perjantai 6. toukokuuta 2011

Lainakuski hyppäämässä

Pe 6.5.2011

Oikeastaan lainakuski kävi jo viime viikonloppuna mutta sain purettua videonpätkät kamerasta vasta nyt. Vuokraajan sisko kävi maisemissa vapun tienoilla ja sovittiin että hyppää Hupilla vähäsen, kun esterutiinia on enemmän kun meillä muilla yhteensä. Olin itse hypännyt alkuviikosta pikkupikkuristikkoa muutamaan kertaan ja kaikki jännää-kivaa-temput ja pomput oli esitetty jo tuolloin ja nyt malttoi keskittyä tehtäviin heti alusta alkaen. Neljän askeleen suhteutettu, noin 30-40-senttisillä pikkupystyillä aloittaen ja johonkin reiluun 80 senttiin asti nostaen.

Laukka ei oikein jaksa rullata ja pyöriä kurveja läpi niin kuin pitäisi joten hienolla laukalla varustettuun puoliveriseen tottuneella kuskilla oli tekemistä pikkuputen kanssa joka kokoamisen sijaan olisi mieluummin tiputtanut raville. Kun lähestymiset oli kunnossa niin esteet sinänsä eivät olleet mikään ongelma, hyppäsi ihan asiallisella tekniikalla ja mielellään. Vähän matalia ja laakoja hypyistä tuli kun (laukan voimattomuudesta johtuen?) lähti mieluiten vähän kaukaa ja ponnisti enemmän eteen kun ylös. Kertaalleen jäi sitten vähän liian kauas, ja kun tämä on hevonen joka ei kiellä koskaan niin hyppäsi sitten tästäkin paikasta mistä oikeasti olisi pitänyt jo osata sanoa "ei kiitos, en pysty", tuloksena etujalkojen väliin jäänyt puomi ja pieni kuperkeikka sekä hevoselle että kuskille. Säikähdyksellä selvisivät onneksi molemmat ja tämänkin jälkeen otettiin vielä muutama onnistunut hyppy. Vähän halusi kompensoida epävarmuuttaan lisäämällä vauhtia ja ryntäämällä esteelle mutta kun kuski uskalsi pitää jalan kiinni eikä jäänyt jarruttamaan liikaa niin mitään epäröintiä itse hypyn suhteen ei ollut nähtävissä. Ratsastuksen jälkeen ja vielä seuraavana päivänä syynättiin jalkoja suurennuslasin kanssa mutta pienintäkään merkkiä kaatumisesta ei löytynyt vaikka kuinka haki - ja hyvä niin.

Videolla pari siistiä hyppyä




Hyppäämisen jälkeisenä päivänä vuokraaja kävi harjulla rennolla maastokävelyllä. Kyselin jälkeenpäin että mitä ihmettä siellä oikein on tehty koska seuraavana päivänä hevosen kadoksissa ollut pyörivä hyvä laukka oli tehnyt paluun. Eivät tunnustaneet kumpikaan mitään joten jouduin kiittelemään tuntematonta ;)

Mutta siis edellisviikon tunnilla laukka oli jotain epämääräistä tahditonta-selätöntä-kaulatonta koohottamista missä kuski keskittyi lähinnä siihen että askellaji säilyy vauhdin kiihtymättä ihan hurjaksi. Yllä olevalla videolla laukka on jo vähän asiallisemman näköistä mutta varsinkin jälkimmäisen pätkän ekan esteen lähestymisessä näkyy miten vähänkin tiukempi kurvi tappaa laukan ihan kokonaan. Ja nyt sitten nappia painamalla varsinkin oikea laukka oli yhtäkkiä taas olemassa. Vasen vielä vähän heikommin pyörivää mutta kuitenkin sekin parempaa kun kumpikaan tunnilla - ja vasemman laukan ongelmat varmaan tulevat sieltä mistä koko vasemman kierroksen ongelmat eli selästä, hieroja on sovittu ja toivottavasti pystyy tekemään tälle jotain.

Joka tapauksessa maanantaina kirosin ensin kun ravi oli ihan hukassa ja seuraavaksi hymyilin kuin idiootti kun laukka rullasi paremmin kun aikoihin. Ja ihan sama kaava seuraavallakin kerralla. Kummallista aaltoilua, viime viikolla ravi oli hienoa ja laukkaa ei voinut laukaksi kutsua. Voi kun joskus saisi molemmat samassa paketissa... Maanantaina tein sitten pitkille sivuille temponlisäyksiä vähän keskilaukkaa hakien ja päätyyn kokosin ja käänsin reiluhkolle voltille. Yllättävän hyvin jaksoi pyörittää laukkaa pienemmälläkin kaarella vaikka muoto vähän aina kärsikin, mutta vielä yllättävämpää oli se että heti kun kaarta avasi isommaksi tai suoralle niin palasi takaisin hyvälle kaulalle. Yleensä laukassa jos hukkaan hyvän pyöreän muodon (silloin harvoin kun se ylipäätään löytyy) niin sitä ei ilman uutta nostoa tarvitse kuvitellakaan löytävänsä. Loppuun tein vielä päätyyn täyskaarron ja sitä kautta loivaa vastalaukkaa pitkälle sivulle. Oikea laukka (eli siis se ennen selkäongelmia heikompi laukka) kuoli tähän tehtävään kokonaan ja siirtyminen raviin oli etupainoinen putoaminen vermon takasuora -moodiin, vasenta sen sijaan jatkoi sen verran hyvin että pääsin itse tekemään ihan asiallisen (vaikkakin etupainoisen) siirtymisen. Laukkadiagonaalit ja loivatkin vastalaukat on aina olleet meille jostain syystä niin iso ongelma että kun nyt onnistui edes toisin päin niin taputin ja lopetin siihen paikkaan.

Seuraavalla kerralla jatkettiin samaa teemaa ja jotain oli jäänyt ponille päähän kun nyt teki molempiin suuntiin tehtävän ihan ongelmitta, vasemmalle jo aavistuksen paremmin ryhdissäkin. Tällä kertaa taputus-lopetus-reaktio tuli siitä kun pääsin ratsastamaan molempiin kierroksiin loivat kiemurat (a la KN) vastalaukkaa. Edelleen oikea laukka oli muodon puolesta parempaa mutta vasemmassa taas pystyi tekemään tehtävät paremmassa tasapainossa (huolimatta siitä että vasen puoli on kuskille selvästi vaikeampi). Mielenkiinnolla odotan kyllä hierojan käyntiä.

Eilinen vietettiin sitten ansaitulla harjumaastolla. Paljon polkuja ja pieniä mäkiä, iiisoa verkkaravia ja -laukkaa, yksi tosi jyrkkä mäki kiiveten ja kun vieläkin virtaa ja jaksamista riitti niin yksi loivempi mäki reilussa laukassa. Ei tarvinnut kahta kertaa vihjata että nyt saa mennä, hetkeen en ollut ihan varma pysähdytäänkö tällä planeetalla :D Tänään sitten saa pitää huilia ratsastajasta, käyn vaan juoksuttamassa eilisen jumit pois.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Treenausta ja pallomahan satulaongelma

Ke 4.5.2011

Jatketaan vielä toiseen postaukseen kun elämää oli myös kisan jälkeen. Hupin vapaasta heinästä kehittämä pallomaha alkoi tuottaa tosissaan ongelmia viikko-pari kisan jälkeen. Oli ensin vähän nihkeä ratsastaa, tai siis juoksi vähän alta pois eikä halunnut tehdä töitä kunnolla, ja sitten joku päivä selkä aristi aavistuksen. Aikamme kun katseltiin ja kokeiltiin ja pohdittiin niin tultiin siihen tulokseen että pallomaha tuuppaa satulaa eteen pois paikaltaan ja takapaneelit pääsee läppäämään selkään. Ongelma on varmaan ollut jo jonkun aikaa olemassa koska sään vierestä oli vähän tippunut myös lihasta pois (kyllä, sitä vaivalla rakennettua mitä muutama postaus sitten hehkutin...). Padiin pala lisää takaisin ja penkki istui taas paremmin, mutta vajaan viikon verran pidettiin kevyemmällä ja satulaa mahdollisimman vähän, ihan hetkeen ei ollenkaan. Hieroja täytyy vielä pyytää käymään, vaikka selkä on nyt pehmeä ja aristamaton niin vinoutta jäi kuitenkin sen verran että jossain joku lihas kiristää vielä selvästi.

Ja varmaan sanomattakin selvää että heinä on nykyään taas säännöstelyn alla... Saa kyllä reilusti heinää edelleen mutta ei niin poskettomia määriä kun mitä itse söisi. Tiputin kaurojakin samantien alas, syö nyt yhteensä litran päivässä. Virtaa kun näköjään riittää ilmankin niin turha tuupata yhtään ylimääräistä väkirehua jo valmiiksi lihavalle. Nyt kun alkaa ruoho vihertää niin välillä jää heiniäkin pieni osa koskematta kun vihreää puskee tarhan perällä ainakin kolme milliä mullasta ylös.

Päästiin tekemään viime viikolla lainakopilla myös vähän lastausharjoituksia. Hupi tuli heti ensimmäisellä kerralla pienen empimisen jälkeen perille asti mutta jos takapuomia ei laita heti kiinni niin pakki löytyy valitettavan nopeasti. Lisäksi se ei halua peruuttaa koskaan suoraan ulos vaan heti kun takajalka on lastaussillalla niin perä kääntyy aina vasemmalle ja jos kukaan ei ole sivussa tuuppaamassa kyljestä niin poni putoaa sillalta sivuun. Piti siis löytää joku keino millä saa hevosen rauhoittumaan ja rentoutumaan vaikka puoleenväliin siltaa ilman että sillä on kiire mihinkään suuntaan. Taikasanaksi löytyi hetken pohdinnan jälkeen säilöheinä, sitä malttoi rauhottua mutustelemaan ensin pienen hetken ja sitten vähän pidemmänkin hetken. Muutama kymmenen kopissakäyntiä myöhemmin sain taluttaa hevosen suoraan sisään löysällä narulla ilman pienintäkään empimistä lastaussillalla, ja lopussa jopa peruuttaa askel kerrallaan suoraan taaksepäin ulos. Tai peruuttaa kolme askelta ja pyytää välillä yhden takaisin sisälle. Mihinkään ei ollut enää kiire, ehti vaikka lepuuttaa toista takajalkaa hetkisen puolessavälissä siltaa. Vau :)

Reilu viikko sitten käytiin vielä naapuritallin harkkakisoissa missä oli HeB-luokkana vanha tuttu KN Special. Olisin kyllä halunnut päästä ratsastamaan jotain muuta rataa mutta kun harkkakisoissa en viitsi HeC-luokkaan mennä ja HeA on taas vielä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa (jos sielläkään). Joten kooännää taas. Olin laskenut 20min matkan päälle vajaan puolen tunnin verkan mutta aikataulut venyivät puoli tuntia ja hevonen ehti valitettavasti väsähtää. Vähän voimaton rata ja päälle kuskin typerät huolimattomuusvirheet ("oho pitiks tähän tehdä jotain, no tehdään vähän sinne päin") niin 59.2% (C-tuomari 61.7%, M-tuomari 56.7%) oli kyllä jopa harkkakisasta vähän liikaa. Tällä kertaa kamera oli mukana, joten kauhuleffagalleria saa uuden lisäyksen ;)

Kisakausi avattu

Ke 4.5.2011

Päivitystauko ei johdu - luojan kiitos - siitä että poni olisi edelleen potilas vaan ihan yksinkertaisesti allekirjoittaneen laiskuudesta. Kaatumisesta selvittiin vajaan viikon huililla.

Ja kun hevonen oli kerran kunnossa niin laitoin suunnitelmien mukaisesti ilmon Niihaman aluekisojen HeC-seuraluokkaan. Megakisoihin tuli lopulta niin paljon lähtöjä että seuraluokkakin jouduttiin jakamaan kahtia ja kisojen alkua aikaistamaan. Aikatauluksi muodostui siis: paljon ennen kukonlaulua ylös, vähän ennen kasia Niihamassa ja ysin maissa startti.

Varasin varmuuden vuoksi vähän reilusti aikaa lastaamiseen mutta harjoituksista on näköjään ollut hyötyä, ja kun laitettiin liinat pieneksi paineeksi taakse niin Hupi käveli sekä kotona että kisapaikalla aika lailla suoraan koppiin. Niihamassa oli verkka pienessä maneesissa ja radat isossa, etukäteen vähän mietitytti että niinköhän hukkuu kaikki siinä parinkymmenen metrin matkalla ja niinhän siinä kävi - mutta tällä kertaa positiivisessa mielessä. Hupi oli koko verkan tosi jännittynyt, teki kyllä mitä pyydettiin mutta katseli yläkautta silmiin aina kun ehti. Vaan kun vaihdettiin pari ratsukkoa ennen omaa vuoroa isoon maneesiin niin koko hevonen rentoutui kuin nappia painamalla. Mietin juuri ennen kun ratsastin radalle, että jos saisin valita millaisella Hupilla menen radalle niin tämä on juuri se hevonen. Rataa kiertäessä vielä kulmassa asui poikituksen, trööttäyksen ja melkein-poistumisen arvoisia mörköjä mutta nekin katosivat sieltä ennen suoritusta.

Rata oli siis kiva-kiltti-HeC:2 missä saa alkuun ravata paljon kaarevia uria (ympyrä-täyskaarto-ympyrä-täyskaarto) ja rentouttaa hevosen. Hupi tosin oli ihan samanlainen radalla kun mitä verkan lopussa vuoroa odotellessa, mikä on ihan valtavan iso plussa. Tehtiin oikeastaan juuri sellainen rata mitä oli tarkoituskin, tasainen ja siisti, ei yhtään rikkoa, joskaan ei mitään loistokkuuttakaan kun en yhtään riskejä halunnut ottaa. Tasaista kutosta, pari vitosta, pari seiskaa, tuloksena tasan 60.0%. Pari kohtaa (toka temponlisäys, pysähdys-peruutus ja toka laukannosto) kämmäsin itse kun unohduin tyytyväisenä matkustelemaan ja en ehtinyt valmistella siirtymisiä kunnolla. Eniten sanomista tuli tahdista ja suoruudesta, asioista jotka olivat jo tiedossakin että niissä on parantamisen varaa.

Joka tapauksessa pian kävi selväksi että paikalla päivystetään sitten vähän pidempään kun kovin montaa 60% ylitystä ei luokassa tullut. Lopulta oltiin 22 ratsukon joukossa jaetulla neljännellä sijalla, vaivaiset 2 pinnaa voittajalle hävinneenä. Valitettavasti hyvänä päivänä kuuluu kai jotain mennä pieleenkin ja tällä kertaa se oli se, että kamera makasi autossa lukkojen takana koko kisan ajan. Ikuistamatta jäi siis niin rata kuin myös palkintojenjako missä kuulutuksia, musiikkia ja kaikkea muutakin pelännyt poni meinasi tiputtaa tätin tantereeseen :D

Hyvä mieli jäi kaikenkaikkiaan, josko sitä uskaltaisi jossain kohtaa jotain helppoa alue-beetä kokeilla :)