Yleensä jos kiipeää hevosen selkään ilman mitään suunnitelmaa, ei seurauksena ole mitään hyvää. Eilen tälläisen ratsastuskerran lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut.
Käytiin ensin kävelemässä puolisen tuntia tiellä, ja kotiinpäin palatessa keräsin ohjia vähän käsiin, ja tein pitkällä kaulalla väistöjä tien reunasta toiseen. Tämä on edelleen Hupille monesti yllättävän vaikea tehtävä, kun pitäisi väistää jalkaa sivulle, mutta silti pysyä rentona, tahdissa ja tuntumalla. Se ratkoisi tilanteen kovin mielellään joko kipittämällä eteen tai jännittymällä ylälinjastaan. Kotimatkan aikana sain käynnissä haluamani asiat läpi, ja päätin sitten kentälläkin jatkaa samalla teemalla, edellisviikon valmennuksen kotiläksyjen merkeissä. Perusratsastusta: siirtymisiä, väistöjä, vastalaukkaa, mutta kaikki reilun kymmenen senttiä normaalia pidemmällä ohjastuntumalla - ja nimenomaan tuntumalla, eikä niin että yritän syöttää lisää ohjaa ja tuntuma lyö tyhjää vähän väliä.
Käynnissä Hupi venytti hyvin, ravissa oli isoimmat haasteet, kun taas laukassa yllätyksekseni kaikki sujui kuin itsestään. Laukassa pitkälle kaulalle venyttäminen (ilman että hevonen rojahtaa lavoilleen) on ollut meillä vähän haastavaa, mutta joku palikka loksahti nyt paikoilleen, kun molemmissa kierroksissa Hupi venytti mielellään. Edelleen se jäi hetkittäin vähän tyhjäksi vasemmalta, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin pahimmillaan. Uskaltauduin kokeilemaan myös vastalaukat päädyn läpi, ja vaikka vähän joutui päästämään laukkaa isommaksi niin sama tahti ja rentous säilyi edelleen. Vau!
Laukan jälkeen ravissa oli hetken vähän tekemistä taas malttamisen ja puolipidätteiden kanssa, mutta muutama (kymmentä) nopeaa siirtymistä korjasi tilanteen. Loppuun vielä väistöjä pituushalkaisijalta uraa kohti, edelleen yhtä pitkällä kaulalla. Varsinkin vasemmalle väistäessä Hupi yrittää vähän rojahtaa ja kaatua vasemman lapansa päälle uralle tullessa, tai joskus jo aiemminkin. Korjasin tätä niin, että vähän ennen uraa (lue: ongelmia) vaihdoinkin väistön suuntaa, ja tein pari askelta väistöä takaisin päin - toimi!
Tunnustetaan nyt loppuun sen verran, että osittain tämä "rento" jumppa valikoitui ohjelmistoon siksi, että kuskin jalat oli edellispäivän Tour de Kaukajärven jäljiltä aika betonia eikä kroppa ollut kykenevä mihinkään tavoitteelliseen kouluratsastukseen. Mutta hävettävän pitkään taukoon nähden juoksu sujui yllättävän hyvin: reilun 8 kilometrin lenkistä jo yli puolet juosten, ja mukavuusalue tuntuu nousseen kevättalven tasolta 6km/h jo jonnekin 8km/h paikkeille. Kyllä tämä tästä vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti