Ke 11.8.2010
Eilen löytyi ponista kaksi täysin erilaista moodia. Pikkuveli tuli tallille mukaan kokeilemaan ratsastusta elämänsä ensimmäistä kertaa (ellei neliveen shetlanninponi-talutusratsastusta lasketa) ja meinasi mennä puihin koko homma. Jouduttiin odottelemaan hetki pihassa kun taivas aukesi eikä viitsitty lähteä kastelemaan ehdoin tahdoin itseämme. Tallin katolta styroksilevylle tippuva vesi tai joku muu yhtä vaarallinen asia (jäi allekirjoittaneelle vähän epäselväksi..) oli vähän liikaa hevoselle ja se lietsoi itsensä hetkessä mukavan kiihtyneeseen mielentilaan.
Kiipesin itse ensin kyytiin, tarkoituksena vähän näyttää nappeja ja ohjaimia mutta kun pääsin eestaas steppaavan hevosen selkäänkin vasta toisella yrittämällä ja harjoituslenkin varrella meinasin pudota kerran kun hevonen yritti poistua paikalta, niin katsoin parhaimmaksi ratsastaa ihan kunnolla jos hevonen vaikka vähän väsyisi ja viisastuisi. Vaikka alkeisratsun hommia ajatellen Hupi ei ollutkaan oikein siinä parhaassa mahdollisessa mielentilassa (kaukana siitä) niin omaa itseäni ajatellen se täytyisi kyllä saada lietsottua useammin tuohon tilaan, ratsastettavuus nimittäin oli ihan eri luokkaa kun viime aikoina. Kentällä ylimääräiset pöllöilytkin unohtui nopeasti ja pienen verryttelyn jälkeen alla oli "mitä sais olla, kerro vaan niin teen kyllä" -tilassa oleva hevonen. Ei olisi millään malttanut tulla alas mutta kun se pikkuvelikin oli mukana.
Hetken nautiskelun jälkeen siis vaihdettiin kuskia. Pieni briiffaus ja veli nousi selkään niin kuin olisi joskus ennenkin noussut. Hupilla oli heti alusta alkaen kivan keskittynyt ilme joka kertoi selvästi että hevonen hoksasi homman nimen ja tajusi että nyt täytyy käyttäytyä. Hetkeä ennen se oli vielä yrittänyt paeta sateenvarjoa ja kytännyt yhtä kentän kulmaa mutta nyt ei ollut merkkiäkään mistään tyhmistä tempuista. Talutin aluksi Hupia vierellä kun etsittiin kaasu, jarru ja ratti, ja kun liikkeellelähtö, pysäyttäminen ja kääntäminen alkoi sujua niin ohjasin hevosen liinan kanssa ympyrälle. Vähän oli alkuun tekemistä pitää Hupi poissa ympyrän keskeltä mutta kun veli löysi sisäpohkeensa ja itse otin koulutikun käteen niin löytyi tasainen ympyrän kaari. Otettiin muutamia ravipätkiä, alkuun lyhyitä ja loppuun pari kierrosta putkeenkin. Alkuvaikeuksien ja jalustimien lyhentämisen jälkeen lopussa alkoi kuski löytää hetkittäin jo vähän kevennyksen rytmiä, ei hassummin parinkymmenen minuutin ratsastusuran jälkeen. Hupi taas toimi liinassa kuin ajatus, lähti pyynnöstä pehmeästi ja rauhassa raviin ja siirtyi pienenpienestä vihjeestä taas takaisin käyntiin. Ja oli kovin keskittynyt koko ajan, hänellä on nyt Tärkeä Tehtävä.
Alkuvaikeuksien jälkeen löytyi sitten kuitenkin se kunnon luotettava ja tasainen alkeisratsu. Ja pikkuveli taisi jäädä vähän koukkuun kun autossa takaisin ajellessa kyseli että koska voi tulla seuraavan kerran ;)
keskiviikko 11. elokuuta 2010
tiistai 10. elokuuta 2010
Tikkuja ristissä
Ti 10.8.2010
Allekirjoittanut piti viime viikon lopussa ennenkuulumattoman kolmen päivän tallivapaaputken kun vuokraajan äiti kävi torstaina maastossa ja lauantaina kentällä, ja välissä olevan perjantain hevonen sai vapaata. Sunnuntaina kiipesin sitten taas itsekin kyytiin ja lähdettiin Tavelan kentälle tekemään vähän puomien kanssa hommia. Keli oli vielä tallilta lähtiessa ihan järjettömän hiostava joten viilensin Hupin vedellä ennen lähtöä, ilmankosteus oli niin hurja että tunnissa se ei kuivunut käytännössä ollenkaan yli 30 lämpöasteesta huolimatta... Matkalla taivaalle alkoi kertyä sitten aika uhkaavan näköistä pilveä mutta päälle ne eivät missään kohtaa tulleet, sen sijaan tuuli yltyi sen verran ettei kuumuus enää oikeastaan haitannut.
Hupi oli alussa taas ai-van kammottava, takajalat huiteli jossain kilometrin päässä ja terävyys oli tipotiessään. Vääntelin ja kääntelin käynnissä ja ravissa varmaan parisenkymmentä minuuttia kunnes hoksasin ottaa reilua laukkaa muutaman kierroksen, ja johan alkoi hevonen muuttua. Välillä toimii siis kuitenkin tämäkin kikkakolmonen.
Tehtiin alkuun vähän ravipuomeja, sitten yksittäistä laukkapuomia ja sen jälkeen 24m välillä olevaa kahta laukkapuomia. En tiedä onko Hupilla oikeasti niin lyhyt laukka-askel vai oliko jalkamitta vähän summittainen mutta 7 askelta tuntui siltä sopivalta määrältä tuohon väliin. Nyt keskityttiin löytämään sujuva laukka puomien väliin, ensi kerralla voi sitten lähteä muuttamaan askeleitten määrää. Lopuksi otin vielä muutaman hypyn ristikolle ja pikkupystylle. Aina kun muistin kerätä hevosen riittävän "kasaan" ennen hyppyä niin askel tuntui osuvan, ne kerrat kun jäin matkustamaan niin oltiin sitten heti liian lähellä tai liian kaukana. Kiltti hevonen hyppäsi kuitenkin joka kohdasta yhtään kyselemättä. Laukka tuntui selkään ihan energiseltä mutta videon perusteella olisi voinut kyllä laukata vähän enemmänkin. Ja täti voisi heilua selässä vähän vähemmän. Ei se hevonen laukkaa yhtään enempää vaikka täti laukkaakin kyydissä eestaas...
Maanantaina otettiin sitten kevyesti ja juoksutin hevosen pitkästä aikaa. Ilman mitään apuohjaa oli vähän villi ja vapaa, sivuohjilla sitten parempi mutta kyllä ostoslistalle menee ehdottomasti joustochambon. Tai mikä sitten onkaan nimeltään, joka tapauksessa se mikä tulee etujalkojen välistä, menee niskan taakse siihen erilliseen niskapalaan ja sieltä yläkautta kuolaimeen. Sivuohjan kanssa Hupi lähti hakemaan ihan oikein eteen-alas, mutta kun ei se pääse kun taakse-alas kun ohja nyppää aina jossain kohtaa takaisin.
Mutta juoksutinpas hevosen omalla kentällä, jonka pohja alkaa nyt pohjaremontin jälkeen olla likimain täydellinen. Alussa oli ihan liian upottava ja raskas (vielä viikko sitten Hupi hyytyi siihen niin totaalisesti että 10min tahkoamisen jälkeen luovutin) mutta nyt muutamat sadekuurot on tiivistäneet hiekkaa niin että pohja on hyvä, joustava ja pitävä. Lanauksen kun olisi tuohon saanut niin olisi ihan priima. Yleismies-Jantusen askartelulistalla on lana (joko auto- tai hevosvetoinen, tai sekä-että) mutta kun lista on sen verran pitkä ettei kehtaa hoputtaa tai kysellä niin mennään vielä toistaiseksi näin. Täytyy laittaa ennen-jälkeen-kuvia kentästä jossain kohtaa että näkee miten valtava ero siinä on.
