Talvirenkaat alle

Uninen asiakas

Nyt saa lumi tulla meidänkin puolesta. Hupi sai maanantaina täyden talvivarustuksen alle, tähän asti on menty pelkillä kantahokeilla. Ja ei, sitä ei ole rauhotettu, vaikka epäilemättä joskus sitäkin pienen hetken mietin. En siksi etteikö kengitys olisi onnistunut muutenkin, vaan siksi että Hupi selvästi jännitti tilannetta ihan hurjan paljon. Ennen tuli ensimmäinen jännäkakka jo ennen kun kengittäjä ehti edes ulos autostaan, ja hevonen nyppi, nojaili ja stressasi. Seurahevosen tämä tarvitsee edelleen pysyäkseen rentona, joten tallin pikkushettis pääsee seuraneidin hommiin Hupin pedikyyripäivinä. Mutta kovin stressaantuneelta tuo ei kyllä mitenkään päin enää näytä. Onni on oma luottokengittäjä!

Erilainen istuntatunti

Tiedätkö sen tunteen kun lonkat on oikeasti auki? Ei vaan sellaiset "ei kiristä mistään" -malliset vaan niin auki, että kävellessä tuntuu siltä että jalat ja muu kroppa ovat irti toisistaan. On muuten jännä tunne.

Perinteisesti ajatellaan että istuntatunnilla heitetään jalustimet ristiin ja sitten keskitytään hakemaan oikeaa, tasapainoista ja rentoa mutta jäntevää istuntaa. Kyllä me siihenkin asti päästiin, mutta vasta vähän myöhemmin. Aloitettiin nimittäin lyhentämällä jalustimia kolme reikää (ja hyvin pian vielä reiän verran lisää "kun tää näyttää ihan liian helpolta teille").

Näillä paria pykälää lyhyemmillä jalustimilla tehtiin ensin pieni pätkä rytmiharjoituksia ihan vaan fiiliksen löytämiseksi: yksi satulaan, kaksi ylös ja sitten yksi satulaan, kolme ylös. Haettiin pohkeen paikkaa, painopistettä, yläkropan asentoa, vatsalihasten käyttöä ja liikkeen oikeaa suuntaa. Tämän jälkeen haettiin käynnissä kevyt istunta, jota päädyin kutsumaan "sammakko-jockey-asennoksi": kevyt istunta jossa takapuoli lähelle takakaarta ja napa lähelle etukaarta, ja varpaat kohti kello kymmentä ja kahta. Sitten ensin vähän ravia ja sitten vähän enemmän reipasta laukkaa. Kun kehon antaa tuossa asennossa joustaa laukan tahdissa, niin joka askeleella liike ja kropan oma paino ikään kuin pumppaa lonkkia enemmän auki. Siinä vaiheessa kun etureidet alkaa huutaa hoosiannaa, on lonkat melko tehokkaasti avattu.

Tässä kohtaa sitten nostettiin jalustimet ylös, ja nauroinkin Hannalle että tämä olikin joku kiero tapa saada meidät suorastaan rukoilemaan, että saataisiin venyttää jalat alas ilman jalustimia. Mutta kyllä löytyi mukavan tiiviin tuntuinen istunta helposti kun ei kiristänyt niin sitten yhtään sieltä mistä yleensä (ainakin vähän) kiristää. Tehtiin ympyrällä siirtymisiä käynti-ravi-laukka, joskin Hupin kanssa jätettiin laukka vähän vähemmälle kun sillä jäi kierrokset alun laukkaamisesta vähän turhan ylös ja jouduin useampaan otteeseen pysäyttämään seinää päin. Toki olisin saanut pykälää isommilla pidätteillä istutettua hevosen, mutta reilumpaa pyytää vähän siistimmin, ja sitten antaa vaihtoehdoiksi juosta seinää päin tai pysähtyä siitä siistimmästä pidätteestä.

