Hyvää Joulua!

Koti siivottu ja koristeltu, lahjat viimeisiä vaille paketissa, kinkku paistettu ja kohta myös maistettu. Hyvää Joulua kaikille!

Kuulumisia Teivonmäeltä

Hupi olisi varmaan ottanut joululahjaksi mieluummin porkkanasäkin tai pari, mutta ei näyttänyt pistävän pahakseen kylpyläreissuakaan. Käytiin siis jälleen vierailulla Teivossa Ekohepon vesimatolla. Aikataulu- ja muistakin ongelmista johtuen hieronta vähän lykkääntyi, ja kun tämä tilaisuus tarjoutui niin en jäänyt miettimään. Syksy on treenattu ihan kunnolla, ja viime viikkoina Hupin vinoudet ovat alkaneet taas korostua. Vesimatto on ollut oikeastaan vielä hierontaakin tehokkaampi suoristaja, joten kaverin kyytitarjous tuli aivan täydelliseen aikaan.

Alkuun Hupi olikin matolla selvästi taas "pitkin seiniä", peppu oikealla ja vasen kylki lähes laitaa vasten. Jo viidessä minuutissa alkoi kuitenkin jo selvästi tapahtua suoristumista, ja session lopuksi hevonen käveli täysin symmetrisesti. Viime kerran tapaan Hupi oli matolla 40 minuuttia, josta alkua ja loppua lukuunottamatta vesi oli vähän alle polveen asti ja vauhti vajaa 70 m/min. Ei pistä puhaltamaan eikä hikoamaan, mutta syvät lihakset joutuvat töihin tehokkaasti ja symmetrisesti. Viimeksi Hupi tuntui vesikävelyn jälkeen selvästi suoremmalta jopa viikkoja, toivottavasti saadaan sama efekti aikaan tälläkin kertaa.

Hupi oli muuten matkustanut edellisen kerran syyskuussa, mutta käveli mennen tullen koppiin kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Paluumatkalle lastatessa meinasi tulla jo vähän hätä, kun ensin joutui odottamaan ulkona ihan yksin tarhakaveri-tyttöystävää, ja huuteluihin vastasi vain ihan vieraat hevoset. Ja sitten kun tyttöystävä lopulta tuli ulos niin se menikin jo samantien koppiin, ja muka olisi pitänyt malttaa odottaa omaa lastausvuoroa.

Sisäänpääsyä odotellessa oli aikaa ihmetellä radalla treenaavia ravureita. 

Ps. Olen edelleen aivan rakastunut tuohon Horse Comfortin villaloimeen...

Eteenpäin mars. Lopussa mentiin jo aika viivasuoraan. Ja juu, ihan ite 

klippasin, ja sen kyllä huomaa, vinot kolmiot ja kaikki ;)

Neopreenihuput nolottaa?

Sama hevonen, joka ennen säikkyi ja pelkäsi kovia ääniä, odotteli kaikessa 

rauhassa kotiinlähtöä vesimaton pauhatessa viereisessä huoneessa.  

Ja hörisi vieraille ruunille ja kerjäsi namia kaikilta ohikulkijoilta...

Perjantai-illan askareita

Voihan ruunan intiimihygieniaongelmat. Pintapuolisellakin (viuhuvia takakaviota väistellen suoritetulla) pikapesulla kävi selväksi, että Hupin pissaongelmat eivät varmaankaan olleet ihan pelkästään kuivumisesta johtuvia (kiitos vaan vihjeestä Sanna).

Hupi teki kuitenkin melko selväksi että rauhottamatta ei pesua ainakaan loppuun asti ja huolella suoriteta, joten perjantai-illan ohjelma oli selvä. Allekirjoittanut toimi välittäjänä ja haki eläinlääkäriltä alaikäiselle ruunalleen perjantaipullon (domotuubi). Eläinlääkärin ohje oli käyttää pesuaineena erittäin laimeaa mäntysuopaliuosta (no eipä kyllä olisi ensimmäisenä tullut mieleen) ymmärsin että sen vuoksi ettei se kuivata ihoa niin voimakkaasti. Ruokaöljyllä voi voidella paikat ettei kuivu ikävästi. Jos näyttää tulehtuneelta niin betadinepesua (ja mahdollisesti sitten sulfakuuria). Joten tälläisellä setillä lähdettiin viettämään perjantai-iltaa. Laskeskelin että kun rauhotan hevosen heti neljän jälkeen, niin se ehtii varmasti toipua riittävästi ennen ysin maissa jaettavia iltaheiniä.

Rattoisan perjantai-illan tykötarpeet

Ujon suomalaisen miehen estot hävisivät humaltumisen myötä, ja pääsin pesemään paikat hyvässä yhteisymmärryksessä. Pari kertaa Hupi yritti viuhtoa takakaviolla, mutta liikeradat olivat sen verran hitaita ja hataria, ettei kaviosta suurta vaaraa ollut. Toivottavasti olisi nyt lopulta tämä episodi tällä ohi.

Ja kun kerran olin vauhtiin päässyt ja hevonen oli edelleen tukevasti rauhotettu, niin päätin sitten samalla klipata lähes parisenttiseksi (!) kasvaneen karvan. Hupi on helppo klipata ihan rauhottamattakin, mutta koska se vähän kuitenkin jännittää toimenpidettä, niin olihan tämä helpompi näin. Viimeistelyt jätin suosiolla toiseen kertaan, kun klippauksen aikana vähitellen heräilleen hevosen kärsivällisyys alkoi olla selvästi finaalissa. Se myös selvästi vähän paleli (isojen lihasten päällä olevasta viltistä huolimatta) kun rauhotteen vaikutus loppui ja karvat lähtivät samaan aikaan, niin katsoin parhaaksi paketoida Hupin loimen alle, ja jättää odottelemaan iltaheiniä.

