tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kun pyytää vähän niin saa paljon

Hupilla oli allekirjoittaneen kuninkuusravireissun vuoksi hyvin kevyt viikonloppu, käytännössä ihan lomailua kolme päivää putkeen kun eilenkin meni töissä niin pitkään etten ehtinyt tallille ollenkaan. Tänään ajattelin sitten ottaa kevyesti ja ihan vaan jumppailla hevoselta paikkoja auki käynnissä. Monesti saan itseni kiinni siitä että yritän tehdä ihan liian paljon ihan liian aikaisin, kun hevonen oikeastaan vaan tarvitsisi aikaa. Siispä sovin itseni kanssa että nyt jumpataan perusteellisesti käynnissä kaikki asiat läpi, ja jätin vielä satulankin pois että selällä olisi varmasti kaikki vapaus toimia.

Alkuun Hupi tuntuikin aika jäykältä ja kankealta, ja käytti energiansa lähinnä kentän viereen muuttaneiden kanojen ja muiden mörköjen tuijottamiseen. Tein mahdollisimman monipuolista jumppaa, avotaivutuksia, pohkeenväistöjä, pysähdyksiä, peruutuksia, ympyröitä, voltteja, väistöjä, pyrkien samalla matalaan ja rentoon muotoon. Samalla yritin keskittyä itse siihen että käytän kättä hyvin vähän, ja tuntuma olisi kevyt ja rento. Vähitellen työ alkoi tuottaa tulosta ja Hupi vertyä, ja kolmen vartin jumppaamisen jälkeen alla oli jo varsin notkean tuntuinen hevonen.

Otin sitten vähän ravia molempiin suuntiin, ja kunnon jumpan seurauksena molemmat suunnat tuntuivat täsmälleen samanlaisilta, hevonen oli oikein suora ja notkea, kivasti pohkeen edessä mutta silti rento. Kun homma toimi niin hyvin, en voinut vastustaa kiusausta vaan nostin vielä laukankin - ja sama vau-fiilis vaan jatkui. Molemmat laukat pyörivät yhtä hyvin, ja ilman satulaa istuen takajalkojen poljennan oikein tunsi. Vähän oli itsellä tekemistä istunnan kanssa, kun olin herkistellyt käynnissä tietysti hevosen viimeisen päälle avuille, ja ravissa ja laukassa en sitten enää pystynytkään hallitsemaan omaa kroppaa samalla tavalla. Pari tahatonta siirtymistä tuli, mutta muuten oikeastaan laukassakin oli varsin helppo ja mukava istua. Paljon en ravissa ja laukassa töitä tehnyt, vaan kiitin hevosta hyvästä työstä ja lopetin.

Vaikka suunnitelmallisuus on treenissä varmasti hyvä asia, niin välillä taidan suunnitella asioita liiankin tarkkaan, enkä sitten osaa joustaa suunnitelmasta jos hevonen ei tunnu siltä miltä haluan. Nyt kun suunnitelma oli tehdä "vain käynnissä vähän kevyttä jumppaa", niin yhtäkkiä Hupi oli paremman tuntuinen kuin aikoihin. Joskus vähemmän on enemmän :)

torstai 19. heinäkuuta 2012

Hupi-hepan harjuretki II

Hupi-hepan harjuretki I suoritettiin talvella, nyt oli kesäretken vuoro. 

 Pihatiellä, taas mennään :)


Asuinalueella, ohitettiin juuri ongelmitta tiellä olleet rekka ja kaivuri!


Pieni pätkä metsäpolkua asuinalueen ja Asemantien välissä.
Tästä metsästä löytyy joka kerta vähintään yksi mörkö.


Nyt tarkkana! Molemmin puolin lyhyttä asfalttitien pätkää on omakotitalot, joissa asuu 
mörköjä. Edessä näkyy Asemantien ylityspaikka, näkyvyys tosin on valitettavan huono.


 Harjun merkitty ratsastuspolku - ja molemmin puolin 
ihan valtavat määrät kypsää mustikkaa!


 Pitkän alamäen jälkeen ollaan tulossa vasemmassa reunassa pilkottavalle
harjumontulle. Edessä olevan alamäen jyrkkyys ei valitettavasti näy kuvasta.


Harjun toinen reuna laukattiin ylös, mäen päällä vähän jo puuskututti. 


 Edessä iso suppa eli jääkaudella syntynyt monttu. Jyrkät rinteet tarjoavat loistavan 
paikan kiipeilytreenille. Tässäkään rinteen jyrkkyys ei valitettavasti näy.


