Siellä se nyt sitten on ja näkyy!
Maanantaina oltiin kaverin tamman kanssa kevyesti harjulla maastoilemassa, lähinnä pikkupolkuja kävellen, vähän ravia ja pikkupätkä laukkaa.
Tiistaina kaveri kävi kameran kanssa tallilla ja saadaan toivottavasti jossain kohtaa vähän ratsastuskuviakin tänne esille. Koitin ensin ratsastaa kentällä mutta se a) pölisi niin että kuvaaminen kävi vähän turhan vaikeaksi ja b) oli vielä niin pehmeä ja upottava että hevonen hyytyi ihan totaalisesti. Yhden levossa olevan laidunlohkon perällä on vähän tasaista nurmikenttää ja pitkän kuivan jakson vuoksi se ei ollut liukaskaan, joten hetken kentällä tahkoamisen jälkeen päätettiin vaihtaa sinne - ja johan muuttui hevosenkin liikkuminen ihan erilaiseksi. Tein suht kevyesti kaikki askellajit läpi, toivottavasti kameraan jäi jotain julkaisukelpoistakin. Ravi ainakin tuntui ihan asialliselta, laukka oli vähän hukassa, ei oikein pyörittänyt selän läpi. Kovin oli outoa olla kameran "väärällä" puolen...
Kevyen ratsastuksen jälkeen Hupi pääsi nautiskelemaan hieronnasta. Se on hierojan mukaan oikea ihanneasiakas, näyttää uskomattoman selvästi mikä tuntuu hyvältä. Välillä oli turpa tötteröllä kun teki niin hyvää ja välillä taas rentoutui niin että silmät painui kiinni, turpa viisti maata ja polvet alkoi notkua. Edelliskerralla vähän jumissa olleet lavat oli tällä kertaa oikein hyvin auki, vasemmassa pientä kireyttä mutta oikea oli Hupin lavaksi oikeinkin hyvä. Hupilla on lavat vähän "supussa" sisäänpäin mikä helposti aiheuttaa lihaskireyttä, ollaan yritetty venyttelemällä ja hieromalla pitää kunnossa, ilmeisen hyvällä menestyksellä. Sen sijaan huolenaiheeksi nousi tällä kertaa selkä, joka oli paikoitellen aika pahastikin jumissa. Satula istuu kyllä ihan hyvin mutta voisi olla vähän pidempi niin paino jakautuisi tasaisemmin. Nyt istuin on sen verran pieni että vie ratsastajan painoa vähän turhan paljon takakaaren päälle ja hevosen selkä ottaa vähän nokkiinsa. Kokoa suurempi istuin sopii selän pituuden puolesta vielä ihan hyvin. Jos siis jossain jollain on ylimääräinen Sydneyn yleissatula kokoa 18/33 niin saa tarjota ;) Siihen asti yritetään pitää itse selästä mahdollisimman hyvää huolta.
Keskiviikkona lähdettiin parin kaverin kanssa hurjaa puuskittaista tuulta uhmaten harjulle. Tuuli yltyi välillä sellaisiin lukemiin että hetken aikaa mietittiin ihan tosissamme tallinpihassa että onko harjulle ylipäätään turvallista lähteä vai kaatuuko puita niskaan. Veera-myrskyksi nimetty ukkosrintamahan aiheutti vähän pohjoisempana melkoista tuhoa, meillä päin sentään vaan katkeili vähän sähkö- ja puhelinlinjoja. Tuuli tuli onneksi sellaisesta suunnasta että harju itse asiassa suojasi puuskilta aika hyvin ja päästiin menemään ihan turvallisesti, harjumontun pohjalla oli jopa aika tyyntä. Käveltiin paljon pikkupolkuja, ravattiin vähän montussa ja vähän muualla ja otettiin yksi ylämäki laukalla, ehkä vähän villimmin mitä piti, jarrujen säädöt oli vähän hukassa... Laukan jälkeinen ravailu montun pohjalla sai kuskin suupielet korviin asti, edellispäivän hieronnan jäljiltä hevonen käytti selkäänsä paremmin kuin aikoihin, oli keskittynyt ja sataprosenttisesti kuulolla (mikä ei harjumontussa laukkamäen alla ole todellakaan itsestäänselvyys). Käveltiin lopuksi vielä pidemmän reitin kautta tallille, yhteensä oltiin varmaan puolisentoista tuntia liikkeellä.
Loppuviikosta Hupi saa selkäänsä torstaina ja lauantaina vuokraajan äidin, varmaan perjantain pitää vapaata (ellen saa jostain kyytiä tallille, auto on reissussa) ja sunnuntaina voisi pistää taas tikkuja ristiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti