Humputtelua

Hupi on saanut pitää kevyttä tämän viikon, koko viikolla satula on ollut selässä tasan kaksi kertaa ja koulutreenejä ei olla tehty yhtään, maneesireissuista puhumattakaan. Olen yrittänyt jaksottaa treeniä muutenkin niin että muutaman viikon välein pidän aina vähän kevyemmän jakson, että mahdolliset pienet mutta vielä näkymättömät vauriot ehtivät parantua. Ja toisaalta hevosen työskentelymotivaatiokin kasvaa aina huilin aikana mukavasti.

Tämänkertainen kevyt viikko piti sisällään rentoa maastoilua, ilman satulaa humputtelua, alkeisratsun hommia ja hangessa riekkumista. Tallin oma harjoituslenkki on ollut priimakunnossa ja kentän sijaan ollaan menty paljon joko siinä tai sitten ihan pellolla hangessa. Kuvissa onnellinen poni päiväheiniensä parissa. Pakkasta -15, kunnon turkki ja ruokaa edessä ja hyvin tarkenee. Valon määrä on kasvanut kuitenkin jo sen verran, että pientä karvanlähtöä on jo havaittavissa. Talvikarva alkaa myös huonontua vähän jo, satulansiipien kohdalla huomaa pientä kulumista. Partakarvoja sentään on vielä vaikka muille jakaa ;)


Alla pieni videonpätkä lauantailta kun päästettiin Hupi irti takapeltoon (sorry vääristynyt kuvasuhde, en vielä ihan ymmärrä videokameraani..). Hauskaa näytti olevan, ja kesälaitumen oikoreitti pientä jyrkännettä alas, ojan yli oli edelleen muistissa, pienellä vinkunalla ja pukilla höystettynä. Pieni haava oli riehumisesta tuloksena, ei tosin hokinpolkema vaan joku lumen alla ollut risu oli viiltänyt toisen etusen kantapallon auki. Pienestäkin haavasta tuli yllättävän paljon verta mutta siisti vekki oli seuraavana päivänä jo nätisti ummessa. Ja puhtaassa lumessa seisomista voittanutta jatkohoitokeinoa tuskin onkaan.