 Kirkkoharjun päällä. Täällä on tämän hevosen kunto rakennettu. 
Yhtä mäkeä ylös, toista alas ja taas seuraavaa ylös.


 Kirkkaana päivänä harjun päältä näkee uskomattoman pitkälle. Etualalla vasemmalla
näkyy harjumonttu, takana kauempana oikealla Vesijärvi.


 Kotia kohti. Juuri ennen kuvan ottamista joku sankari päätti testata moottoripyöränsä kiihtyvyyttä Asemantiellä, ja pakoputki paukahti tietysti juuri meidän kohdalla. Onneksi oli sekä itsellä että
kaverilla fiksut hevoset alla. Videon lopussa kuuluu juuri ennen loppua lähestyvän pyörän ääni, 
vauhtia oli satasen verran ellei ylikin, harmi kun ehdin painaa tallennuksen juuri pois...


 Nopeusrajoitus koskee sitten myös Hupia. Ja niitä motoristeja...


 Enää ei jakseta tuijottaa heinähevostakaan. Hetken aikaa joutui houkuttelemaan 
että sai hevoselle edes korvat pystyyn kuvaa varten. Edellisen kuvan jälkeen 
pariskunnalle tuli kuin tulikin jälkikasvua, ja hevonenkin on saanut kärryt.


Loppuun vielä klipetiklop-video :)


keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Tarkkaa työtä kouluaidoissa

Maanantain "nopeasta läpiratsastuksesta" tuli melkoinen via dolorosa kun Hupi tuntui olevan aivan totaalisen jumissa ja täysin haluton tekemään vasemmalle mitään, kaatui ja liirasi vaan oikeaa pohjetta vasten, ja kuskikin oli vähän laiminlyönyt oman venyttelynsä. Jalustimet ristiin kaulalle ja tsiljoona avotaivutusta, pohkeenväistöä ja vastalaukka, niin pääsin lopulta lopettamaan siihen pisteeseen mistä mielelläni olisin aloittanut. Ratsastuksen jälkeen hevosta venytellessä totesin että oikea lapa oli ai-van jumissa ja kireä. Yleensä vasen lapa on ollut se murheenkryyni, mutta se oli nyt suht normaalin tuntuinen, sen sijaan oikeaa Hupi ei olisi millään antanut venyttää. Reilun vartin jumppa, hieronta ja venyttely sai lopulta jumit sen verran auki, että sain sormet lapaluun alle ja hevosen venyttämään samalla kaulaa rennosti eteen ja alas suht normaaliin tapaan. Mistä lie jumi tullut, olisiko liukastunut laitumella vai vaikuttiko pitkä kengitysväli jotenkin (nimenomaan oikea etunen oli se pahiten ylikasvanut). Joka tapauksessa, jos ongelma ratkesi näin helposti niin hyvä niin. Hieroja on joka tapauksessa onneksi tulossa ensi viikolla.

Tiistaina ohjelmassa oli Hannan valmennus Pohtiolammella. Kiva päästä välillä vieraaseen paikkaan ratsastamaan muutenkin kuin vain kisoissa. Hupi rutinoituu koko ajan enemmän ja enemmän kisatilanteisiin, mutta vaikka se alkaa olla jo kisaverkassa suht lähellä sitä mitä kotonakin, niin itse radalle siirtyminen tuottaa edelleen ongelmia. Sekä paikan vaihto (verkasta radalle) että ne kamalat valkoiset aidat aiheuttavat jännittymistä, joten tämän päivän valmennus vieraassa paikassa kouluaidoissa oli juuri sitä mitä oltiin kaivattukin.

Pohtiksen kentän pohja oli valitettavasti liukas ja vähän liejuinen sateiden jäljiltä. Oppii taas arvostamaan omaa kenttää, joka kestää sateen ihan käsittämättömän hyvin, vähän kova se ehkä on mutta ehdottomasti pitävä (jopa ihan hypättävässä kunnossa) vielä näidenkin kaatosateiden jälkeen. Liukkauden vuoksi jätettiin laukkatyöskentely tänään kokonaan tekemättä, ja keskityttiin raviin ja siihen miten hevonen kannattaa esittää kisoissa jos vastaavanlaiset olosuhteet joskus tulee eteen. Meillähän viimeksi Nokian kisoissa oli juuri tälläinen tilanne, että rata muistutti hieman uima-allasta.


