Pieni ja vaatimaton heinäkuorma |
Ufo-poni. © Anna Moilanen |
Alkuviikosta - itse asiassa juuri loman alkajaisiksi - Hupilla oli taas kerran treffit eläinlääkärin kanssa. Nämä treffit tosin oli suunniteltu ja tilattu ihan etukäteen. Alkoi olla vuotuisen hammaslääkärikeikan aika ja ruokatorven tukos -episodi vähän vielä osaltaan vauhditti aikataulua, vaikka tuskinpa tuossa lopulta hampailla oli mitään osuutta asiaan. Täällä Kangasalla kunnaneläinlääkärillä on sähköraspi, ja kun muutaman kerran on sen nähnyt käytössä, niin paluuta käsiraspi-aikakaudelle ei kyllä enää ole, varsinkin kun hinnassakaan ei juuri eroa ole (työn jäljessä senkin edestä). Käsiraspilla taaimmaiset hampaat on melkein mahdotonta saada kunnolla hoidettua, kun suun takaosa ja ikenet yksinkertaisesti tulevat tielle. Ensimmäisellä sähköraspauskerrallahan Hupilta löytyi pienet koukut takahampaista ja posken limakalvolta haavaumat, vaikka purukalusto oli säännöllisesti raspattu ja muuten erinomaisessa kunnossa. Tällä(kin) kertaa vuoden raspausväli todettiin oikein sopivaksi, ja suusta löytyi vain aavistuksen verran pientä terävyyttä. Kymppiplussa Hupille sekä hampaista että käytöksestä. Mainittakoon toki että käytöstä helpotti seitinohuet päiväkännit, mutta kun katseli millainen show oli parin eläinlääkäri-/pistämiskammoisen tallikaverin kohdalla jo pelkkä rauhottaminen, niin ylpeä saa olla. Hieno fiilis päästä sanomaan eläinlääkärille, että "tämä on helppo tapaus, helppo pistää ja muutenkin kaikki käy".
Hupi alkaa muuten olla taas sitä mieltä että tämä laiduntaminen alkaisi riittää vähitellen. Ei siis siinä mielessä etteikö vapaus maistuisi, lauma on äärimmäisen toimiva ja tuntuu viihtyvän yhdessä. Lepo- ja vahtivuorot jaetaan tasapuolisesti, ja jokainen saa (ja uskaltaa!) ottaa päiväunet pitkin pituuttaan. Mutta uskokaa tai älkää, nyt on taas se aika vuodesta kun Hupi valitsee laidunruohon sijaan jo mieluummin kuivan heinän. Heiteltiin heinätalkoiden yhteydessä tarhoihin ja laitumille pienet heinäsilput, ja tammojen laiduntaessa perällä Hupi seisoi yksin hiekkatarhassa (josta on siis takaportti auki laitumelle) ja söi heinää. Sama ilmiö toistuu joka kesä näihin aikoihin vuodesta, ilmeisesti alkaa sitten laidunruoho olla jo vähän ravintoköyhää. Vielä saatiin siirrettyä lauma uudelle lohkolle, mutta ilmeisesti vähitellen alkaa olla aika lisäheinälle.
Mutta katsokaas kuvaa, ei ole roikkuvaa laidunmahaa vieläkään! Sivuilla on Kesä-Hupille tyypilliset "siivekkeet" ylimääräistä mutta vatsan linja on edelleen suhteellisen asiallisen näköinen. Selkä ja ylälinjakin alkaa palautua takaisin vähän kerrallaan. Harmi ettei ole kunnollisia ennen-jälkeen-kuvia.
Helppo elämä, iso laidun ja heinää. |