Kouluratsastusta painiotteella?

Tai siltä ainakin tuntui tänään naapuritallin harkkakisoissa. Koitetaan käydä talven läpi rataharkoissa aina kun on tilaisuus, että säilyisi rutiini ainakin jollain tasolla. Tämän päivän teemana tuntui vaan olevan "vanhat virheet ja pussillinen uusia" ja "olipa kerran puolipidäte". Fiilis oli koko radan läpi se, että kannan pohkeen takana olevaa, kiireisenä kipittävää hevosta ohjilla lähdöstä maaliin. Jos positiivista pitää hakea, niin tälläkin radalla paperissa oli 63,2%, toki harkkakisaskaalalla. Ja siis onhan tuolla hyviäkin asioita radassa, mutta miksi ihmeessä pitää alkaa tehdä taas samoja vanhoja virheitä heti kun tulee vähän ongelmia? Jos tuntuu että on kiire niin voisiko harkita puolipidätteiden läpi asti ratsastamista ja edes yhdessä kulmassa käymistä? Ehkä ensi kerralla sitten.





Tule apuun Anj... Hanna! Onneksi on valmennus huomenna, tulee todellakin tarpeeseen.