Perjantaikänni päällä

Ajattelemisen aihetta

Bloggerin lukuluetteloon pompahti aivan loistava teksti kokoamisesta:

http://tmipulliainen.blogspot.fi/2014/12/kolme-ohjetta-kokoamiseen.html

Pari kohtaa, mistä tunnistin meidän ongelmat tai valmennuksissa esiin nousseet asiat:

"Hyvin moni hevonen nimittäin ennen kulmaa siirtää painopisteensä kohti sisäetujalkaa, vaikkei poistuisikaan ratsastajan valitsemalta reitiltä."
Miten monta kymmentä (sataa) kertaa olenkaan palannut takaisin harjoitukseen, missä teen pysähdyksiä tai siirtymisiä ennen ja jälkeen kulman, että saan palautettua hevosen takaisin tasapainoon ja pois sisäpohkeen päältä makaamasta.

 "Ratsastaja, joka ei anna hevosen erehtyä, on usein sama ratsastaja, joka ei saa hevostaan koottua."
Korvat punottaen kuulen varsin elävästi korvissani Hannan "älä auta sitä noin paljon, anna sen tehdä virhe" -ohjeen. Oikeanlainen kokoaminen on asia, mitä Hupin kanssa edelleen vasta opetellaan.

"Ratsasta hevosen rintakehää"
 Tästä ajatuksesta sain kiinni aivan uudella tavalla maanantain valmennuksessa, mutta täytyy pureskella vähän tarkemmin palasiin että saan tuotettua tekstiksi ulos. Palataan tähän vielä.

Mystisiä oireita

En muistanutkaan että hevosenomistajan pitäisi olla salapoliisi tai vähintäänkin ajatustenlukija. Viime viikolla olisin taas ollut onnellinen, jos olisin pystynyt kysymään Hupilta että mikä on hätänä. Tai pystyinhän minä, muttei se vaan vastannut mitään. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että mysteeri on selvitetty, mutta seuraillaan vielä tilannetta.

Oireet

Keskiviikkona ja torstaina ratsastaessa täysin ”selätön” ja hakee useaan otteeseen pissaamisasentoa muttei saa tiristettyä oikeastaan mitään pihalle. Tiistaina ollut vesiripulilla. Juotettu siksi tarkemmin, juo suht ok muttei suostu kuitenkaan juomaan juuri yhtään ylimääräistä normaaliin nähden. Pissaa niukasti. Syö ok, kakkaa ok, ei ole mitenkään erityisen löysällä vatsastaan. Pirteä, olemukseltaan ihan normaali oma itsensä.

Diagnoosivaihtoehdot

Kuivuminen, virtsakivet, mahahaava, hiekkaa mahassa, selkäongelmat, mikä-ikinä-vaan-maan-ja-taivaan-väliltä. Oireet alkoivat kuitenkin kuin napista painamalla, yhdessä päivässä, joten mahahaava-vaihtoehtoon en oikein jaksa uskoa. Hiekka on hoidettu juuri pari-kolme viikkoa sitten pois, eikä oireilu muutenkaan täsmää siihen miten tämä on hiekkaa oireillut. Tarha on jäätynyt epätasaiseksi joten on voinut selkänsä niksauttaa. Toisaalta pissaamisvaikeudet kyllä viittaisivat kuivumisen, virtsakivien tai munuaisongelmien suuntaan.

Kotidiagnosointi (aina yhtä toimivaa…)

Torstai-iltana lähti juomaan kunnolla, ja joi kaiken mitä tarjosin. Pissasi vieläkin huonosti mutta nyt joi ratsastuksen jälkeen reilun tunnin sisällä reilusti yli tuplamäärän normaaliin nähden. Reilusti (melassi)vettä, reilulla kädellä suolaa+elektrolyyttejä, yöjuotto automaatin sijaan astiasta ja sormet ja varpaat ristiin. Aamulla oli karsinassa ”tulva” vastassa, joten pissakin kulkee. Viikonlopun aikana alkoi vaikuttaa kaikin puolin normaalilta, eilen ratsastaessa ei mitään oireita, vaikka yritin suorastaan provosoida tilanteita missä ke-to oireili. Selkä ihan eri tavalla töissä, koko hevonen tuntui tiiviimmältä ja kokosi mielellään.

Mitäs nyt?

Seurataan ja tarkkaillaan. Yöksi vettä astiaan ettei ole automaatin varassa. Tänään valmennukseen kokeilemaan miltä tuntuu ja näyttää. Hanna näki oireilun torstain valmennuksessa, ja kaveri keskiviikkona, joten en ole pelkästään oman mielipiteeni varassa. Reiluhkon C-vitamiinikuurin meinasin varmuuden vuoksi tuupata menemään, siitä kun ei ole mitään haittaakaan, ja jos jotain virtsakivien tapaista tai pientä tulehdusta on päällä niin voi olla jopa apua. Ruokinnasta on jätetty kalkki pois kivennäisen vaihduttua, voisi kokeilla palauttaa takaisin. Hieroja on tulossa loppuviikosta, joten saadaan tsekattua lihaksistonkin tilanne (ja tietyt akupisteet, kiitos moniosaavan tutun hierojan). Oli tarkoitus klipata sunnuntaina uudelleen, mutten nyt uskaltanut sitten kuitenkaan. En halua vetää karvatonta jumiin selästään, palelluttaa munuaisia tai pahimmassa tapauksessa klipata sairaslomalaista. Katsellaan viikon päästä uudemman kerran, siihen asti mennään karvaturilaan kanssa.

Ota näistä nyt sitten selvää…