Hyvää Joulua!

Koti siivottu ja koristeltu, lahjat viimeisiä vaille paketissa, kinkku paistettu ja kohta myös maistettu. Hyvää Joulua kaikille!

Kuulumisia Teivonmäeltä

Hupi olisi varmaan ottanut joululahjaksi mieluummin porkkanasäkin tai pari, mutta ei näyttänyt pistävän pahakseen kylpyläreissuakaan. Käytiin siis jälleen vierailulla Teivossa Ekohepon vesimatolla. Aikataulu- ja muistakin ongelmista johtuen hieronta vähän lykkääntyi, ja kun tämä tilaisuus tarjoutui niin en jäänyt miettimään. Syksy on treenattu ihan kunnolla, ja viime viikkoina Hupin vinoudet ovat alkaneet taas korostua. Vesimatto on ollut oikeastaan vielä hierontaakin tehokkaampi suoristaja, joten kaverin kyytitarjous tuli aivan täydelliseen aikaan.

Alkuun Hupi olikin matolla selvästi taas "pitkin seiniä", peppu oikealla ja vasen kylki lähes laitaa vasten. Jo viidessä minuutissa alkoi kuitenkin jo selvästi tapahtua suoristumista, ja session lopuksi hevonen käveli täysin symmetrisesti. Viime kerran tapaan Hupi oli matolla 40 minuuttia, josta alkua ja loppua lukuunottamatta vesi oli vähän alle polveen asti ja vauhti vajaa 70 m/min. Ei pistä puhaltamaan eikä hikoamaan, mutta syvät lihakset joutuvat töihin tehokkaasti ja symmetrisesti. Viimeksi Hupi tuntui vesikävelyn jälkeen selvästi suoremmalta jopa viikkoja, toivottavasti saadaan sama efekti aikaan tälläkin kertaa.

Hupi oli muuten matkustanut edellisen kerran syyskuussa, mutta käveli mennen tullen koppiin kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Paluumatkalle lastatessa meinasi tulla jo vähän hätä, kun ensin joutui odottamaan ulkona ihan yksin tarhakaveri-tyttöystävää, ja huuteluihin vastasi vain ihan vieraat hevoset. Ja sitten kun tyttöystävä lopulta tuli ulos niin se menikin jo samantien koppiin, ja muka olisi pitänyt malttaa odottaa omaa lastausvuoroa.

Sisäänpääsyä odotellessa oli aikaa ihmetellä radalla treenaavia ravureita. 

Ps. Olen edelleen aivan rakastunut tuohon Horse Comfortin villaloimeen...

Eteenpäin mars. Lopussa mentiin jo aika viivasuoraan. Ja juu, ihan ite 

klippasin, ja sen kyllä huomaa, vinot kolmiot ja kaikki ;)

Neopreenihuput nolottaa?

Sama hevonen, joka ennen säikkyi ja pelkäsi kovia ääniä, odotteli kaikessa 

rauhassa kotiinlähtöä vesimaton pauhatessa viereisessä huoneessa.  

Ja hörisi vieraille ruunille ja kerjäsi namia kaikilta ohikulkijoilta...

Perjantai-illan askareita

Voihan ruunan intiimihygieniaongelmat. Pintapuolisellakin (viuhuvia takakaviota väistellen suoritetulla) pikapesulla kävi selväksi, että Hupin pissaongelmat eivät varmaankaan olleet ihan pelkästään kuivumisesta johtuvia (kiitos vaan vihjeestä Sanna).

