuli peräjälkeen varmaan kymmenkunta elämämme parasta laukannostoa, jänteviä, rentoja, muoto ja tuntuma säilyttäen. Ja ei tarvinnut miettiä että polkeeko takajalka alle, sen tunsi että nyt todellakin polkee. Tein paljon toistoja molemmin päin (homma toimi myös oikealle eli heikompaan suuntaan) ja sitten kun alkoi tuntua tosi helpolta, niin lisäsin vähitellen käynnin määrää ja lopulta tuli pari ihan asiallista nostoa myös suoraan käynnistä. Täytyy jatkaa samaa harjoitusta vielä pari kertaa että saa oikean fiiliksen selkäytimeen asti sekä itselle että hevoselle.
Ja kun takaosa oli aktiivisena alla niin Hupi esitti lopussa myös valtavan hienoja siirtymisiä laukan sisällä, lähti keskilaukkaan työntämällä takaa eikä "kaatumalla" edestä kuten yleensä - ja tuli myös takaisin käytännössä ohjaan juuri koskematta ja muodon lyhentymättä. Vaikka olen päässyt laukkaa säätelemään jonkun verran aiemminkin niin eteen on lähdetty vähän "tykittämällä" ja tahti on kiihtynyt ja hevonen painunut etupainoiseksi. Tästä taas seurauksena on ollut se, että takaisin harjoituslaukkaan siirtyminen on tapahtunut tylysti naruista vetämällä -> etuosa lyhenee kilometrin ja menee ihan lyttyyn -> takaosa ei polje -> laukan laatu kärsii. Nyt tuli ekaa kertaa sellainen fiilis että etuosalle ei tapahdu oikeastaan mitään, mutta takajalat tulee enemmän alle ja lähtee "pomputtamaan" laukkaa ylöspäin. Ja ylipäätään koko laukka tuntui selvästi isommalta kun aiemmin, mutta silti niin helposti hallittavalta.
Tällä fiiliksellä elää taas hetken :)
Joskus homma menee niin sanotusti putkeen. Siis että päivällä suunnittelee treenin ja illalla toteuttaa sen täydellisesti suunnitelman mukaan. Sillä fiiliksellä elää päivän jos toisenkin :)
Meillä projektina oli tällä kertaa laukannostot. Kuten aiemmassa tekstissä jo totesin, laukannostoille "tarttis tehrä jotain". Maanantaina kaverin kuvaama videonpätkä paljasti totuuden niin selvästi että täti päätti tarttua ongelmaan. Hupi ennakoi nostoja hurjan, varsinkin innostuessaan ja alkaa tarjota laukkaa joka väliin, tikittää ja jännittyy. Vaikka nostot tuleekin pyynnöstä niin sen sijaan että sisätakajalka astuisi pitkälle alle ja polkisi heti ensimmäisestä askeleesta lähtien kunnolla, Hupi heittää nostossa takajalat parin askeleen ajaksi singer-vaihteelle, tikkaa sellaisia minikokoisia askeleita ja lähtee pahimmillaan laukkaan lähes tasa-takajaloin. Mikä tietysti näkyy laukan laadussa parin ekan askeleen aikana. Muodosta puhumattakaan.
Video siirtyi koneelle vähän tökkien ja kuva ei kulje tasaisella nopeudella vaan hidastuu ja nopeutuu välillä. Siirrän paremmilla piuhoilla kun ehdin, mutta jonkunlaisen käsityksen tilanteesta tästä kai kuitenkin saa. Kaikki videon nostot on käynnistä mutta sama ongelma toistuu myös ravista nostaessa.
Samaiselta videolta näkyi kuitenkin myös, että ihan ylivoimaisesti parhaat käyntiaskeleensa Hupi ottaa heti ravista käyntiin siirtymisen jälkeen (olettaen että kuski ei jää ohjaan roikkumaan). Takajalat polkee pari-kolme askelta tosi syvälle rungon alle ja ylälinja on pyöreä ja rento. Joten lasketaan 1+1 yhteen ja suunnitellaan päivän treeni: ravista siirtyminen käyntiin, mistä suoraan heti ensimmäisestä käyntiaskeleesta laukannosto. Ja sehän toimi. Tuli peräjälkeen varmaan kymmenkunta elämämme parasta laukannostoa, jänteviä, rentoja, muoto ja tuntuma säilyttäen. Ja ei tarvinnut miettiä että polkeeko takajalka alle, sen tunsi että nyt todellakin polkee. Tein paljon toistoja molemmin päin (homma toimi myös oikealle eli heikompaan suuntaan) ja sitten kun alkoi tuntua tosi helpolta, niin lisäsin vähitellen käynnin määrää ja lopulta tuli pari ihan asiallista nostoa myös suoraan käynnistä. Täytyy jatkaa samaa harjoitusta vielä pari kertaa että saa oikean fiiliksen selkäytimeen asti sekä itselle että hevoselle.
Ja kun takaosa oli aktiivisena alla niin Hupi esitti lopussa myös valtavan hienoja siirtymisiä laukan sisällä, lähti keskilaukkaan työntämällä takaa eikä "kaatumalla" edestä kuten yleensä - ja tuli myös takaisin käytännössä ohjaan juuri koskematta ja muodon lyhentymättä. Vaikka olen päässyt laukkaa säätelemään jonkun verran aiemminkin niin eteen on lähdetty vähän "tykittämällä" ja tahti on kiihtynyt ja hevonen painunut etupainoiseksi. Tästä taas seurauksena on ollut se, että takaisin harjoituslaukkaan siirtyminen on tapahtunut tylysti naruista vetämällä -> etuosa lyhenee kilometrin ja menee ihan lyttyyn -> takaosa ei polje -> laukan laatu kärsii. Nyt tuli ekaa kertaa sellainen fiilis että etuosalle ei tapahdu oikeastaan mitään, mutta takajalat tulee enemmän alle ja lähtee "pomputtamaan" laukkaa ylöspäin. Ja ylipäätään koko laukka tuntui selvästi isommalta kun aiemmin, mutta silti niin helposti hallittavalta.
Tällä fiiliksellä elää taas hetken :)
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Kouluponi estehyppelöissä
Su 2.10.2011
Hupin vuokraaja päästi lunastamaan kesäisiä lupauksiaan kun naapuritallin estekisoista löytyi se pieni kiltti ristikkoluokka. Luokan muut osallistujat olivat pikkushettiksiä mutta jos a) hevonen on hypännyt naurettavan vähän, b) hevosella on ollut jalkavamma, c) kuski on rimakauhuinen ja d) kuski on kisakauhuinen niin se harkkakisan leikkimielinen ristikkoluokka, jossa palkintona on hyvää mieltä ja ehkä kavereiden pientä vinoilua, oli ihan sopiva paikka lähteä mukaan. Estehevostahan tuosta ei ikinä ole tarkoitus tehdä, hypätä vaan välillä vähäsen jumpan, takaosareenin ja mielenvirkistyksen vuoksi.
Kuskin naama oli hiukan valkoinen kisapaikalle päästessä ja vielä valkoisemmaksi se muuttui kun kävi ilmi että ristikkoluokassa oli mukana myös kirkuvankeltainen lankkupysty ja sininen laine, Hupihan on nähnyt vain puomeja. Mutta nyt näki muutakin eikä kehittänyt niistä edes mitään ongelmaa. Sujuva rata, yksi pudotus - Hupi ei ollut ihan varma onko tikut ristissä esteitä eikä vaivautunut hirveästi varomaan. Lankku ei aiheuttanut mitään ylimääräistä, este muiden joukossa. Lainetta piti vähän tuijottaa ja hypätä varmuuden vuoksi vähän ylimääräistä ettei vaan este pure nilkkaan, mutta ei merkkiäkään epäröinnistä. Tuloksena tyytyväinen ratsukko ja kuski joka uhkasi lähteä leikkiin toisenkin kerran. Tämä lupaus muistetaan ;)
Hupin vuokraaja päästi lunastamaan kesäisiä lupauksiaan kun naapuritallin estekisoista löytyi se pieni kiltti ristikkoluokka. Luokan muut osallistujat olivat pikkushettiksiä mutta jos a) hevonen on hypännyt naurettavan vähän, b) hevosella on ollut jalkavamma, c) kuski on rimakauhuinen ja d) kuski on kisakauhuinen niin se harkkakisan leikkimielinen ristikkoluokka, jossa palkintona on hyvää mieltä ja ehkä kavereiden pientä vinoilua, oli ihan sopiva paikka lähteä mukaan. Estehevostahan tuosta ei ikinä ole tarkoitus tehdä, hypätä vaan välillä vähäsen jumpan, takaosareenin ja mielenvirkistyksen vuoksi.
Kuskin naama oli hiukan valkoinen kisapaikalle päästessä ja vielä valkoisemmaksi se muuttui kun kävi ilmi että ristikkoluokassa oli mukana myös kirkuvankeltainen lankkupysty ja sininen laine, Hupihan on nähnyt vain puomeja. Mutta nyt näki muutakin eikä kehittänyt niistä edes mitään ongelmaa. Sujuva rata, yksi pudotus - Hupi ei ollut ihan varma onko tikut ristissä esteitä eikä vaivautunut hirveästi varomaan. Lankku ei aiheuttanut mitään ylimääräistä, este muiden joukossa. Lainetta piti vähän tuijottaa ja hypätä varmuuden vuoksi vähän ylimääräistä ettei vaan este pure nilkkaan, mutta ei merkkiäkään epäröinnistä. Tuloksena tyytyväinen ratsukko ja kuski joka uhkasi lähteä leikkiin toisenkin kerran. Tämä lupaus muistetaan ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)