perjantai 1. huhtikuuta 2016

Valoa kohti

Tasan viikkoa vajaa puoli vuotta siihen meni, piti ihan kalenterista tarkistaa. Viikkoa vajaa puoli vuotta kävelyä ja kylmäämistä.

Eilen käytiin klinikalla keikalla numero neljä, ja saatiin vihreää valoa rasituksen lisäämiselle, ja itse asiassa jopa kehotus edetä melko rohkeasti. Se tuoreempikin reikä, mikä vielä edellisessä kontrollissa oli musta aukko, alkaa olla enää pieni varjo ja häivähdys enää. Säierakenne on yllättävänkin siistiä, ja vaikka arpikudosta toki jalassa onkin, niin melkein uskaltaisin sanoa että edelliskerrasta sekin on vähentynyt, kiitos laserhoitojen.

Nyt pitäisi sitten saada nopealla tahdilla lihasta taakse, voin nimittäin kertoa että puoli vuotta kävellyt hevonen on aika karun näköinen ilmestys liikkuessaan. Kun se ravi ei mitään kovin lennokasta ollut ennenkään, niin nyt hevonen lähestulkoon laahaa jalkojaan maata pitkin. Nyt siis otetaan ohjelmaan reilusti harjukiipeilyä, puomityöskentelyä, vesimattokäyntejä lompakon paksuuden mukaan, ja vähän kerrallaan lisää ravia.

Ilman takapakkeja pitäisi pystyä kesällä jo treenaamaan ainakin jollain tasolla. Tokihan näin pitkän sairasloman jälkeen lihaskunnon kasvattaminen kestää pitkään, ja aivan varmasti jonkunlaista takapakkia on tiedossa jossain vaiheessa, mutta kaiken kaikkiaan fiilis on positiivisen odottava. Järkevästi suunnitellen ja tehden Hupi saattaa jopa palata kisaradoillekin vielä. Kiire ei ole vieläkään mihinkään, ja hevosen ehdoilla mennään.

Tai siis. Jos hevosen ehdoilla mentäisiin niin mentäisiin aika paljon kovempaa. Viime maastokävelyllä neljänkymmenen metrin päässä tuulessa lepattanut pyöröpaalimuovin suikale sai aikaan kolmen vartin piffipaffipuffi-sessiot. Superkiltti hevonen on välillä lenkkeillyt suitsissa, liinassa ja raippa toisessa kädessä, kun kaikki on vaan liian jännää. Tarhassa meno on ollut välillä sellaista että puhelin on soinut illansuussa, "otettiin toi Hupi sisään kun sillä oli vähän liikaa omaa kivaa eikä jalka varmaan tykkää noista pierupukkipoukkoiluista". Ei se paha ole, äärimmäisen valpas ja innokas vaan, ja aivan varmasti turhautunut.

Vähän vaan hirvittää että miten tuo malttaa pysyä nahoissaan, kun kenttä on pieni ja vähän vielä pehmeä, joten ensimmäiset ravit on pakko ottaa tiellä...