Kun kouluaidat kirjaimineen oli kerran kasattu, niin keskityttiin ratsastamaan tehtäviä tarkasti pisteissä ja tiet huolellisesti pisteestä pisteeseen. Ongelma numero yksi meillä on ollut ja oli edelleen oikea kierros ja hevosen saaminen kouluaidan viereen. Hupin tapa puskea ja kaatua oikeasta pohkeesta läpi korostuu kun se vielä samalla kyttää vasemmalla puolellaan olevaa valkoista hirviötä (lue: kouluaitaa). Suorilla urilla päästiin suht nopeasti yhteisymmärrykseen reitistä, mutta kulmissa puskeminen jatkui vaikka kuinka yritin ratsastaa sisäpohjetta läpi. Lopulta ongelma korjattiin nopealla ulko-ohjalla (juuri sillä missä viimeksi yritin koko ajan roikkua), mutta niin että ohjasote oli nopea ja suuntautui ylöspäin tasapainottaen hevosta juuri ennen kulmaa ja tarvittaessa vielä uudelleen kulmassa - ja yhtäkkiä se oikea pohjekin löysi tehonsa vaikken sen suhteen mitään muuttanutkaan. Kovin pienen tuntuinen korjaus, mutta jos edellispäivänä taistelin oikean pohkeen läpimenon kanssa tunnin verran ja nyt sama asia vietiin läpi noin 15 sekunnissa, niin aika iso asia lopulta.


Tunnin aikana käytiin läpi erilaisia asioita, jotka toistuvat kouluohjelmissa. Aluksi tultiin pituushalkaisijalle pysähdykseen, molemmista suunnista ja tehden pysähdyksiä sekä I:hin että G:hen. Oikeasta kierroksesta oli helppo tulla, sen sijaan vasemmasta suoristus täytyy tehdä tosi huolellisesti ettei takaosa lennä ulos ja oikealle. Pysähdystä tehdessä taas auttaa kummasti kun pitää molemmat jalat kiinni. Edelleen kuskilla oli välillä vaikeuksia löytää rytmi ja se askel mistä pysähdyksen lopulta lähtee tekemään. Oma (vai myös hevosen?) vinous myöskin näkyy siinä, että teen aina pysähdyksen niin että pysäytän ensin hevosen vasemman etujalan ja sitten oikean. Rivien välistä voi myös lukea että takajalkojen sijaan pysäytän nimenomaan sitä etuosaa... Jos takaosa on alla ja pohje kiinni niin takajalat tulevat lähes automaattisesti hyvin, mutta pienikin ongelma näissä kahdessa asiassa kostautuu, ja ilman että välttämättä edes huomaan asiaa. Täytyy joskus nostaa tämäkin kissa pöydälle.

Jos vasemmalta pituushalkaisijalle kääntäminen oli vaikeampaa niin sitä oli myös vasemmasta kierroksesta diagonaalille kääntäminen. Toukokuussa Vesilahden kisoissa tämä ongelma näkyi kaikkein selvimmin, kun viimeinen laukkadiagonaali muistutti lähinnä kännissä olevan käärmeen kiemurtelua. Nyt oli kuitenkin työkalut olemassa (takaosa kuriin, ei saa liirata, oikea pohje kiinni) ja sain tehtyä joka kerta aika lailla sen tien mitä halusinkin. Siirtymiset saatiin suht hyvin pisteisiin, alkutunnista kulman jälkeen ensimmäisessä pisteessä oli vaikeaa ehtiä tehdä asioita kun kulmassa itsessään oli vielä ongelmia. Temponlisäyksessä diagonaalilla täti yritti kerran sortua vanhaan perisyntiinsä eli selittelyyn, ei mennyt läpi tarinat säntäämisongelmista vaan ihan koko diagonaali piti ratsastaa eteen, ihan alusta asti. Ja kas, juuri se seuraava toisto oli päivän paras... Kaarevat urat ja taivutukset oli tänään kohdillaan, myös vasemmalle. Kiemuraurilla vasemmasta kierroksesta suoristaminen oli vaikeampaa kuin oikeasta - ongelma oli sama ja korjaus tehtiin kuten pituushalkaisijalle kääntäessä.

Summa summarum:
- Vasen kierros paljon toimivampi kuin edellispäivänä. Oikean lavan jumi oli ilmeisesti isoin syy ongelmiin.
- Ihan alkua lukuunottamatta takaosa oli aktiivinen ja tarmokas 
- Tahti tasainen ja riittävän rauhallinen läpi tunnin (ei jaksanut kipittää raskaalla pohjalla?)
- Muoto oikein hyvä, saatiin yllättävänkin paljon kehuja
- Oikea pohje on (edelleen) avain onneen (lue: suoruuteen)!