Lopussa tsekattiin sitten vielä jalustimien kanssa homma jokaisen kohdalla yksitellen. Haettiin vielä hetki jalustimien kanssa ratsastaen hyvää fiilistä, ja hyviä ajatusmalleja istunnan korjaamiseen jos (kun) tietyt ongelmat yrittävät puskea läpi.

Vaikka Hupilla tällä kertaa leikkasikin kiinni aika totaalisesti, niin kaiken kaikkiaan se on ollut viime aikoina paljon levollisempi ratsastaa, ja itse asiassa tietyissä tilanteissa muutenkin. Edelleen uskon vakaasti, että iso(in) osa asiaan on lokakuun alussa aloitettu työmaa rennon ja matalan muodon suhteen. Jos tuolloin (puoli)pidätteeseen tuli optimaalisissakin olosuhteissa oikeanlainen vastaus korkeintaan kerran kymmenestä, niin nyt - vain vajaan kahden kuukauden kuluttua - pystyn käyttämään samaa tehtävää työkaluna jännittyneen hevosen rentouttamiseen. Jännittämiseen taipuvaisen hevosen voi oikeasti opettaa rentoutumaan pyynnöstä, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Vielä on matkaa siihen, että sama toimisi joka kerta vaikkapa kouluradan tuomaripäädyssä, mutta onneksi kevääseen on aikaa (ja onneksi naapuritallin seuraavaan rataharkkaan on enää reilu kaksi viikkoa).

K.I.S.S.

Ongelma: Ravissa on koko ajan kiire ehtiä tekemään tarvittavat asiat, hevonen on kiireinen, makaa ohjalla ja juoksee vähän alta pois.

Syy: Hevonen on etupainoinen.

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Ongelma: Siirtymiset eivät tule heti pyynnöstä vaan vähän myöhässä ja äkkinäisesti ja uusi askellaji ei tunnu helpolta ratsastaa siirtymisen jälkeen.

Syy: Siirtymisen valmistelu on puutteellinen, hevonen on etupainoinen ja/tai pohkeen takana.

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Ongelma: Kulmassa varsinkin laukassa hevonen kaatuu sisäpohkeen päälle ja lähtee pohkeesta kaatumaan ja juoksemaan vaan enemmän eteenpäin.

Syy: Hevosen tasapaino kulmassa on puutteellinen, ja se korjaa tasapainoaan lisäämällä vauhtia ja nojaamalla sinne mistä tukea löytyy.

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Ongelma: Pysähdyksessä toinen takajalka jää aina taakse.

Syy: Hevonen ei tule pysähdykseen tasapainossa vaan apuihin nojaten.

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Ongelma: Pohkeenväistöissä vasemmalle oikea lapa putoaa, asetus ei mene läpi ja takaosa jää jälkeen.

Syy: Hevonen valuu etupainoiseksi eikä käytä heikompia kohtiaan kunnolla (vtj ei ota kunnolla painoa, oikea kylki ei kanna).

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Ongelma: Laukkalisäyksistä on välillä vaikea koota takaisin, laukan laatu ja pyörivyys ei säily vaan meinaa joskus jopa tiputtaa raville.

Syy: Lisäys ei lähde ylämäkeen vaan hevonen valuu etupainoiseksi, etupainoista on vaikea/mahdoton koota.

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Ongelma: X.

Syy: Y.

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Keep it simple, stupid!

Syksyn huolia

Kuten facebookiin jo keskiviikkoiltana kirjoitin, onni on vuokraaja joka tuntee hevosen kuin omat taskunsa. Olin keskiviikkona kerrankin maneesilla katsomassa vuokraajan estevalmennusta mutta saman tien kun pääsin ovesta sisälle, niin vuokraaja huitoi minut luokseen.

”Tää ei oo normaali”

Ei ollut ei. Ei ollut isoja oireita, mutta Hupi oli jotenkin omituisen vaisun oloinen. Normaalisti sillä silmät loistavat ja jalat vispaavat kun maneesissa on tikkuja ristissä. Nyt se oli vähän haluton liikkumaan ja takaosan liike oli aavistuksen jäykkää (jälkiviisaana voidaan todeta, että samalla tavalla kuin viime keväänäkin). Viimeistään päätös valmennuksen väliin jättämisestä tuli siinä kohtaa, kun Hupi hengästyi jo lyhyestä alkuverkasta. Vuokraaja hyppäsi selästä alas ja totesi että tämä ei ole kunnossa, ennen kun ehdin itse edes mitään sanoa. Valmentaja totesi vaan, että hän ei näe mitään erikoista, mutta tehän sen parhaiten tunnette, luottakaa siihen. Hevonen käärittiin loimiin ja lähdettiin maneesilta takaisin tallille.

Lähitalleilla on kiertänyt jotain kuumetta nostavaa virustautia, ja olin aivan varma että lämpö on koholla – ja mitä vielä. Kuumeen sijaan Hupi oli puolisen astetta alilämpöinen. Normaali iltalämpö on ollut tarhasta hakiessa 37,9-38,0 välillä, hyvinkin kellontarkasti, ja nyt mittari näytti 37,5 ja alla oli kuitenkin kevyt liikuntakin (yhteensä reilusti yli puolen tunnin kävelyt ja vähän hölkkää). Tallin käytävälläkin Hupi oli jotenkin vähän poissaoleva. Normaalisti sillä korvat pyörivät joka suuntaan ja se on hyvinkin tarkkaavainen kaiken ympärillä tapahtuvan suhteen, nyt se vaikutti lähinnä uneliaalta. Ei paljon mutta kuitenkin siinä määrin, että muutkin hevosta pidempään katselleet huomasivat eron. Hupi kuitenkin söi ja joi mielellään, kakkasi maneesilla pariinkin otteeseen ja mahaäänet oli ihan normaalin kuuloiset. Vaihdettiin paksumpaa talliloimea päälle, tuupattiin heinää nenän eteen ja laitettiin karsinaan. Lämpö tasaantui vähitellen 37,7 paikkeille, ja kun heinä ja vesi tuntui maistuvan ihan hyvin, niin jätettiin sitten hevonen yöpuille.

Seuraavana aamuna vastassa oli jo sitten hyvinkin normaalin oloinen hevonen, joka ei voinut kerta kaikkiaan käsittää miksi se ei päässyt aamulla heti ulos. Lämpö oli 37,7 (melko normaali aamulämpö). Koska ensimmäinen satsi aamuheiniä oli maistunut hyvin, karsinassa oli kakkaa yön jäljiltä melko normaalin oloisesti ja Hupi oli muutenkin ihan oma itsensä (kärsimätön hätähousu…) niin uskalsin antaa nyt aamulla psyllium-melassivedetkin taas, ja vein tarhaan normaalisti syömään loput aamuheinät.

Illalla kävin uudemman kerran vielä ja katsoin vähän liinassa että miten liikkuu ja hengästyykö. No kyllä liikkui! Käynnistä karkasi raville koko ajan, kun pyysin hyvin varovasti ravia niin pinkaisi niskojaan nakellen liikkeelle ja varovaiset laukannostopyynnöt toteutettiin iloisesti loikalla singoten. Ja koko ajan tuijoteltiin varjoja ja kytättiin milloin mitäkin kentän laidalla olevaa, pilke oli palannut silmäkulmaan. Edellispäivän vaisu ja haluton liikkuminen oli tiessään, ja takaosakin näytti taas ihan normaalilta. Ei hengästynyt käytännössä ollenkaan, pienestä riekkumisesta huolimatta, ja ennen tätä kevyttä juoksutusta mitattu lämpökin oli taas 38,0 eli normaalilukemissa.

Lopullista varmuutta oireiden aiheuttajasta tuskin koskaan saadaan, mutta näin jälkeenpäin se vahvin veikkaus olisi, että psylliumkuuri sai vielä näin loppuvaiheessakin (päivä 8/10) suolistosta vielä joku hiekkamassa liikkeelle. Vähän matala ruumiinlämpö, vaisuus ja haluttomuus liikkua viittaavat kaikki enemmän tai vähemmän johonkin kiputilaan. Vaikka psylliumkuurin isoimmat riskit lienevätkin ensimmäisissä päivissä, niin toki kuurin loppuvaiheessakin voi vielä lähteä jotain liikkeelle. Toivottavasti selvittiin näin vähällä tällä kertaa. Ja näköjään taisi tulla kuuri tarpeeseen?

Kaiken tämän keskellä olin – jälleen kerran – kiitollinen siitä, että tiesin hyvin tarkasti mikä on Hupin normaali ruumiinlämpö. Äkkiseltään sanoen 37,5 kuulostaa täysin normaalilta, mutta tämän hevosen kohdalla se ei sitä ole. Olen mitannut pariinkin otteeseen seitsemänä peräkkäisenä päivänä Hupin lämmön iltapäivällä ennen ratsastusta, ja sain näin melko tarkan kuvan siitä mikä on normaalilämpö ja miten paljon siinä on vaihtelua. Aamulämpöjä en ole näin tiheään mitannut, mutta satunnaisillakin mittauksilla on jonkunlainen kuva muodostunut. Lämmön lisäksi ylhäällä on vastaavalla tavalla mitatut pulssi ja hengitystiheys. Suosittelen lämpimästi kaikille tutustumista hevoseenne tältäkin kantilta, jos joskus jotain sattuu niin kiitätte vielä itseänne.

Syksyn iloja?

Oli tarkoitus aloittaa psylliumkuuri vasta kun maa jäätyy ja lumi tulee pysyvästi. Pienet oireet kasaantuivat kuitenkin siihen malliin etten enää uskaltanut odotella. Onneksi psylliumilla maustettu lämmin melassivesi tuntuu olevan Herra Hevosen suurinta herkkua, joten kuuri uppoaa kivuttomasti. Kolmas päivä on nyt menossa, eikä mitään oireiluita kuurista ole tullut, joten nyt vaan toivotaan sitten, että nuo pienet oireet (pienenpieni haluttomuus liikkua ja käyttää itseä rehellisesti, aavistuksen löysä vatsa, pään kääntäminen joskus rajusti sivulle oikealle pysähdyksissä) katoavat kuurin myötä.

 

Voihan kurakinttu... Hupi kuulemma hoitaa kuulemma oman liikutuksena oikein näppärästi ihan itse - sillä sekunnilla kun heinäkärryjen renkaiden ääni kuuluu niin alkaa raparalli. Ja sen kyllä sitten huomaa... Keskiviikkoiltana loimet olivat helmoista hienosti kurassa, mutarastoilla varustettu häntä solmittu jalkalenkkien kanssa yhteen, ja koko komeus tietysti jäätynyt. Koska sääennusteessa oli miinusmerkillä varustettuja lukemia, niin Hupi pääsi oikein kunnon pesulle. Kuurasin hännän ja jalat ihan hexocilin kanssa, ensinnäkin siksi että pelkkä vesipesu ei tuntunut riittävän mihinkään, ja toisekseen siksi, että jos maaperässä joku pöpö pesii, niin tuleepahan pestyä tässä vaiheessa pois jalkakarvojen seasta pesimästä. 

Illan päätteeksi ruuvailin vielä kantahokit alle, niin oli pitoa eilen illalla alkaneessa lumimyräkässä. Tilsakumit tosin saadaan vasta seuraavaan kengitykseen, joten saa nähdä miten liikutuksen käy. Eilen tuli lumisateen yltyessä sellaiset korkkarit ettei ihan alkua lukuunottamatta ollut mitään toivoa tehdä edes käynnissä hommia. Maneesille on pari kilometriä matkaa, meinasin tänään varustautua kunnon kaviokoukulla ja lähteä kokeilemaan päästäänkö sinne asti turvallisesti.

Hajatelmia eilisestä valmennuksesta

Niin se vaan menee, että paluu ihan perusasioihin on se varmin lääke ongelmiin. Miksi se vaan on niin pirun vaikeaa toteuttaa "kiireessä"? Mikä ihme saa ihmisen ajattelemaan verkassa että "mun pitäis kyllä laukata jo" kun alemmat palaset eivät vielä ole paikoillaan? Arvatkaa onko sen jälkeen mikään paikoillaan.

Kymmenisen minuuttia meni Hannalla palauttaa meidät takaisin ruotuun. Kymmenen minuuttia käyntityöskentelyä. Miksi se on niin vaikeaa malttaa toteuttaa yksin ratsastaessa? Kuka haluaa ostaa yhden kaikki-mulle-heti-tänne-nyt-asenteen, myydään tarpeettomana.

Muutama haja-ajatus ja tehtävä auki kirjoitettuna, lähinnä omaksi muistiinpanoksi mutta aina toki on kiva jos joku muukin saa jotain irti.

Käyntiväistöt pitkille diagonaaleille
Aseta ensin väistön suuntaan, pidä ulkolapa hallussa, pyydä tässä mahdollisimman hitaaseen käyntiin ja odottamaan. Kun malttaa, vaihda asetus väistöstä pois ja pyydä samalla venymään pidemmälle niskalle mutta säilytä maltillinen tahti. Askel voi venyä, kunhan tahti, rentous tai keveys ei kärsi ja ylälinja venyy rehellisesti.

Pysähdykset ravista radan poikki
Nämä olisi tarkoitus siirtää muillekin linjoille, mutta radan poikki tehdessä edessä oleva seinä toimii vähän jarruna, ja tarvittaessa sitä voi hyödyntää ihan oikeanakin jarruna ruman pidätteen sijaan. Tehtävä terävöitti hyvin Hupia rikkomatta edellisessä tehtävässä löydettyä rentoutta. Kokoa ravia riittävästi ennen pysähdystä, napakka istunta, tehokkaat vatsalihakset, raippa pepun päällä opastaa takaosaa niiaamaan (ja nimenomaan päällä, ei sivulla ettei heitä takaosaa sivuun). Liikkeelle lähtiessä terävä pohje ja tarvittaessa kevyt muistutus raipalla, että ponnistaa ekasta askeleesta alkaen. Ei saa silti venyä pitkäksi (ajatuksella ponnistus riittävästi myös ylös, ei pelkästään eteen) vaan täytyy kantaa rehellisesti itse. Uskalla myödätä ekassa raviaskeleessa ja tsekata ettet kanna ohjalla. Jos roikkuu ohjilla, korjaa. Älä peittele ja paikkaa hevosen virhettä vaan korjaa se.

Vastalaukassa 12m voltteja
Huhheijaa. Totuuden nimissä on pakko sanoa että 12 metriä oli hetkittäin vähän venyvä käsite. Laukka kantoi hyvin suoralla ja loivissa kaarteissa, voltilla uskalla olla auttamatta enempää, vaan ole kevyt, pidä paino (liioitellun) takana anna hevosen ponnistaa itse. Jos tunnet että meinaa rikkoa, korjaa rohkeasti ja kehu paljon hyvästä korjauksesta. Tuli pari ihan superhienoa ja vahvaa ponnistusta melkein-rikosta takaisin laukkaan, ja vielä vastalaukka säilyttäen kun olin kerrankin nopea pohkeen ja raipan kanssa. Jos ehtii rikkoa kun ponnistusvoima ei riitä, älä hätistä (valmiiksi hätäistä hevosta) vaan hae ensin hitaaseen raviin ja matalaan muotoon, ja nosta uusi laukka vasta kun odottaa.

Myötälaukassa eteen-alas
Vastalaukasta käännettiin lopuksi vielä isolle ympyrälle myötälaukkaan. Vastalaukkatehtävien jäljiltä molemmat kyljet kantoivat hyvin, ja koko hevonen tuntui jotenkin tiiviimmältä. Tässä laukassa pyydä venymään pidemmälle kaulalle mutta pidä pohje tiiviinä lähellä ja huolehdi että säkä pysyy edelleen ylhäällä vaikka ylälinja venyy. Kun venyttää niin pyydä vähän isompaa laukkaa ja edelleen venytystä. Tarvittaessa kevyt kosketus raipalla pepun päälle jos pohje ei riitä säilyttämään / kasvattamaan energiaa. Muista pitää ulkokylki hallinnassa.

Avo- ja sulkutaivutuksia
Samalla ajatuksella kuin viimeksi mutta aavistuksen pidemmillä pätkillä sulkutaivutusta. Sekä hevosen että kuskin keskittyminen alkoi vähän herpaantua tässä. Molemmissa suunnissa oma paino valuu liiaksi oikealle taakse (vas. krs olen liikkeen "ulkopuolella" ja oik. krs "pudotan" muutenkin helposti putoavaa sisäkylkeä) -> oma keskikroppa kuriin. Vasen sulku tuntui tällä kertaa helpommalta, ristiaskeleet olivat ehkä vaatimattomampia mutta ryhti pysyi paremmin. Oikealle valuu lavan päälle -> lavan liike suppea -> korjaa vasemmalle ylös suuntautuvin puolipidättein (tämä oli itselle jotenkin ihan mahdoton hahmotettava). Ja edelleenkin: älä kanna äläkä peittele hevosen virheitä. Oma käsi alkaa toimia jo paremmin ja joustavammin mutta kun tehdään jotain tehtävää niin alan helposti "ratsastaa" kädellä aivan liikaa.

Loppuverryttely
Venytti ylälinjaansa paremmin kuin koskaan! Uskalsi venyttää pitkälle ja ennen kaikkea uskalsi jäädä sinne minne venytti. Edelleen hakee hetkittäin vähän liikaa luotilinjan taakse mutta takaosan toiminta ja selän jousto säilyy venyttäessä kerta kerralta paremmin. Ihan ei vielä seuraa tuntumaa joustavasti vaan tuntuma lyö helposti tyhjää välillä. Valmennuksessa saavutettu rentous säilyi muuten jollain tasolla läpi kotimatkan, joka yleensä on hätähousuhevosella mallia piffipaffipuffi, mistä syystä yleensä talutan, että palautuu edes jollain tapaa. Ei Hupi nyt koko aikaa täysin rento ollut mutta käveli alusta loppuun asti rauhallista tahdikasta käyntiä ja huomioi pienet möröt lähinnä korvien asentoa muuttamalla, ei jännittymällä kuten yleensä.

Tiesitkö että hevoseni hivuttaa? En minäkään, ennen kun ostin uudet suojat. 

PS. Horse Guardin koulusuojat, I'm in love...

Kouluratsastusta painiotteella?

Tai siltä ainakin tuntui tänään naapuritallin harkkakisoissa. Koitetaan käydä talven läpi rataharkoissa aina kun on tilaisuus, että säilyisi rutiini ainakin jollain tasolla. Tämän päivän teemana tuntui vaan olevan "vanhat virheet ja pussillinen uusia" ja "olipa kerran puolipidäte". Fiilis oli koko radan läpi se, että kannan pohkeen takana olevaa, kiireisenä kipittävää hevosta ohjilla lähdöstä maaliin. Jos positiivista pitää hakea, niin tälläkin radalla paperissa oli 63,2%, toki harkkakisaskaalalla. Ja siis onhan tuolla hyviäkin asioita radassa, mutta miksi ihmeessä pitää alkaa tehdä taas samoja vanhoja virheitä heti kun tulee vähän ongelmia? Jos tuntuu että on kiire niin voisiko harkita puolipidätteiden läpi asti ratsastamista ja edes yhdessä kulmassa käymistä? Ehkä ensi kerralla sitten.





Tule apuun Anj... Hanna! Onneksi on valmennus huomenna, tulee todellakin tarpeeseen.