Hupi teki kuitenkin melko selväksi että rauhottamatta ei pesua ainakaan loppuun asti ja huolella suoriteta, joten perjantai-illan ohjelma oli selvä. Allekirjoittanut toimi välittäjänä ja haki eläinlääkäriltä alaikäiselle ruunalleen perjantaipullon (domotuubi). Eläinlääkärin ohje oli käyttää pesuaineena erittäin laimeaa mäntysuopaliuosta (no eipä kyllä olisi ensimmäisenä tullut mieleen) ymmärsin että sen vuoksi ettei se kuivata ihoa niin voimakkaasti. Ruokaöljyllä voi voidella paikat ettei kuivu ikävästi. Jos näyttää tulehtuneelta niin betadinepesua (ja mahdollisesti sitten sulfakuuria). Joten tälläisellä setillä lähdettiin viettämään perjantai-iltaa. Laskeskelin että kun rauhotan hevosen heti neljän jälkeen, niin se ehtii varmasti toipua riittävästi ennen ysin maissa jaettavia iltaheiniä.

Rattoisan perjantai-illan tykötarpeet

Ujon suomalaisen miehen estot hävisivät humaltumisen myötä, ja pääsin pesemään paikat hyvässä yhteisymmärryksessä. Pari kertaa Hupi yritti viuhtoa takakaviolla, mutta liikeradat olivat sen verran hitaita ja hataria, ettei kaviosta suurta vaaraa ollut. Toivottavasti olisi nyt lopulta tämä episodi tällä ohi.

Ja kun kerran olin vauhtiin päässyt ja hevonen oli edelleen tukevasti rauhotettu, niin päätin sitten samalla klipata lähes parisenttiseksi (!) kasvaneen karvan. Hupi on helppo klipata ihan rauhottamattakin, mutta koska se vähän kuitenkin jännittää toimenpidettä, niin olihan tämä helpompi näin. Viimeistelyt jätin suosiolla toiseen kertaan, kun klippauksen aikana vähitellen heräilleen hevosen kärsivällisyys alkoi olla selvästi finaalissa. Se myös selvästi vähän paleli (isojen lihasten päällä olevasta viltistä huolimatta) kun rauhotteen vaikutus loppui ja karvat lähtivät samaan aikaan, niin katsoin parhaaksi paketoida Hupin loimen alle, ja jättää odottelemaan iltaheiniä.

Perjantaikänni päällä

Ajattelemisen aihetta

Bloggerin lukuluetteloon pompahti aivan loistava teksti kokoamisesta:

http://tmipulliainen.blogspot.fi/2014/12/kolme-ohjetta-kokoamiseen.html

Pari kohtaa, mistä tunnistin meidän ongelmat tai valmennuksissa esiin nousseet asiat:

"Hyvin moni hevonen nimittäin ennen kulmaa siirtää painopisteensä kohti sisäetujalkaa, vaikkei poistuisikaan ratsastajan valitsemalta reitiltä."
Miten monta kymmentä (sataa) kertaa olenkaan palannut takaisin harjoitukseen, missä teen pysähdyksiä tai siirtymisiä ennen ja jälkeen kulman, että saan palautettua hevosen takaisin tasapainoon ja pois sisäpohkeen päältä makaamasta.

 "Ratsastaja, joka ei anna hevosen erehtyä, on usein sama ratsastaja, joka ei saa hevostaan koottua."
Korvat punottaen kuulen varsin elävästi korvissani Hannan "älä auta sitä noin paljon, anna sen tehdä virhe" -ohjeen. Oikeanlainen kokoaminen on asia, mitä Hupin kanssa edelleen vasta opetellaan.

"Ratsasta hevosen rintakehää"
 Tästä ajatuksesta sain kiinni aivan uudella tavalla maanantain valmennuksessa, mutta täytyy pureskella vähän tarkemmin palasiin että saan tuotettua tekstiksi ulos. Palataan tähän vielä.

Mystisiä oireita

En muistanutkaan että hevosenomistajan pitäisi olla salapoliisi tai vähintäänkin ajatustenlukija. Viime viikolla olisin taas ollut onnellinen, jos olisin pystynyt kysymään Hupilta että mikä on hätänä. Tai pystyinhän minä, muttei se vaan vastannut mitään. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että mysteeri on selvitetty, mutta seuraillaan vielä tilannetta.

Oireet

Keskiviikkona ja torstaina ratsastaessa täysin ”selätön” ja hakee useaan otteeseen pissaamisasentoa muttei saa tiristettyä oikeastaan mitään pihalle. Tiistaina ollut vesiripulilla. Juotettu siksi tarkemmin, juo suht ok muttei suostu kuitenkaan juomaan juuri yhtään ylimääräistä normaaliin nähden. Pissaa niukasti. Syö ok, kakkaa ok, ei ole mitenkään erityisen löysällä vatsastaan. Pirteä, olemukseltaan ihan normaali oma itsensä.

Diagnoosivaihtoehdot

Kuivuminen, virtsakivet, mahahaava, hiekkaa mahassa, selkäongelmat, mikä-ikinä-vaan-maan-ja-taivaan-väliltä. Oireet alkoivat kuitenkin kuin napista painamalla, yhdessä päivässä, joten mahahaava-vaihtoehtoon en oikein jaksa uskoa. Hiekka on hoidettu juuri pari-kolme viikkoa sitten pois, eikä oireilu muutenkaan täsmää siihen miten tämä on hiekkaa oireillut. Tarha on jäätynyt epätasaiseksi joten on voinut selkänsä niksauttaa. Toisaalta pissaamisvaikeudet kyllä viittaisivat kuivumisen, virtsakivien tai munuaisongelmien suuntaan.

Kotidiagnosointi (aina yhtä toimivaa…)

Torstai-iltana lähti juomaan kunnolla, ja joi kaiken mitä tarjosin. Pissasi vieläkin huonosti mutta nyt joi ratsastuksen jälkeen reilun tunnin sisällä reilusti yli tuplamäärän normaaliin nähden. Reilusti (melassi)vettä, reilulla kädellä suolaa+elektrolyyttejä, yöjuotto automaatin sijaan astiasta ja sormet ja varpaat ristiin. Aamulla oli karsinassa ”tulva” vastassa, joten pissakin kulkee. Viikonlopun aikana alkoi vaikuttaa kaikin puolin normaalilta, eilen ratsastaessa ei mitään oireita, vaikka yritin suorastaan provosoida tilanteita missä ke-to oireili. Selkä ihan eri tavalla töissä, koko hevonen tuntui tiiviimmältä ja kokosi mielellään.

Mitäs nyt?

Seurataan ja tarkkaillaan. Yöksi vettä astiaan ettei ole automaatin varassa. Tänään valmennukseen kokeilemaan miltä tuntuu ja näyttää. Hanna näki oireilun torstain valmennuksessa, ja kaveri keskiviikkona, joten en ole pelkästään oman mielipiteeni varassa. Reiluhkon C-vitamiinikuurin meinasin varmuuden vuoksi tuupata menemään, siitä kun ei ole mitään haittaakaan, ja jos jotain virtsakivien tapaista tai pientä tulehdusta on päällä niin voi olla jopa apua. Ruokinnasta on jätetty kalkki pois kivennäisen vaihduttua, voisi kokeilla palauttaa takaisin. Hieroja on tulossa loppuviikosta, joten saadaan tsekattua lihaksistonkin tilanne (ja tietyt akupisteet, kiitos moniosaavan tutun hierojan). Oli tarkoitus klipata sunnuntaina uudelleen, mutten nyt uskaltanut sitten kuitenkaan. En halua vetää karvatonta jumiin selästään, palelluttaa munuaisia tai pahimmassa tapauksessa klipata sairaslomalaista. Katsellaan viikon päästä uudemman kerran, siihen asti mennään karvaturilaan kanssa.