Allekirjoittanut piti viime viikon lopussa ennenkuulumattoman kolmen päivän tallivapaaputken kun vuokraajan äiti kävi torstaina maastossa ja lauantaina kentällä, ja välissä olevan perjantain hevonen sai vapaata. Sunnuntaina kiipesin sitten taas itsekin kyytiin ja lähdettiin Tavelan kentälle tekemään vähän puomien kanssa hommia. Keli oli vielä tallilta lähtiessa ihan järjettömän hiostava joten viilensin Hupin vedellä ennen lähtöä, ilmankosteus oli niin hurja että tunnissa se ei kuivunut käytännössä ollenkaan yli 30 lämpöasteesta huolimatta... Matkalla taivaalle alkoi kertyä sitten aika uhkaavan näköistä pilveä mutta päälle ne eivät missään kohtaa tulleet, sen sijaan tuuli yltyi sen verran ettei kuumuus enää oikeastaan haitannut.
Hupi oli alussa taas ai-van kammottava, takajalat huiteli jossain kilometrin päässä ja terävyys oli tipotiessään. Vääntelin ja kääntelin käynnissä ja ravissa varmaan parisenkymmentä minuuttia kunnes hoksasin ottaa reilua laukkaa muutaman kierroksen, ja johan alkoi hevonen muuttua. Välillä toimii siis kuitenkin tämäkin kikkakolmonen.
Tehtiin alkuun vähän ravipuomeja, sitten yksittäistä laukkapuomia ja sen jälkeen 24m välillä olevaa kahta laukkapuomia. En tiedä onko Hupilla oikeasti niin lyhyt laukka-askel vai oliko jalkamitta vähän summittainen mutta 7 askelta tuntui siltä sopivalta määrältä tuohon väliin. Nyt keskityttiin löytämään sujuva laukka puomien väliin, ensi kerralla voi sitten lähteä muuttamaan askeleitten määrää. Lopuksi otin vielä muutaman hypyn ristikolle ja pikkupystylle. Aina kun muistin kerätä hevosen riittävän "kasaan" ennen hyppyä niin askel tuntui osuvan, ne kerrat kun jäin matkustamaan niin oltiin sitten heti liian lähellä tai liian kaukana. Kiltti hevonen hyppäsi kuitenkin joka kohdasta yhtään kyselemättä. Laukka tuntui selkään ihan energiseltä mutta videon perusteella olisi voinut kyllä laukata vähän enemmänkin. Ja täti voisi heilua selässä vähän vähemmän. Ei se hevonen laukkaa yhtään enempää vaikka täti laukkaakin kyydissä eestaas...
Maanantaina otettiin sitten kevyesti ja juoksutin hevosen pitkästä aikaa. Ilman mitään apuohjaa oli vähän villi ja vapaa, sivuohjilla sitten parempi mutta kyllä ostoslistalle menee ehdottomasti joustochambon. Tai mikä sitten onkaan nimeltään, joka tapauksessa se mikä tulee etujalkojen välistä, menee niskan taakse siihen erilliseen niskapalaan ja sieltä yläkautta kuolaimeen. Sivuohjan kanssa Hupi lähti hakemaan ihan oikein eteen-alas, mutta kun ei se pääse kun taakse-alas kun ohja nyppää aina jossain kohtaa takaisin.
Mutta juoksutinpas hevosen omalla kentällä, jonka pohja alkaa nyt pohjaremontin jälkeen olla likimain täydellinen. Alussa oli ihan liian upottava ja raskas (vielä viikko sitten Hupi hyytyi siihen niin totaalisesti että 10min tahkoamisen jälkeen luovutin) mutta nyt muutamat sadekuurot on tiivistäneet hiekkaa niin että pohja on hyvä, joustava ja pitävä. Lanauksen kun olisi tuohon saanut niin olisi ihan priima. Yleismies-Jantusen askartelulistalla on lana (joko auto- tai hevosvetoinen, tai sekä-että) mutta kun lista on sen verran pitkä ettei kehtaa hoputtaa tai kysellä niin mennään vielä toistaiseksi näin. Täytyy laittaa ennen-jälkeen-kuvia kentästä jossain kohtaa että näkee miten valtava ero siinä on.
torstai 5. elokuuta 2010
Mustaa valkoisella!
To 5.8.2010
Siellä se nyt sitten on ja näkyy!
Maanantaina oltiin kaverin tamman kanssa kevyesti harjulla maastoilemassa, lähinnä pikkupolkuja kävellen, vähän ravia ja pikkupätkä laukkaa.
Tiistaina kaveri kävi kameran kanssa tallilla ja saadaan toivottavasti jossain kohtaa vähän ratsastuskuviakin tänne esille. Koitin ensin ratsastaa kentällä mutta se a) pölisi niin että kuvaaminen kävi vähän turhan vaikeaksi ja b) oli vielä niin pehmeä ja upottava että hevonen hyytyi ihan totaalisesti. Yhden levossa olevan laidunlohkon perällä on vähän tasaista nurmikenttää ja pitkän kuivan jakson vuoksi se ei ollut liukaskaan, joten hetken kentällä tahkoamisen jälkeen päätettiin vaihtaa sinne - ja johan muuttui hevosenkin liikkuminen ihan erilaiseksi. Tein suht kevyesti kaikki askellajit läpi, toivottavasti kameraan jäi jotain julkaisukelpoistakin. Ravi ainakin tuntui ihan asialliselta, laukka oli vähän hukassa, ei oikein pyörittänyt selän läpi. Kovin oli outoa olla kameran "väärällä" puolen...
Kevyen ratsastuksen jälkeen Hupi pääsi nautiskelemaan hieronnasta. Se on hierojan mukaan oikea ihanneasiakas, näyttää uskomattoman selvästi mikä tuntuu hyvältä. Välillä oli turpa tötteröllä kun teki niin hyvää ja välillä taas rentoutui niin että silmät painui kiinni, turpa viisti maata ja polvet alkoi notkua. Edelliskerralla vähän jumissa olleet lavat oli tällä kertaa oikein hyvin auki, vasemmassa pientä kireyttä mutta oikea oli Hupin lavaksi oikeinkin hyvä. Hupilla on lavat vähän "supussa" sisäänpäin mikä helposti aiheuttaa lihaskireyttä, ollaan yritetty venyttelemällä ja hieromalla pitää kunnossa, ilmeisen hyvällä menestyksellä. Sen sijaan huolenaiheeksi nousi tällä kertaa selkä, joka oli paikoitellen aika pahastikin jumissa. Satula istuu kyllä ihan hyvin mutta voisi olla vähän pidempi niin paino jakautuisi tasaisemmin. Nyt istuin on sen verran pieni että vie ratsastajan painoa vähän turhan paljon takakaaren päälle ja hevosen selkä ottaa vähän nokkiinsa. Kokoa suurempi istuin sopii selän pituuden puolesta vielä ihan hyvin. Jos siis jossain jollain on ylimääräinen Sydneyn yleissatula kokoa 18/33 niin saa tarjota ;) Siihen asti yritetään pitää itse selästä mahdollisimman hyvää huolta.
Keskiviikkona lähdettiin parin kaverin kanssa hurjaa puuskittaista tuulta uhmaten harjulle. Tuuli yltyi välillä sellaisiin lukemiin että hetken aikaa mietittiin ihan tosissamme tallinpihassa että onko harjulle ylipäätään turvallista lähteä vai kaatuuko puita niskaan. Veera-myrskyksi nimetty ukkosrintamahan aiheutti vähän pohjoisempana melkoista tuhoa, meillä päin sentään vaan katkeili vähän sähkö- ja puhelinlinjoja. Tuuli tuli onneksi sellaisesta suunnasta että harju itse asiassa suojasi puuskilta aika hyvin ja päästiin menemään ihan turvallisesti, harjumontun pohjalla oli jopa aika tyyntä. Käveltiin paljon pikkupolkuja, ravattiin vähän montussa ja vähän muualla ja otettiin yksi ylämäki laukalla, ehkä vähän villimmin mitä piti, jarrujen säädöt oli vähän hukassa... Laukan jälkeinen ravailu montun pohjalla sai kuskin suupielet korviin asti, edellispäivän hieronnan jäljiltä hevonen käytti selkäänsä paremmin kuin aikoihin, oli keskittynyt ja sataprosenttisesti kuulolla (mikä ei harjumontussa laukkamäen alla ole todellakaan itsestäänselvyys). Käveltiin lopuksi vielä pidemmän reitin kautta tallille, yhteensä oltiin varmaan puolisentoista tuntia liikkeellä.
Loppuviikosta Hupi saa selkäänsä torstaina ja lauantaina vuokraajan äidin, varmaan perjantain pitää vapaata (ellen saa jostain kyytiä tallille, auto on reissussa) ja sunnuntaina voisi pistää taas tikkuja ristiin.
Siellä se nyt sitten on ja näkyy!
Maanantaina oltiin kaverin tamman kanssa kevyesti harjulla maastoilemassa, lähinnä pikkupolkuja kävellen, vähän ravia ja pikkupätkä laukkaa.
Tiistaina kaveri kävi kameran kanssa tallilla ja saadaan toivottavasti jossain kohtaa vähän ratsastuskuviakin tänne esille. Koitin ensin ratsastaa kentällä mutta se a) pölisi niin että kuvaaminen kävi vähän turhan vaikeaksi ja b) oli vielä niin pehmeä ja upottava että hevonen hyytyi ihan totaalisesti. Yhden levossa olevan laidunlohkon perällä on vähän tasaista nurmikenttää ja pitkän kuivan jakson vuoksi se ei ollut liukaskaan, joten hetken kentällä tahkoamisen jälkeen päätettiin vaihtaa sinne - ja johan muuttui hevosenkin liikkuminen ihan erilaiseksi. Tein suht kevyesti kaikki askellajit läpi, toivottavasti kameraan jäi jotain julkaisukelpoistakin. Ravi ainakin tuntui ihan asialliselta, laukka oli vähän hukassa, ei oikein pyörittänyt selän läpi. Kovin oli outoa olla kameran "väärällä" puolen...
Kevyen ratsastuksen jälkeen Hupi pääsi nautiskelemaan hieronnasta. Se on hierojan mukaan oikea ihanneasiakas, näyttää uskomattoman selvästi mikä tuntuu hyvältä. Välillä oli turpa tötteröllä kun teki niin hyvää ja välillä taas rentoutui niin että silmät painui kiinni, turpa viisti maata ja polvet alkoi notkua. Edelliskerralla vähän jumissa olleet lavat oli tällä kertaa oikein hyvin auki, vasemmassa pientä kireyttä mutta oikea oli Hupin lavaksi oikeinkin hyvä. Hupilla on lavat vähän "supussa" sisäänpäin mikä helposti aiheuttaa lihaskireyttä, ollaan yritetty venyttelemällä ja hieromalla pitää kunnossa, ilmeisen hyvällä menestyksellä. Sen sijaan huolenaiheeksi nousi tällä kertaa selkä, joka oli paikoitellen aika pahastikin jumissa. Satula istuu kyllä ihan hyvin mutta voisi olla vähän pidempi niin paino jakautuisi tasaisemmin. Nyt istuin on sen verran pieni että vie ratsastajan painoa vähän turhan paljon takakaaren päälle ja hevosen selkä ottaa vähän nokkiinsa. Kokoa suurempi istuin sopii selän pituuden puolesta vielä ihan hyvin. Jos siis jossain jollain on ylimääräinen Sydneyn yleissatula kokoa 18/33 niin saa tarjota ;) Siihen asti yritetään pitää itse selästä mahdollisimman hyvää huolta.
Keskiviikkona lähdettiin parin kaverin kanssa hurjaa puuskittaista tuulta uhmaten harjulle. Tuuli yltyi välillä sellaisiin lukemiin että hetken aikaa mietittiin ihan tosissamme tallinpihassa että onko harjulle ylipäätään turvallista lähteä vai kaatuuko puita niskaan. Veera-myrskyksi nimetty ukkosrintamahan aiheutti vähän pohjoisempana melkoista tuhoa, meillä päin sentään vaan katkeili vähän sähkö- ja puhelinlinjoja. Tuuli tuli onneksi sellaisesta suunnasta että harju itse asiassa suojasi puuskilta aika hyvin ja päästiin menemään ihan turvallisesti, harjumontun pohjalla oli jopa aika tyyntä. Käveltiin paljon pikkupolkuja, ravattiin vähän montussa ja vähän muualla ja otettiin yksi ylämäki laukalla, ehkä vähän villimmin mitä piti, jarrujen säädöt oli vähän hukassa... Laukan jälkeinen ravailu montun pohjalla sai kuskin suupielet korviin asti, edellispäivän hieronnan jäljiltä hevonen käytti selkäänsä paremmin kuin aikoihin, oli keskittynyt ja sataprosenttisesti kuulolla (mikä ei harjumontussa laukkamäen alla ole todellakaan itsestäänselvyys). Käveltiin lopuksi vielä pidemmän reitin kautta tallille, yhteensä oltiin varmaan puolisentoista tuntia liikkeellä.
Loppuviikosta Hupi saa selkäänsä torstaina ja lauantaina vuokraajan äidin, varmaan perjantain pitää vapaata (ellen saa jostain kyytiä tallille, auto on reissussa) ja sunnuntaina voisi pistää taas tikkuja ristiin.
maanantai 2. elokuuta 2010
Kouluponin paluu
Ma 2.8.2010
Tai sitten kouluratsin paluu? Tai sellainen jännä ilmiö että kun hevosen saa oikeasti avuille niin siitä tulee mukavampi ratsastaa.
Perjantaina vuokraajan äiti kävi Hupilla ratsastamassa. Vuokraaja itse on vielä toista viikkoa jalka kipsissä joten toi sitten vuosia itsekin harrastaneen äitinsä stunttaamaan. Ihan perushommia olivat tehneet, lähinnä kuskiin keskittyen. Hupi Fan Club kasvoi taas yhdellä jäsenellä, ja stunttiratsi jatkaa vielä ensi viikollakin pari päivää.
Viikonloppuna olin sitten itse molemmat päivät Tavelassa maneesilla tekemässä töitä. Maneesissa on ihan oikeasti näillä helteillä viileämpi kuin suorassa auringonpaisteessa olevalla kentällä (vaikka 30+ asteen superhelteet onkin ohi niin 25 asteen raja paukkuu silti edelleen lähes päivittäin rikki). Ja lisäksi maneesissa on peilit että näkeekin välillä koko kauheuden ;)
Jos keskiviikkona lopetin siihen että hevonen tuntui siltä että nyt voisi alkaa ratsastaa, niin lauantaina päästiin sitten aloittamaan suunnilleen samasta pisteestä. Varsinkin ravi oli oikein kivan tuntuista, tuntui siltä että joutuu keventämään hurjan hitaasti kun hevonen ei tikannutkaan miljoonaa vaan malttoi tehdä joka askeleen kunnolla. Laukkaa en tehnyt pitkiä pätkiä vaan sata ja yksi nostoa, aina vähän laukkaa, alas ja taas uusi nosto. Malttoi yllättävän hyvin ennakoimatta kun teki välillä ravisiirtymisiä, ettei hevonen päässyt niin arvailemaan mitä seuraavaksi tulee. Varsinkin vasen laukka oli taas alusta asti hyvää, ja siirtymiset laukasta alas oli kivan tasapainoisia, tuli melkein suoraan käyntiin alas, ja pysyi kevyenä. Oikea laukka oli alkuun vähän kulmikasta mutta vertyi varsin asialliseksi sekin. Ja nostot sekä käynnistä että ravista, myös siihen oikeaan laukkaan, oli kivan vaivattomia. Sitten kun tämän kaiken saisi seuraavaksi siirrettyä ympyrän kaarevalta uralta myös suorille - kouluohjelmissa kun kaarevalla uralla ei siirtymisiä juurikaan tehdä... Koko paketti tuntuu leviävän aina kun jatkaa uraa pitkin.
Sunnuntaina oli tarkoitus alunperin käydä maastoilemassa mutta kuskin sisäinen kouluratsi halusi sittenkin mennä korjaamaan edellispäivän hedelmiä. Eikä varmaan ollut ollenkaan huono idea, hevonen oli alusta asti kiva ja kuulolla. Tein lopuksi lyhyen kouluradan pariin kertaan läpi, kiire tulee edelleen. On se helppoa todeta sen seitsemännen peräkkäisen laukkaympyrän kohdalla että olipa siisti ja helpon tuntunen, vaan kun asiat tuleekin yhtäkkiä eteen peräperään, nopeasti ja kaikki pitää olla kunnossa heti, eikä korjaamiseen ole aikaa niin ei olekaan asiat enää niin helppoja ja vaivattomia. Edelleen tulee yllätyksenä miten tarkasti jokainen askel oikeasti pitää tehdä, yksi pieni lipsahdus kertautuu aika nopeasti ja heijastuu moneen asiaan.
Reenattavien asioiden listalle pääsee - ylläriylläri - ne laukasta alas siirtymiset. Lävistäjän lopussa tulevat siirtymiset on pakko tehdä ennen pistettä että ne pääsee itse tekemään, eikä hevonen heittäydy ihan holtittomaksi. Toinen mihin täytyy jatkossa keskittyä lisää, on keskiravi, tai temponvaihtelut yleensäkin. Hevonen lähtee kyllä jalasta eteen mutta tikkaa miljoonaa minkä ehtii. Itse en meinaa malttaa kasvattaa ravia riittävän hitaasti vaan yritän tyrkätä kerralla ja sitten koko homma onkin jo levällään. Heti kun kuski malttoi mielensä niin tahtikin säilyi paljon paremmin. Kai kotiläksyjä voi itselleenkin antaa?
Nyt alkuviikosta Hupi saa pitää pari maastoilu- tai muuten kevyempää päivää. Ihan totaalivapaata en viitsi hurjan usein antaa, kun hevonen kuitenkin tykkää harjukävelylenkeistä ja mahanpienennysprojekti myös. Tiistaina saadaan taas hierojakin paikalle. Loppuviikosta voisi sitten joku päivä laittaa vähän puomitehtäviä, ja ehkä sitten soitella taas valmentajallekin.
Tunnilla elokuussa 2010
© Anna Moilanen
Tai sitten kouluratsin paluu? Tai sellainen jännä ilmiö että kun hevosen saa oikeasti avuille niin siitä tulee mukavampi ratsastaa.
Perjantaina vuokraajan äiti kävi Hupilla ratsastamassa. Vuokraaja itse on vielä toista viikkoa jalka kipsissä joten toi sitten vuosia itsekin harrastaneen äitinsä stunttaamaan. Ihan perushommia olivat tehneet, lähinnä kuskiin keskittyen. Hupi Fan Club kasvoi taas yhdellä jäsenellä, ja stunttiratsi jatkaa vielä ensi viikollakin pari päivää.
Viikonloppuna olin sitten itse molemmat päivät Tavelassa maneesilla tekemässä töitä. Maneesissa on ihan oikeasti näillä helteillä viileämpi kuin suorassa auringonpaisteessa olevalla kentällä (vaikka 30+ asteen superhelteet onkin ohi niin 25 asteen raja paukkuu silti edelleen lähes päivittäin rikki). Ja lisäksi maneesissa on peilit että näkeekin välillä koko kauheuden ;)
Jos keskiviikkona lopetin siihen että hevonen tuntui siltä että nyt voisi alkaa ratsastaa, niin lauantaina päästiin sitten aloittamaan suunnilleen samasta pisteestä. Varsinkin ravi oli oikein kivan tuntuista, tuntui siltä että joutuu keventämään hurjan hitaasti kun hevonen ei tikannutkaan miljoonaa vaan malttoi tehdä joka askeleen kunnolla. Laukkaa en tehnyt pitkiä pätkiä vaan sata ja yksi nostoa, aina vähän laukkaa, alas ja taas uusi nosto. Malttoi yllättävän hyvin ennakoimatta kun teki välillä ravisiirtymisiä, ettei hevonen päässyt niin arvailemaan mitä seuraavaksi tulee. Varsinkin vasen laukka oli taas alusta asti hyvää, ja siirtymiset laukasta alas oli kivan tasapainoisia, tuli melkein suoraan käyntiin alas, ja pysyi kevyenä. Oikea laukka oli alkuun vähän kulmikasta mutta vertyi varsin asialliseksi sekin. Ja nostot sekä käynnistä että ravista, myös siihen oikeaan laukkaan, oli kivan vaivattomia. Sitten kun tämän kaiken saisi seuraavaksi siirrettyä ympyrän kaarevalta uralta myös suorille - kouluohjelmissa kun kaarevalla uralla ei siirtymisiä juurikaan tehdä... Koko paketti tuntuu leviävän aina kun jatkaa uraa pitkin.
Sunnuntaina oli tarkoitus alunperin käydä maastoilemassa mutta kuskin sisäinen kouluratsi halusi sittenkin mennä korjaamaan edellispäivän hedelmiä. Eikä varmaan ollut ollenkaan huono idea, hevonen oli alusta asti kiva ja kuulolla. Tein lopuksi lyhyen kouluradan pariin kertaan läpi, kiire tulee edelleen. On se helppoa todeta sen seitsemännen peräkkäisen laukkaympyrän kohdalla että olipa siisti ja helpon tuntunen, vaan kun asiat tuleekin yhtäkkiä eteen peräperään, nopeasti ja kaikki pitää olla kunnossa heti, eikä korjaamiseen ole aikaa niin ei olekaan asiat enää niin helppoja ja vaivattomia. Edelleen tulee yllätyksenä miten tarkasti jokainen askel oikeasti pitää tehdä, yksi pieni lipsahdus kertautuu aika nopeasti ja heijastuu moneen asiaan.
Reenattavien asioiden listalle pääsee - ylläriylläri - ne laukasta alas siirtymiset. Lävistäjän lopussa tulevat siirtymiset on pakko tehdä ennen pistettä että ne pääsee itse tekemään, eikä hevonen heittäydy ihan holtittomaksi. Toinen mihin täytyy jatkossa keskittyä lisää, on keskiravi, tai temponvaihtelut yleensäkin. Hevonen lähtee kyllä jalasta eteen mutta tikkaa miljoonaa minkä ehtii. Itse en meinaa malttaa kasvattaa ravia riittävän hitaasti vaan yritän tyrkätä kerralla ja sitten koko homma onkin jo levällään. Heti kun kuski malttoi mielensä niin tahtikin säilyi paljon paremmin. Kai kotiläksyjä voi itselleenkin antaa?
Nyt alkuviikosta Hupi saa pitää pari maastoilu- tai muuten kevyempää päivää. Ihan totaalivapaata en viitsi hurjan usein antaa, kun hevonen kuitenkin tykkää harjukävelylenkeistä ja mahanpienennysprojekti myös. Tiistaina saadaan taas hierojakin paikalle. Loppuviikosta voisi sitten joku päivä laittaa vähän puomitehtäviä, ja ehkä sitten soitella taas valmentajallekin.
Tunnilla elokuussa 2010© Anna Moilanen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)