Syksyn huolia

Kuten facebookiin jo keskiviikkoiltana kirjoitin, onni on vuokraaja joka tuntee hevosen kuin omat taskunsa. Olin keskiviikkona kerrankin maneesilla katsomassa vuokraajan estevalmennusta mutta saman tien kun pääsin ovesta sisälle, niin vuokraaja huitoi minut luokseen.

”Tää ei oo normaali”

Ei ollut ei. Ei ollut isoja oireita, mutta Hupi oli jotenkin omituisen vaisun oloinen. Normaalisti sillä silmät loistavat ja jalat vispaavat kun maneesissa on tikkuja ristissä. Nyt se oli vähän haluton liikkumaan ja takaosan liike oli aavistuksen jäykkää (jälkiviisaana voidaan todeta, että samalla tavalla kuin viime keväänäkin). Viimeistään päätös valmennuksen väliin jättämisestä tuli siinä kohtaa, kun Hupi hengästyi jo lyhyestä alkuverkasta. Vuokraaja hyppäsi selästä alas ja totesi että tämä ei ole kunnossa, ennen kun ehdin itse edes mitään sanoa. Valmentaja totesi vaan, että hän ei näe mitään erikoista, mutta tehän sen parhaiten tunnette, luottakaa siihen. Hevonen käärittiin loimiin ja lähdettiin maneesilta takaisin tallille.

Lähitalleilla on kiertänyt jotain kuumetta nostavaa virustautia, ja olin aivan varma että lämpö on koholla – ja mitä vielä. Kuumeen sijaan Hupi oli puolisen astetta alilämpöinen. Normaali iltalämpö on ollut tarhasta hakiessa 37,9-38,0 välillä, hyvinkin kellontarkasti, ja nyt mittari näytti 37,5 ja alla oli kuitenkin kevyt liikuntakin (yhteensä reilusti yli puolen tunnin kävelyt ja vähän hölkkää). Tallin käytävälläkin Hupi oli jotenkin vähän poissaoleva. Normaalisti sillä korvat pyörivät joka suuntaan ja se on hyvinkin tarkkaavainen kaiken ympärillä tapahtuvan suhteen, nyt se vaikutti lähinnä uneliaalta. Ei paljon mutta kuitenkin siinä määrin, että muutkin hevosta pidempään katselleet huomasivat eron. Hupi kuitenkin söi ja joi mielellään, kakkasi maneesilla pariinkin otteeseen ja mahaäänet oli ihan normaalin kuuloiset. Vaihdettiin paksumpaa talliloimea päälle, tuupattiin heinää nenän eteen ja laitettiin karsinaan. Lämpö tasaantui vähitellen 37,7 paikkeille, ja kun heinä ja vesi tuntui maistuvan ihan hyvin, niin jätettiin sitten hevonen yöpuille.

Seuraavana aamuna vastassa oli jo sitten hyvinkin normaalin oloinen hevonen, joka ei voinut kerta kaikkiaan käsittää miksi se ei päässyt aamulla heti ulos. Lämpö oli 37,7 (melko normaali aamulämpö). Koska ensimmäinen satsi aamuheiniä oli maistunut hyvin, karsinassa oli kakkaa yön jäljiltä melko normaalin oloisesti ja Hupi oli muutenkin ihan oma itsensä (kärsimätön hätähousu…) niin uskalsin antaa nyt aamulla psyllium-melassivedetkin taas, ja vein tarhaan normaalisti syömään loput aamuheinät.

Illalla kävin uudemman kerran vielä ja katsoin vähän liinassa että miten liikkuu ja hengästyykö. No kyllä liikkui! Käynnistä karkasi raville koko ajan, kun pyysin hyvin varovasti ravia niin pinkaisi niskojaan nakellen liikkeelle ja varovaiset laukannostopyynnöt toteutettiin iloisesti loikalla singoten. Ja koko ajan tuijoteltiin varjoja ja kytättiin milloin mitäkin kentän laidalla olevaa, pilke oli palannut silmäkulmaan. Edellispäivän vaisu ja haluton liikkuminen oli tiessään, ja takaosakin näytti taas ihan normaalilta. Ei hengästynyt käytännössä ollenkaan, pienestä riekkumisesta huolimatta, ja ennen tätä kevyttä juoksutusta mitattu lämpökin oli taas 38,0 eli normaalilukemissa.

Lopullista varmuutta oireiden aiheuttajasta tuskin koskaan saadaan, mutta näin jälkeenpäin se vahvin veikkaus olisi, että psylliumkuuri sai vielä näin loppuvaiheessakin (päivä 8/10) suolistosta vielä joku hiekkamassa liikkeelle. Vähän matala ruumiinlämpö, vaisuus ja haluttomuus liikkua viittaavat kaikki enemmän tai vähemmän johonkin kiputilaan. Vaikka psylliumkuurin isoimmat riskit lienevätkin ensimmäisissä päivissä, niin toki kuurin loppuvaiheessakin voi vielä lähteä jotain liikkeelle. Toivottavasti selvittiin näin vähällä tällä kertaa. Ja näköjään taisi tulla kuuri tarpeeseen?

Kaiken tämän keskellä olin – jälleen kerran – kiitollinen siitä, että tiesin hyvin tarkasti mikä on Hupin normaali ruumiinlämpö. Äkkiseltään sanoen 37,5 kuulostaa täysin normaalilta, mutta tämän hevosen kohdalla se ei sitä ole. Olen mitannut pariinkin otteeseen seitsemänä peräkkäisenä päivänä Hupin lämmön iltapäivällä ennen ratsastusta, ja sain näin melko tarkan kuvan siitä mikä on normaalilämpö ja miten paljon siinä on vaihtelua. Aamulämpöjä en ole näin tiheään mitannut, mutta satunnaisillakin mittauksilla on jonkunlainen kuva muodostunut. Lämmön lisäksi ylhäällä on vastaavalla tavalla mitatut pulssi ja hengitystiheys. Suosittelen lämpimästi kaikille tutustumista hevoseenne tältäkin kantilta, jos joskus jotain sattuu niin kiitätte vielä itseänne.