Niin, Hupi possuili oikein koko kevään edestä menomatkalle lastatessa. Vieras koppi, ensimmäisenä sisään, "älkää edes kuvitelko". Kaksi liinaa sai lopulta mielen muuttumaan ja hevosen astelemaan koppiin sisälle. Pohtiksen päässä sentään oli jo helpompaa. Mukaan reissuun suurta maailmaa ihmettelemään tullut, elämässään vain muutaman kerran aiemmin matkustanut ponilapsi puolestaan käveli mennen tullen suoraan sisään...

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Rennompi viikko

Ennen otsikon rennompaa pätkää käytiin tosin vielä kerran Hannan tunnilla. Pyynnöstäni aloitettiin tällä kertaa laukkatyöskentelyllä, että pääsin kerrankin työstämään laukkaa ennen kun Hupi alkaa väsyä liikaa. Laukka pyöri kivasti, oli Hannan sanojen mukaan enemmän ylämäkeen kuin koskaan aiemmin, tosin oikea lapa oli jälleen vähän hukassa. Ravissa vinous kostautui vähän enemmän kun tehtävänä oli avotaivutukset ja väistöt. Joka tapauksessa hyviä pätkiä oli paljon ja huonoihin löytyi hyvät korjauskeinot, kotiläksyjä jälleen siis. Saatiin myös lupa tulla seuraavan kerran kanget päässä tunnille, muoto alkaa olla sen verran hyvä ja vakaa :)  Mielelläni starttaisin niillä seuraavan HeA-luokankin, mutta ennen kun valmentaja on nähnyt meidät edes kerran kangilla niin en uskalla radalle asti lähteä kokeilemaan.

Viime viikonloppu ja kulunut viikko ollaankin otettu sitten vähän rennommin, paljon maastoillen ja kentällä hevoselle mieluisaan puomityöskentelyyn painottaen. Kaviotkin ehtivät kasvaa niin hurjasti että tuli ylikasvaneiden kavioiden ja irronneiden naulausten vuoksi parin päivän pakkoloma, vaikkei edellisestä kengityksestä ollut kuin kuusi viikkoa. Kavioille hyvä asia, allekirjoittaneen lompakolle vähän vähemmän hyvä.

Maastossa ollaan käyty sekä niin kävelemässä, kiipeilemässä kuin karauttelemassakin. Lisäksi Hupi kunnostautui tallin nuoren ponin turvahevosena ensimmäisellä harjulenkillä, ja kun edellä oli varma ja tuttu hevonen niin ponilapsi tuli rohkeasti perässä tienylitykset, jyrkät mäet ja vesilammikotkin.

Kentällä tosiaan ohjelmassa on ollut paljon puomityöskentelyä, takaosaa saa jumpattua ilman että hevonen edes oikeastaan tajuaa tekevänsä töitä, niin hauskaa sillä on. Alla kaverin ottamia kuvia yhdeltä puomijumppapäivältä, laitoin kaarevalle uralle viisi laukkapuomia peräjälkeen lyhyehköillä (keskeltä alle 3m) väleillä, niin että hevonen joutuisi oikeasti ponnistamaan ja kantamaan laukkaa takaosallaan, sen sijaan että reuhtoisi etupainoisena menemään. Nyt kun puomeja oli riittävän monta peräkkäin, niin Hupi keskittyi selvästi paremmin, ja laukkaan pääsi vaikuttamaan myös tehtävän aikana. Plussana myös se, että hevosen (ja kuskin?) silmä on kehittynyt vuoden takaisesta, ja laukassa alkaa olla voimaa ja säädeltävyyttä nyt sen verran että askel tuntui osuvan suht helpon tuntuisesti.






Parin lomapäivän ja yhden maastokävelyn jälkeen tänään olisi tarkoituksena palautella Hupia vähitellen takaisin työmoodiin, ja huomenna ratsastaa sitten kentällä kunnolla läpi, mahdollisesti kangilla. Tiistaina ohjelmassa on sitten Hannan valmennus, tällä kertaa tosin oman seuran järjestämänä ja tietyllä teemalla, eli sinne mennään vielä nivelellä.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Pitkästä aikaa valvovan silmän alla

Lähes kuukauden tauon jälkeen oltiin viime torstaina taas valmennuksessa. Tauko venyi vähän turhan pitkäksi mutta ihan oikeita asioita oltiin tehty kotonakin. Alku oli vähän haastava kun ehdin verkata kentällä, mutta kaatosade ajoi meidät maneesin puolelle, ja siellähän olikin sitten ihan uudet möröt. Erityisesti Hupi kyttäsi kouluradan kirjaimia merkanneita muovitötsiä, mutta pari paikalta poistumista sai riittää ja ruuna palasi ruotuun hyvin vikkelään.

Olin suunnitellut että ottaisin joskus puheeksi meidän voltista-vitonen-syndrooman. Tavallisten volttien pitäisi olla niitä helpommasta päästä olevia tehtäviä radalla, ja niin vaan tasaisen varmasti nakutetaan niistä vitosella alkavia numeroita, ja videoiden perusteella ihan ansaitusti. En ehtinyt nostaa kissaa pöydälle, koska aloitettiin työt tekemällä ravissa 10 metrin voltteja tarkasti kirjaimiin. Isoimmaksi ongelmaksi ainakin tällä kertaa paljastui kuskin katse joka oli tiukasti hevosen niskassa, ja sen seurauksena hevonen valui katseen mukana alas, ja tie oli mitä sattui. Sanoin Hannalle, että itsellä on tunne että ohjailen etuosaa ja takaosa liiraa perässä potkien kuin uimarin jalat. Korjaus tehtiin samalla tavalla kuin avotaivutuksissakin, täti irti ulko-ohjasta ja sisäpohje töihin. Kun sain sisäpohkeen läpi, pääsin tekemään sillä kaikenlaisia jänniä asioita, kuten taivuttamaan, ratsastamaan volttiin pyöreyttä ja pyytämään sisätakasta enemmän alle. Jännä juttu... Erityisesti oikeassa kierroksessa kuskilla oli joku pakottava tarve roikkua ulko-ohjassa.

Tehtiin ravissa myös avotaivutuksia, ja tuo sama vasen ohja vähemmälle, oikea pohje töihin toimi siinäkin. Olin vähän hukannut fiilistä mikä avossa on silloin kun hevonen taipuu kunnolla eikä vaan tarjoa liioiteltua poikitusta. Nyt kun se fiilis löytyi, niin pitää yrittää tehdä säännöllisesti avoja taas kotitreenissäkin että saa liikemuistin ohjelmoitua uudelleen, niin hevoselta kuin itseltänikin.

Suurin osa päivän töistä tehtiin ravissa, ja lopussa kun otettiin laukkaa mukaan, alkoi Hupi jo selvästi väsyä. Hannan ensimmäinen huomio meistä kuukauden paussin jälkeen oli se, että hevonen kantaa itsensä selvästi aiempaa korkeammassa muodossa (ja muodon nostaminen oli yksi kesän tavoitteistakin), ja on toki aivan luonnollista ettei se jaksa työskennellä tuossa muodossa yhtä pitkään kuin matalampana. Lepokäynti-tauoilla se myös nykyään selvästi vie turpaa pitkälle eteen ja alas, ja venyttää koko ylälinjaansa, eli ilmeisesti ihan oikeat lihakset tekevät töitä. Laukassa tehtiin voltteja ja loivia vastalaukkoja, laukan pyörittämisessä alkoi väsyneellä hevosella olla jo ihan täysi työ, ja otettiinkin yksi ylimääräinen käyntitauko väliin, että saatiin viimeinenkin tehtävä suoritettua onnistuneesti.

Valmennuksen jälkeen Hupi liikkui muutaman päivän kevyemmin ja maastopainotteisesti. Tehtiin pari maastokävelylenkkiä, toinen maasta käsin ja toinen selästä, vietiin samalla naapuritallin vähän arempi ratsukko harjulle käymään. Hupi ehti myös kunnostautua polttariratsun töissä, sankari pääsi hevoskyydillä tallinpihasta harjumontulle asti, ja tuulisesta säästä huolimatta Hupi käyttäytyi täyden kympin arvoisesti :)

Huomenna mennään taas Hannan tunnille, joten tänään ohjelmassa oli kevyt läpiratsastus, nopeasti vaan suht pitkässä muodossa askellajit läpi. Hupi alkaa löytää vihdoin laukassa uutta vaihdetta, se vähitellen on hoksaamassa että laukata voi myös hitaasti, rennosti ja matalassa muodossa. Aiemmin se on joko ollut jännittynyt ja hengästynyt/väsynyt siksi nopeasti, tai sitten tiputtanut tosi helposti raville, mutta nyt vähitellen selvästi alkaa saada juonesta kiinni. Laukka on Hupille kuitenkin parempi ja helpompi askellaji raviin nähden, joten mielelläni ottaisin verkassakin laukkaa suht nopeasti, vaan kun hevonen on yleensä ollut melko kireä ja jännittynyt jos nostan laukat liian aikaisin.