maanantai 14. marraskuuta 2011

Tavelan harjoituskisat

Hyvä valmistautuminen on puoli suoritusta vai miten se meni? Joka tapauksessa Tavelan harkkakisoja edeltävänä iltana oltiin vanhemmillani saunomassa ja iltaa istumassa ja tultiin lopulta kotiin aamuyöllä. Onneksi kisat alkoivat vasta neljältä niin ehti vähän nukkua ja toipua :D

Vuokraaja halusi tehdä Hupille kokeeksi verkkoletin ja olin itsekin kaikesta huolimatta hyvinkin ajoissa tallilla. Mentiin hakemaan hevosta tarhasta ja vastaan tuli päästään verta vuotava poni. Totuuden nimissä pitää kyllä sanoa että haava oli pieni pintanaarmu ja tosiasiassa verta ei oikeastaan valunut vaan iho oli vaan vähän vereslihalla mutta kyllähän tuo on ajoituksen mestari. Tallinpihaan ajaessa olin katsellut kun naapuritarhan ruunan kanssa napsivat toisiaan aidan yli - korvat koko ajan hörössä ja onnellisen näköisinä - liekö sitten siinä tullut. Kaikista verta-ei-saa-näkyä-kouluradalla-säännöistä huolimatta uskaltauduimme pienenpienen taisteluvamman kanssa jatkaa kisavalmistautumistamme ;)


Suurensuuri taisteluvamma joka näyttää kuvassa vieläkin pienemmältä. Allekirjoittanut haluaa myös huomauttaa että kuvassa näkyvästä x-full-koon riimusta huolimatta Hupi ei ole mikään valtavan isopäinen, vaan kyseisen riimun mitoitus on todella pieni.

Tein alkuverryttelyt aika lailla suunnitelmien mukaan, käveltiin rauhassa kisapaikalle parinkymmenen minuutin matka ja ulkokentällä näki vielä vähän verrytellä vaikka ilta alkoi jo hämärtyä. Otin lopulta tähän väliin suht vähän käyntiä (Hupi tuntui nopeasti hyvältä, kiitos alkukäyntien), jonkun verran ravia molemmin päin, paljon kaaria, vähän temponmuutoksia, ja parit laukannostot molempiin suuntiin. Hupi liikkui suht isosti mutta pysyi silti tahdissa eikä lähtenyt kipittämään. Kävelin lopun aikaa pitkin ohjin kunnes päästiin maneesiin ja hetkeksi radalle ratsastamaan. Arvatenkin tuomaripääty oli taas val-ta-van pelottava paikka, pyrin vaan ratsastamaan päädyn läpi kuten missä tahansa muuallakin, puuttuen mahdollisimman vähän hevosen kyttäämiseen. Parin suht ok kerran jälkeen annoin olla ja pyörin enemmän toisessa päässä rataa. Väkisin tuuppaamalla saa vaan aikaan lisää kyttäämistä joten kokeilin tällä kertaa jättää asian vähän "kesken". Oltiin oman verkkaryhmän kolmantena joten ehdin vielä päädyssä tehdä vähän siirtymisiä ennen omaa vuoroa. Hupi oli koko ajan edestä aika vahva ja kuitenkin kyttäämisen takia vähän pohkeen takana, siirtymisillä parani kyllä mutta silti itsellä oli vähän sellainen matkustaja-fiilis.

Rataa kiertäessä tein muutaman ympyrän ja voltin tuomaripäätyyn, kun aikaa kerran oli, ja nyt sisäpohje-asetus-yhdistelmä toimi jo suht asiallisesti ja päästiin pahimmasta tuijottelusta eroon (olkoonkin että yksi pieni sivuloikka oli vieläkin ohjelmistossa). Jälleen kerran Hupi oli radalla täsmälleen samanlainen kuin verkassakin, siinä mielessä sitä on hurjan helppo ratsastaa radalla kun tietää aika hyvin etukäteen mitä on tulossa.

Alkutervehdys ok (6), päädyn läpi vain pienellä poikituksella. Keskiravit vaatimattomat (5,5: enemmän eroa, enemmän eteen) mutta kuitenkin jo selvästi tahdikkaammat kun kesällä. Vaikka voimaa ei ole vielä työntää oikeasti ravia kunnolla eteen niin nyt ajatus alkaa olla oikeansuuntainen. Videolla touhu näyttää kyllä siltä että pitäisi uskaltaa pyytää enemmän, mutta raja tikkaamisen ja venymisen välillä on vielä niin hento että mieluummin otan vähän liian varovasti kun teen taas kerran sen saman virheen että tuuppaan liikaa ja hevonen lähtee kipittämään. Volteilla ravi vähän hyytyi ja hevonen valui etupainoiseksi (6 ja 6,5 kuitenkin). Kolmikaarinen siisti (7) ja hyväntuntuinen, käyntisiirtyminen tosi töksähtävä ja käynti ei edennyt (6: saisi kävellä napakammin). Käyntilävistäjällä pääsin kerrankin ratsastamaan liikettä eteenpäin mutta jäin itse liian varovaiseksi ja yliastunta olemattomaksi (6: saisi venyä enemmän). Laukannosto ok ja yllättävän pienellä jännittymisellä (6), voltti etupainoisena ja meinasi jopa tiputtaa raville uralle takaisin tullessa (tosikiltti 6,5), keskilaukkaan pyysin vähän ja sain paljon, ampui etupainoisena kohti kavereita (vieläkiltimpi 6,5). Pysähdys kädellä, peruutus rajusti vino ja kädellä (aivanliiankiltti 6,5). Vasen laukkannosto ok, joskin jouduin ottamaan ison pidätteen ennen nostoa (6: hieman hätäinen), voltti venyi ja vanui (5,5) - ilmankos laukka rullasikin helpommin kuin toisin päin. Keskilaukka siistimpi kuin ensimmäinen mutta edelleen etupainoinen (6,5). Molemmat keskilaukasta alas siirtymiset oli aivan kädellä ja raviin pudottaen, numerot 6 ja 7 edelleen aika anteliaita. Lopputervehdykseen tultiin vähän kiemurrellen (olisi pitänyt ratsastaa ravia enemmän eteen) ja vaikka pysähdys oli tasan niin se tuli liian monen käyntiaskeleen kautta (6). Alakerta tasaisesti välille 5,5-6,5 ja lopputuloksena 61,2%.

Vaikka edellinen kappale on suurinpiirtein virhelistaa radasta niin kaikenkaikkiaan olen kuitenkin varsin tyytyväinen. Liikkeen ja tahdin eteen on tehty paljon töitä ja suunta on selvästi oikea. Nyt itsellä on vaan tosiaan helposti tunne siitä että hevonen juoksisi alta pois vaikka tosiasiassa liikkumista voisi vieläkin olla välillä enemmän. Fiilis johtuu ehkä enemmän siitä että Hupi painuu helposti varsinkin kaarilla tosi etupainoiseksi, ja se pitäisi saada enemmän takaosansa päälle, sitten liikkuminenkin tuntuisi varmaan tasapainoisemmalta. Loppukommenteissa "Kiva sh. Enemmän pohkeen eteen jännityksestä huolimatta." on paljon totuutta, pitäisi antaa vaan rohkeammin hevosen liikkua sen sijaan että matkustelee itse käsijarru päällä. Miljoona puolipidätettä lisää ja rohkeutta kuskille niin kai se siitä. Joka tapauksessa se minkä eteen ollaan töitä tehty, on kehittynyt, ja sipsuttamisen tai kipittämisen sijaan Hupi nykyään pääsääntöisesti kuitenkin ravaa jo paremmassa tahdissa. Hankia odotellessa...

Loppuun vielä kauhuleffakokoelman uusin teos ;)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti