sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Jumppasarjan kautta lomille

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina suunnattiin maneesille, vuokraaja tuli laittamaan muutaman tikun taas ristiin ja allekirjoittanut keikkui selässä. Reippaan pakkasen (tallilta lähtiessä -17 ja kiristymään päin) vuoksi tein tosi pitkät ja huolelliset verkat ja otettiin hypyt vasta ihan lopussa kun hevonen oli oikeasti vertynyt, ja silloinkin nopeaan tahtiin ettei ehdi jäähtyä liikaa välissä.

Alkuverkat tein ihan normaaliin tapaan, paljon kevyttä ravia isoilla kaarilla ja suorilla, ja laukassa sama homma. Video paljastaa jälleen kuskin holtittomasti eestaas seilaavan oikean jalan (lopeta se polvella puristaminen!) ja hetkittäin vielä pahemmin soutavan yläkropan (hevonen laukkaa kyllä vaikka kuski lopettaisikin laukkaamisen...).

Tulin ensin yksittäistä puomia ympyrällä laukassa että sain vähän muistuteltua omaan mieleeni etäisyyksien arvioimista. Oma estesilmä on aivan olematon ja yleensä näen vasta askelta ennen puomia/estettä että osuiko vai eikö. Ja pahimmassa tapauksessa yritän vielä siinä kohtaa lähteä korjaamaan kun pitäisi vaan olla hiljaa ja antaa hevosen tehdä minkä se pystyy. Tein ympyrällä aina puomin jälkeen siirtymisen raviin tai käyntiin, että sain jarrut testattua, suoraan laukassa jatkaen jäi aina vähän makaamaan kädelle.

Seuraavaksi viriteltiin pitkän sivun suuntaisesti kolme laukkapuomia. Alkuun tuli vähän epämääräisiä ylityksiä kun jäin pitämään liikaa sen sijaan että olisin antanut hevosen laukata kunnolla eteen. Mummolaukasta kun on paha lähteä korjaamaan mitään kun energiaa ei ole riittävästi. Vähitellen nostettiin puomeja pikkusen, päätyen huikeaan puomi-ristikko-pysty-jumppaan jossa pystyn korkeus oli valtaisat 40 senttimetriä. Tätit nostaa puomit irti maasta ja leikkii esteratsastajia?

Hupi suoritti kaiken mitä pyydettiin, kuskin säätämisestä huolimatta. Teen edelleen joka ikinen kerta sen, että jään tuijottamaan maahan ja "yritän nähdä" etäisyyksiä, kun parhaat toistot tulee joka kerta yksinkertaisesti sillä että nostan leuan ylös ja katson sen esteen yli ja annan hevosen laukata. Kyllä se noilla korkeuksilla kykenee itse katsomaan paikkansa, itse asiassa vielä huomattavasti helpommin kun en ole "auttamassa". Aina kun tuijotin maata niin hevonen valui etupainoiseksi ja jäi joko kauas tai tuli juureen (ja kiltisti kyllä kiipesi yli siitä huolimatta). Ja kun nostin katseen maneesin takaseinään niin tultiin heti huomattavasti sujuvammin.

Alla kauhuleffagallerian uutuus, "Leuka ylös jum**auta" (K18). Ääniraita on autenttinen ja täysin sensuroimaton, pahoittelut jo etukäteen.



Seuraavana päivänä Hupi oli sitten aika jumissa kun pitkän tauon jälkeen joutui taas nostelemaan niitä kinttujaan, ja pitkien alkuverkkojen vuoksi oltiin liikkeelläkin reilusti toista tuntia plus matkat. Yritin ensin jumpata selästä käsin ilman satulaa mutta poni oli niin pinkeänä kaikesta ympäristössä tapahtuvasta että en saanut sitä rentoutumaan mitenkään päin, kun itsekin aloin jo vähän jännittää että koska poistutaan ja mihin ilmansuuntaan. Hain siis lopulta liinan ja juoksutin hetken aikaa. Varsinkin takaosa oli tosi jäykkä ja jumissa. Venytti kuitenkin mielellään ja selvästi yritti jumpata itsekin. Isoimmat jumitukset näyttivät olevan takaosassa, allekirjoittaneen harjaantumattoman silmän mukaan jossain takapolven seudulla, mikä taas sinänsä on positiivista että sieltä selkeästi puuttuu jo ihan tavallisessa sileän työssäkin joustoa ja voimaa. Lisää jumppaa siis vaan.

Jos jollain on hyviä vinkkejä ja ideoita tehtävien suhteen niin kaikki otetaan ilolla vastaan. Taso siis yllänähty (noinabout nolla), ja tavoitteena notkeampi, terävämpi ja nopeampi hevonen.

Maanantaina oli sitten vuosittaisen rokotuksen vuoro. Jos viime vuonna ajoitettiin rokotusloma oikein oman ja vuokraajan flunssan takia, niin tänä vuonna loma ajoittui noiden paukkupakkasten kohdalle. Pari päivää Hupi sai ihan totaalilomaa ja sen jälkeen on kävellyt pari seuraavaa päivää ilman satulaa tai maasta. Ihan noin kevyelle ei kai välttämättä tarvitsisi rokotuksen takia hevosta jättää, mutta toisaalta Hupi on aina ollut loman jälkeen selvästi parempi, ja toisaalta tuolla turkilla hikoaa jo niin kevyestä että mieluummin sitten kävellään vaan. Virtaa tuntuu ainakin riittävän, vuokraaja otti maakosketusta kun Hupi näki mörköjä tallinpihan puskassa ja suoritti taakse poistu -bravuurinsa.

Allekirjoittaneen pitäisi tänään kiivetä kyytiin ja lähteä laittamaan hevosta vähitellen takaisin töihin kun pakkanenkin vihdoin hellittää. Seisonutta hevosta ei viitsi kuitenkaan kovin hurjalla pakkasella pistää yhtäkkiä töihin, eri asia jos koko ajan on päässyt tasaisesti liikuttamaan. Kuusi päivää olisi aikaa saada Hupi taas kuosiin ennen Hannan valmennusviikonloppua. Aloitetaan tänään rauhassa kevyellä maastoilulla - satulan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti