"Oho. Taisin just ostaa hevosen."
Tälläisiä tekstareita lähti muutamalle kaverille reilu viikko sitten. Olin soutanut ja huovannut Hupin suhteen viimeisten kuukausien ajan, mutta lopulta tunne vei voiton järjestä. Paperit tehtiin viime viikolla ja hevonen on nyt sitten ihan oikeasti ikioma. Ja kaikki ongelmat kai sitten myös?
Kevät ja alkukesä meni tosiaan kaikenlaisten jalka- tai ennemminkin kavio-ongelmien kanssa painiessa mutta koska mitään korjaamatonta vikaa ei löytynyt ja kaikille ongelmille löytyi selkeä syy niin uskalsin sitten lopulta tehdä kaupat. Minkään valtakunnan ohjeiden tai suositusten mukaanhan homma ei todellakaan edennyt, ostotarkastuksista ei ollut puhettakaan - tosin, onhan tuota eläintä tuossa jo pari vuotta katsellut, kai siinä on tarkastusta riittämiin? Tällä hetkellä hevonen on periaatteessa täysin terve. Hauraiden ja lohkeilevien kavioiden vuoksi täytyy vielä hetken aikaa välttää järveen menoa ja vähän käyttää tervettä järkeä kivikkoisimpien harjureittien suhteen, mutta normaalille ratsastukselle ei ole mitään esteitä.
Sunnuntaina laitettiin siis sitten nimet paperille. Ja hevosella tästä huolimatta edelleen neljä jalkaa! Käytännössähän oikeastaan juuri mikään asia ei muutu, päätösvalta ja täysi vastuu vaan siirtyy kokonaan itselleni. Suurta kaupantekopäivää juhlistin sillä että hevonen lähti viemään entisen omistajan sukulaislapsia ratsastamaan ja itse raadoin päivän kentäntekotalkoissa. Käyhän se näinkin.
Maanantaina kiipesin sitten taas muutaman päivän tauon jälkeen itsekin selkään ja lähdettiin kaverin kanssa Tavelaan kentälle. Muutama ravipuomi ja kavaletti maahan ja ponille aivo- ja muutakin jumppaa. Helteestä huolimatta Hupin lievä tahmeus katosi sillä sekunnilla kun se tajusi että maassa on tikkuja ristissä. Jarrut löytyi kyllä edelleen mutta säädöissä oli ehkä vähän parantamisen varaa. Nosteli kyllä jalkojaan paremmin kun joskus keväällä (on nyt vähän raskaammassa 10mm kengässä, tiedä sitten olisko tällä jotain merkitystä) ja tuntui vähän varovaisemmalta. Kun askel laukkapuomillekin tuntui osuvan useammin kohdalle kun pieleen niin otettiin sitten lopuksi hurja 40cm pysty muutaman kerran. Ja hevosella oli hauskaa. Kuskilla ehkä vähän myös :) Tätit nostaa puomia muutaman sentin maasta irti ja leikkii olevansa esteratsastajia?
Puomihommat täytyy joka tapauksessa ottaa taas takaisin viikko-ohjelmaan, en ymmärrä miten ne jossain kohtaa vaan unohtui pois. Hevonen tykkää, ja tekee ihan eri lailla hommia, ja takaosakin joutuu kunnolla töihin. Ja kummasti tietyt sileällä mukavaikeat asiat (kuten oikean laukan nostaminen ravista) tapahtui melkein ajatuksen voimalla kun kuski ei ehtinyt säätää kaikkea ylimääräistä. Kiva oli myöskin huomata että Hupilla ei ollut ajatustakaan tökätä tai mennä ohi (mitä se on joskus harrastanut) vaan se eteni suoraan ja varmasti.
Tiistaina käytiin sitten harjulla kävelemässä edellispäivän jumeja pois. Hupi yllätti menomatkalla positiivisesti kun tiellä vastaan tullut harrikka ei aiheuttanut kun pientä täpinää (sen "normaalin" paikaltapoistumisen sijaan). Kai se on jatkuva helle väsyttänyt jopa Hupinkin kyttäysvaihteen vähän pienemmälle.
© Kati SanttilaVanha blogi toimii edelleen ja löytyy osoitteesta http://gidran.blogit.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti