Perjantai-illan askareita

Voihan ruunan intiimihygieniaongelmat. Pintapuolisellakin (viuhuvia takakaviota väistellen suoritetulla) pikapesulla kävi selväksi, että Hupin pissaongelmat eivät varmaankaan olleet ihan pelkästään kuivumisesta johtuvia (kiitos vaan vihjeestä Sanna).

Hupi teki kuitenkin melko selväksi että rauhottamatta ei pesua ainakaan loppuun asti ja huolella suoriteta, joten perjantai-illan ohjelma oli selvä. Allekirjoittanut toimi välittäjänä ja haki eläinlääkäriltä alaikäiselle ruunalleen perjantaipullon (domotuubi). Eläinlääkärin ohje oli käyttää pesuaineena erittäin laimeaa mäntysuopaliuosta (no eipä kyllä olisi ensimmäisenä tullut mieleen) ymmärsin että sen vuoksi ettei se kuivata ihoa niin voimakkaasti. Ruokaöljyllä voi voidella paikat ettei kuivu ikävästi. Jos näyttää tulehtuneelta niin betadinepesua (ja mahdollisesti sitten sulfakuuria). Joten tälläisellä setillä lähdettiin viettämään perjantai-iltaa. Laskeskelin että kun rauhotan hevosen heti neljän jälkeen, niin se ehtii varmasti toipua riittävästi ennen ysin maissa jaettavia iltaheiniä.

Rattoisan perjantai-illan tykötarpeet

Ujon suomalaisen miehen estot hävisivät humaltumisen myötä, ja pääsin pesemään paikat hyvässä yhteisymmärryksessä. Pari kertaa Hupi yritti viuhtoa takakaviolla, mutta liikeradat olivat sen verran hitaita ja hataria, ettei kaviosta suurta vaaraa ollut. Toivottavasti olisi nyt lopulta tämä episodi tällä ohi.

Ja kun kerran olin vauhtiin päässyt ja hevonen oli edelleen tukevasti rauhotettu, niin päätin sitten samalla klipata lähes parisenttiseksi (!) kasvaneen karvan. Hupi on helppo klipata ihan rauhottamattakin, mutta koska se vähän kuitenkin jännittää toimenpidettä, niin olihan tämä helpompi näin. Viimeistelyt jätin suosiolla toiseen kertaan, kun klippauksen aikana vähitellen heräilleen hevosen kärsivällisyys alkoi olla selvästi finaalissa. Se myös selvästi vähän paleli (isojen lihasten päällä olevasta viltistä huolimatta) kun rauhotteen vaikutus loppui ja karvat lähtivät samaan aikaan, niin katsoin parhaaksi paketoida Hupin loimen alle, ja jättää odottelemaan iltaheiniä.

Perjantaikänni päällä

Mystisiä oireita

En muistanutkaan että hevosenomistajan pitäisi olla salapoliisi tai vähintäänkin ajatustenlukija. Viime viikolla olisin taas ollut onnellinen, jos olisin pystynyt kysymään Hupilta että mikä on hätänä. Tai pystyinhän minä, muttei se vaan vastannut mitään. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että mysteeri on selvitetty, mutta seuraillaan vielä tilannetta.

Oireet

Keskiviikkona ja torstaina ratsastaessa täysin ”selätön” ja hakee useaan otteeseen pissaamisasentoa muttei saa tiristettyä oikeastaan mitään pihalle. Tiistaina ollut vesiripulilla. Juotettu siksi tarkemmin, juo suht ok muttei suostu kuitenkaan juomaan juuri yhtään ylimääräistä normaaliin nähden. Pissaa niukasti. Syö ok, kakkaa ok, ei ole mitenkään erityisen löysällä vatsastaan. Pirteä, olemukseltaan ihan normaali oma itsensä.

Diagnoosivaihtoehdot

Kuivuminen, virtsakivet, mahahaava, hiekkaa mahassa, selkäongelmat, mikä-ikinä-vaan-maan-ja-taivaan-väliltä. Oireet alkoivat kuitenkin kuin napista painamalla, yhdessä päivässä, joten mahahaava-vaihtoehtoon en oikein jaksa uskoa. Hiekka on hoidettu juuri pari-kolme viikkoa sitten pois, eikä oireilu muutenkaan täsmää siihen miten tämä on hiekkaa oireillut. Tarha on jäätynyt epätasaiseksi joten on voinut selkänsä niksauttaa. Toisaalta pissaamisvaikeudet kyllä viittaisivat kuivumisen, virtsakivien tai munuaisongelmien suuntaan.

Kotidiagnosointi (aina yhtä toimivaa…)

Torstai-iltana lähti juomaan kunnolla, ja joi kaiken mitä tarjosin. Pissasi vieläkin huonosti mutta nyt joi ratsastuksen jälkeen reilun tunnin sisällä reilusti yli tuplamäärän normaaliin nähden. Reilusti (melassi)vettä, reilulla kädellä suolaa+elektrolyyttejä, yöjuotto automaatin sijaan astiasta ja sormet ja varpaat ristiin. Aamulla oli karsinassa ”tulva” vastassa, joten pissakin kulkee. Viikonlopun aikana alkoi vaikuttaa kaikin puolin normaalilta, eilen ratsastaessa ei mitään oireita, vaikka yritin suorastaan provosoida tilanteita missä ke-to oireili. Selkä ihan eri tavalla töissä, koko hevonen tuntui tiiviimmältä ja kokosi mielellään.

Mitäs nyt?

Seurataan ja tarkkaillaan. Yöksi vettä astiaan ettei ole automaatin varassa. Tänään valmennukseen kokeilemaan miltä tuntuu ja näyttää. Hanna näki oireilun torstain valmennuksessa, ja kaveri keskiviikkona, joten en ole pelkästään oman mielipiteeni varassa. Reiluhkon C-vitamiinikuurin meinasin varmuuden vuoksi tuupata menemään, siitä kun ei ole mitään haittaakaan, ja jos jotain virtsakivien tapaista tai pientä tulehdusta on päällä niin voi olla jopa apua. Ruokinnasta on jätetty kalkki pois kivennäisen vaihduttua, voisi kokeilla palauttaa takaisin. Hieroja on tulossa loppuviikosta, joten saadaan tsekattua lihaksistonkin tilanne (ja tietyt akupisteet, kiitos moniosaavan tutun hierojan). Oli tarkoitus klipata sunnuntaina uudelleen, mutten nyt uskaltanut sitten kuitenkaan. En halua vetää karvatonta jumiin selästään, palelluttaa munuaisia tai pahimmassa tapauksessa klipata sairaslomalaista. Katsellaan viikon päästä uudemman kerran, siihen asti mennään karvaturilaan kanssa.

Ota näistä nyt sitten selvää…

Syksyn iloja?

Oli tarkoitus aloittaa psylliumkuuri vasta kun maa jäätyy ja lumi tulee pysyvästi. Pienet oireet kasaantuivat kuitenkin siihen malliin etten enää uskaltanut odotella. Onneksi psylliumilla maustettu lämmin melassivesi tuntuu olevan Herra Hevosen suurinta herkkua, joten kuuri uppoaa kivuttomasti. Kolmas päivä on nyt menossa, eikä mitään oireiluita kuurista ole tullut, joten nyt vaan toivotaan sitten, että nuo pienet oireet (pienenpieni haluttomuus liikkua ja käyttää itseä rehellisesti, aavistuksen löysä vatsa, pään kääntäminen joskus rajusti sivulle oikealle pysähdyksissä) katoavat kuurin myötä.

 

Voihan kurakinttu... Hupi kuulemma hoitaa kuulemma oman liikutuksena oikein näppärästi ihan itse - sillä sekunnilla kun heinäkärryjen renkaiden ääni kuuluu niin alkaa raparalli. Ja sen kyllä sitten huomaa... Keskiviikkoiltana loimet olivat helmoista hienosti kurassa, mutarastoilla varustettu häntä solmittu jalkalenkkien kanssa yhteen, ja koko komeus tietysti jäätynyt. Koska sääennusteessa oli miinusmerkillä varustettuja lukemia, niin Hupi pääsi oikein kunnon pesulle. Kuurasin hännän ja jalat ihan hexocilin kanssa, ensinnäkin siksi että pelkkä vesipesu ei tuntunut riittävän mihinkään, ja toisekseen siksi, että jos maaperässä joku pöpö pesii, niin tuleepahan pestyä tässä vaiheessa pois jalkakarvojen seasta pesimästä. 

Illan päätteeksi ruuvailin vielä kantahokit alle, niin oli pitoa eilen illalla alkaneessa lumimyräkässä. Tilsakumit tosin saadaan vasta seuraavaan kengitykseen, joten saa nähdä miten liikutuksen käy. Eilen tuli lumisateen yltyessä sellaiset korkkarit ettei ihan alkua lukuunottamatta ollut mitään toivoa tehdä edes käynnissä hommia. Maneesille on pari kilometriä matkaa, meinasin tänään varustautua kunnon kaviokoukulla ja lähteä kokeilemaan päästäänkö sinne asti turvallisesti.