Ota näistä nyt sitten selvää…

Talvirenkaat alle

Uninen asiakas

Nyt saa lumi tulla meidänkin puolesta. Hupi sai maanantaina täyden talvivarustuksen alle, tähän asti on menty pelkillä kantahokeilla. Ja ei, sitä ei ole rauhotettu, vaikka epäilemättä joskus sitäkin pienen hetken mietin. En siksi etteikö kengitys olisi onnistunut muutenkin, vaan siksi että Hupi selvästi jännitti tilannetta ihan hurjan paljon. Ennen tuli ensimmäinen jännäkakka jo ennen kun kengittäjä ehti edes ulos autostaan, ja hevonen nyppi, nojaili ja stressasi. Seurahevosen tämä tarvitsee edelleen pysyäkseen rentona, joten tallin pikkushettis pääsee seuraneidin hommiin Hupin pedikyyripäivinä. Mutta kovin stressaantuneelta tuo ei kyllä mitenkään päin enää näytä. Onni on oma luottokengittäjä!

Erilainen istuntatunti

Tiedätkö sen tunteen kun lonkat on oikeasti auki? Ei vaan sellaiset "ei kiristä mistään" -malliset vaan niin auki, että kävellessä tuntuu siltä että jalat ja muu kroppa ovat irti toisistaan. On muuten jännä tunne.

Perinteisesti ajatellaan että istuntatunnilla heitetään jalustimet ristiin ja sitten keskitytään hakemaan oikeaa, tasapainoista ja rentoa mutta jäntevää istuntaa. Kyllä me siihenkin asti päästiin, mutta vasta vähän myöhemmin. Aloitettiin nimittäin lyhentämällä jalustimia kolme reikää (ja hyvin pian vielä reiän verran lisää "kun tää näyttää ihan liian helpolta teille").

Näillä paria pykälää lyhyemmillä jalustimilla tehtiin ensin pieni pätkä rytmiharjoituksia ihan vaan fiiliksen löytämiseksi: yksi satulaan, kaksi ylös ja sitten yksi satulaan, kolme ylös. Haettiin pohkeen paikkaa, painopistettä, yläkropan asentoa, vatsalihasten käyttöä ja liikkeen oikeaa suuntaa. Tämän jälkeen haettiin käynnissä kevyt istunta, jota päädyin kutsumaan "sammakko-jockey-asennoksi": kevyt istunta jossa takapuoli lähelle takakaarta ja napa lähelle etukaarta, ja varpaat kohti kello kymmentä ja kahta. Sitten ensin vähän ravia ja sitten vähän enemmän reipasta laukkaa. Kun kehon antaa tuossa asennossa joustaa laukan tahdissa, niin joka askeleella liike ja kropan oma paino ikään kuin pumppaa lonkkia enemmän auki. Siinä vaiheessa kun etureidet alkaa huutaa hoosiannaa, on lonkat melko tehokkaasti avattu.

Tässä kohtaa sitten nostettiin jalustimet ylös, ja nauroinkin Hannalle että tämä olikin joku kiero tapa saada meidät suorastaan rukoilemaan, että saataisiin venyttää jalat alas ilman jalustimia. Mutta kyllä löytyi mukavan tiiviin tuntuinen istunta helposti kun ei kiristänyt niin sitten yhtään sieltä mistä yleensä (ainakin vähän) kiristää. Tehtiin ympyrällä siirtymisiä käynti-ravi-laukka, joskin Hupin kanssa jätettiin laukka vähän vähemmälle kun sillä jäi kierrokset alun laukkaamisesta vähän turhan ylös ja jouduin useampaan otteeseen pysäyttämään seinää päin. Toki olisin saanut pykälää isommilla pidätteillä istutettua hevosen, mutta reilumpaa pyytää vähän siistimmin, ja sitten antaa vaihtoehdoiksi juosta seinää päin tai pysähtyä siitä siistimmästä pidätteestä.

Lopussa tsekattiin sitten vielä jalustimien kanssa homma jokaisen kohdalla yksitellen. Haettiin vielä hetki jalustimien kanssa ratsastaen hyvää fiilistä, ja hyviä ajatusmalleja istunnan korjaamiseen jos (kun) tietyt ongelmat yrittävät puskea läpi.

Vaikka Hupilla tällä kertaa leikkasikin kiinni aika totaalisesti, niin kaiken kaikkiaan se on ollut viime aikoina paljon levollisempi ratsastaa, ja itse asiassa tietyissä tilanteissa muutenkin. Edelleen uskon vakaasti, että iso(in) osa asiaan on lokakuun alussa aloitettu työmaa rennon ja matalan muodon suhteen. Jos tuolloin (puoli)pidätteeseen tuli optimaalisissakin olosuhteissa oikeanlainen vastaus korkeintaan kerran kymmenestä, niin nyt - vain vajaan kahden kuukauden kuluttua - pystyn käyttämään samaa tehtävää työkaluna jännittyneen hevosen rentouttamiseen. Jännittämiseen taipuvaisen hevosen voi oikeasti opettaa rentoutumaan pyynnöstä, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Vielä on matkaa siihen, että sama toimisi joka kerta vaikkapa kouluradan tuomaripäädyssä, mutta onneksi kevääseen on aikaa (ja onneksi naapuritallin seuraavaan rataharkkaan on enää reilu kaksi viikkoa).

K.I.S.S.

Ongelma: Ravissa on koko ajan kiire ehtiä tekemään tarvittavat asiat, hevonen on kiireinen, makaa ohjalla ja juoksee vähän alta pois.

Syy: Hevonen on etupainoinen.

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Ongelma: Siirtymiset eivät tule heti pyynnöstä vaan vähän myöhässä ja äkkinäisesti ja uusi askellaji ei tunnu helpolta ratsastaa siirtymisen jälkeen.

Syy: Siirtymisen valmistelu on puutteellinen, hevonen on etupainoinen ja/tai pohkeen takana.

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Ongelma: Kulmassa varsinkin laukassa hevonen kaatuu sisäpohkeen päälle ja lähtee pohkeesta kaatumaan ja juoksemaan vaan enemmän eteenpäin.

Syy: Hevosen tasapaino kulmassa on puutteellinen, ja se korjaa tasapainoaan lisäämällä vauhtia ja nojaamalla sinne mistä tukea löytyy.

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Ongelma: Pysähdyksessä toinen takajalka jää aina taakse.

Syy: Hevonen ei tule pysähdykseen tasapainossa vaan apuihin nojaten.

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Ongelma: Pohkeenväistöissä vasemmalle oikea lapa putoaa, asetus ei mene läpi ja takaosa jää jälkeen.

Syy: Hevonen valuu etupainoiseksi eikä käytä heikompia kohtiaan kunnolla (vtj ei ota kunnolla painoa, oikea kylki ei kanna).

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Ongelma: Laukkalisäyksistä on välillä vaikea koota takaisin, laukan laatu ja pyörivyys ei säily vaan meinaa joskus jopa tiputtaa raville.

Syy: Lisäys ei lähde ylämäkeen vaan hevonen valuu etupainoiseksi, etupainoista on vaikea/mahdoton koota.

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Ongelma: X.

Syy: Y.

Ratkaisu: Ratsasta puolipidätteet läpi, vahdi että pysyy suorana apujen välissä, älä päästä etupainoiseksi vaan siirrä paino takaosalle.

Keep it simple, stupid!

Syksyn huolia

Kuten facebookiin jo keskiviikkoiltana kirjoitin, onni on vuokraaja joka tuntee hevosen kuin omat taskunsa. Olin keskiviikkona kerrankin maneesilla katsomassa vuokraajan estevalmennusta mutta saman tien kun pääsin ovesta sisälle, niin vuokraaja huitoi minut luokseen.

”Tää ei oo normaali”

Ei ollut ei. Ei ollut isoja oireita, mutta Hupi oli jotenkin omituisen vaisun oloinen. Normaalisti sillä silmät loistavat ja jalat vispaavat kun maneesissa on tikkuja ristissä. Nyt se oli vähän haluton liikkumaan ja takaosan liike oli aavistuksen jäykkää (jälkiviisaana voidaan todeta, että samalla tavalla kuin viime keväänäkin). Viimeistään päätös valmennuksen väliin jättämisestä tuli siinä kohtaa, kun Hupi hengästyi jo lyhyestä alkuverkasta. Vuokraaja hyppäsi selästä alas ja totesi että tämä ei ole kunnossa, ennen kun ehdin itse edes mitään sanoa. Valmentaja totesi vaan, että hän ei näe mitään erikoista, mutta tehän sen parhaiten tunnette, luottakaa siihen. Hevonen käärittiin loimiin ja lähdettiin maneesilta takaisin tallille.

Lähitalleilla on kiertänyt jotain kuumetta nostavaa virustautia, ja olin aivan varma että lämpö on koholla – ja mitä vielä. Kuumeen sijaan Hupi oli puolisen astetta alilämpöinen. Normaali iltalämpö on ollut tarhasta hakiessa 37,9-38,0 välillä, hyvinkin kellontarkasti, ja nyt mittari näytti 37,5 ja alla oli kuitenkin kevyt liikuntakin (yhteensä reilusti yli puolen tunnin kävelyt ja vähän hölkkää). Tallin käytävälläkin Hupi oli jotenkin vähän poissaoleva. Normaalisti sillä korvat pyörivät joka suuntaan ja se on hyvinkin tarkkaavainen kaiken ympärillä tapahtuvan suhteen, nyt se vaikutti lähinnä uneliaalta. Ei paljon mutta kuitenkin siinä määrin, että muutkin hevosta pidempään katselleet huomasivat eron. Hupi kuitenkin söi ja joi mielellään, kakkasi maneesilla pariinkin otteeseen ja mahaäänet oli ihan normaalin kuuloiset. Vaihdettiin paksumpaa talliloimea päälle, tuupattiin heinää nenän eteen ja laitettiin karsinaan. Lämpö tasaantui vähitellen 37,7 paikkeille, ja kun heinä ja vesi tuntui maistuvan ihan hyvin, niin jätettiin sitten hevonen yöpuille.

Seuraavana aamuna vastassa oli jo sitten hyvinkin normaalin oloinen hevonen, joka ei voinut kerta kaikkiaan käsittää miksi se ei päässyt aamulla heti ulos. Lämpö oli 37,7 (melko normaali aamulämpö). Koska ensimmäinen satsi aamuheiniä oli maistunut hyvin, karsinassa oli kakkaa yön jäljiltä melko normaalin oloisesti ja Hupi oli muutenkin ihan oma itsensä (kärsimätön hätähousu…) niin uskalsin antaa nyt aamulla psyllium-melassivedetkin taas, ja vein tarhaan normaalisti syömään loput aamuheinät.

Illalla kävin uudemman kerran vielä ja katsoin vähän liinassa että miten liikkuu ja hengästyykö. No kyllä liikkui! Käynnistä karkasi raville koko ajan, kun pyysin hyvin varovasti ravia niin pinkaisi niskojaan nakellen liikkeelle ja varovaiset laukannostopyynnöt toteutettiin iloisesti loikalla singoten. Ja koko ajan tuijoteltiin varjoja ja kytättiin milloin mitäkin kentän laidalla olevaa, pilke oli palannut silmäkulmaan. Edellispäivän vaisu ja haluton liikkuminen oli tiessään, ja takaosakin näytti taas ihan normaalilta. Ei hengästynyt käytännössä ollenkaan, pienestä riekkumisesta huolimatta, ja ennen tätä kevyttä juoksutusta mitattu lämpökin oli taas 38,0 eli normaalilukemissa.

Lopullista varmuutta oireiden aiheuttajasta tuskin koskaan saadaan, mutta näin jälkeenpäin se vahvin veikkaus olisi, että psylliumkuuri sai vielä näin loppuvaiheessakin (päivä 8/10) suolistosta vielä joku hiekkamassa liikkeelle. Vähän matala ruumiinlämpö, vaisuus ja haluttomuus liikkua viittaavat kaikki enemmän tai vähemmän johonkin kiputilaan. Vaikka psylliumkuurin isoimmat riskit lienevätkin ensimmäisissä päivissä, niin toki kuurin loppuvaiheessakin voi vielä lähteä jotain liikkeelle. Toivottavasti selvittiin näin vähällä tällä kertaa. Ja näköjään taisi tulla kuuri tarpeeseen?

Kaiken tämän keskellä olin – jälleen kerran – kiitollinen siitä, että tiesin hyvin tarkasti mikä on Hupin normaali ruumiinlämpö. Äkkiseltään sanoen 37,5 kuulostaa täysin normaalilta, mutta tämän hevosen kohdalla se ei sitä ole. Olen mitannut pariinkin otteeseen seitsemänä peräkkäisenä päivänä Hupin lämmön iltapäivällä ennen ratsastusta, ja sain näin melko tarkan kuvan siitä mikä on normaalilämpö ja miten paljon siinä on vaihtelua. Aamulämpöjä en ole näin tiheään mitannut, mutta satunnaisillakin mittauksilla on jonkunlainen kuva muodostunut. Lämmön lisäksi ylhäällä on vastaavalla tavalla mitatut pulssi ja hengitystiheys. Suosittelen lämpimästi kaikille tutustumista hevoseenne tältäkin kantilta, jos joskus jotain sattuu niin kiitätte vielä itseänne.

Syksyn iloja?

Oli tarkoitus aloittaa psylliumkuuri vasta kun maa jäätyy ja lumi tulee pysyvästi. Pienet oireet kasaantuivat kuitenkin siihen malliin etten enää uskaltanut odotella. Onneksi psylliumilla maustettu lämmin melassivesi tuntuu olevan Herra Hevosen suurinta herkkua, joten kuuri uppoaa kivuttomasti. Kolmas päivä on nyt menossa, eikä mitään oireiluita kuurista ole tullut, joten nyt vaan toivotaan sitten, että nuo pienet oireet (pienenpieni haluttomuus liikkua ja käyttää itseä rehellisesti, aavistuksen löysä vatsa, pään kääntäminen joskus rajusti sivulle oikealle pysähdyksissä) katoavat kuurin myötä.

 

Voihan kurakinttu... Hupi kuulemma hoitaa kuulemma oman liikutuksena oikein näppärästi ihan itse - sillä sekunnilla kun heinäkärryjen renkaiden ääni kuuluu niin alkaa raparalli. Ja sen kyllä sitten huomaa... Keskiviikkoiltana loimet olivat helmoista hienosti kurassa, mutarastoilla varustettu häntä solmittu jalkalenkkien kanssa yhteen, ja koko komeus tietysti jäätynyt. Koska sääennusteessa oli miinusmerkillä varustettuja lukemia, niin Hupi pääsi oikein kunnon pesulle. Kuurasin hännän ja jalat ihan hexocilin kanssa, ensinnäkin siksi että pelkkä vesipesu ei tuntunut riittävän mihinkään, ja toisekseen siksi, että jos maaperässä joku pöpö pesii, niin tuleepahan pestyä tässä vaiheessa pois jalkakarvojen seasta pesimästä. 

Illan päätteeksi ruuvailin vielä kantahokit alle, niin oli pitoa eilen illalla alkaneessa lumimyräkässä. Tilsakumit tosin saadaan vasta seuraavaan kengitykseen, joten saa nähdä miten liikutuksen käy. Eilen tuli lumisateen yltyessä sellaiset korkkarit ettei ihan alkua lukuunottamatta ollut mitään toivoa tehdä edes käynnissä hommia. Maneesille on pari kilometriä matkaa, meinasin tänään varustautua kunnon kaviokoukulla ja lähteä kokeilemaan päästäänkö sinne asti turvallisesti.