Koska joskus ihmeitä tapahtuu.
Neljä ja puoli vuotta sitten Hupi sai käytännössä tappotuomion klinikalta. Ei pitänyt tulla enää käyttöhevosta, hyvällä tuurilla maastomopo. En uskonut, sanoin että jos ei muuta tule niin se on "ainakin hiton hyvä ruohonleikkuri". Siitä puolitoista vuotta eteenpäin, ja varovasti eläteltiin toiveita että josko kuitenkin varovaiseen harrastekäyttöön ja oikein hyvällä tuurilla vaikka pikkukisailuun.
Nyt takana on paras kisakausi ikinä, rusetteja ja ennätysprosentteja ja useampi "elämäni paras rata". Vielä tärkeämpää silti on hevosen olemus: Hupilla on vauhtia kuin kymmenen vuotta nuoremmalla, ja ikä ei näy juuri muualla kuin lisääntyneinä valkoisina karvoina otsalla. Herra Hevosesta on vastaantulijat arvelleet sen olevan nuori ori, ja totta puhuen viime kesänä se kyllä käyttäytyikin kuin nuori ori, ja hankki itselleen langoista läpi juosseen suomitamman kesäheilaksi. Juhannusromanssi oli lyhyt, mutta sitäkin kiihkeämpi.
Viime kisakausi lopetettiin aluemestaruuksissa parhaaseen kisarataan ikinä. Kaatosateesta ja mutaliejusta huolimatta Hupi oli enemmän läsnä radalla kuin koskaan ennen, ja kotiin palattiin yli 65% tuloksen ja keltaisen ruusukkeen kanssa. Pohdin jo silloin, että tähän olisi ainakin hiton hyvä lopettaa. Vielä ei mitään päätöksiä ole tehty, mutta jos sattuu käymään niin, että sitä tuttua pilkettä silmäkulmassa ei enää kisa-aamuna olekaan, niin päätös on varmasti helppo. Pappahevonen kilpailee vain jos se on itse täysillä mukana.
Talvi ollaan treenailtu aika kevyesti, pääasiassa maastossa. Maneesille en enää ole viitsinyt lähteä muuta kuin silloin tällöin valmennuksiin, kun hevonen selvästi viihtyy paremmin muualla. Täysillä ei siis missään nimessä enää treenata, mutta täysillä nautitaan. Herra Hevosen ohjelmaan kuuluu pitkiä lenkkejä harjun vaihtelevissa maastoissa, ohjasajoa, paljon notkistavaa käyntijumppaa ja sopivassa määrin hikitreenejä. Se painii kavereidensa kanssa pienessä ruunaporukassa päivät pitkät, ja vaikuttaa kaikin puolin kovin tyytyväiseltä oloonsa. Pikkuisen pulska, mutta aina käsi lipassa lähdössä hommiin.
Juuri nyt kaikki on hyvin. Huomisesta ei tiedä, joten nautitaan hetkestä.
|
Hupi 18 vuotta |
|
Maailman paras näkymä |
|
Juhannusponi kesälaitumella |
|
Hämeen alueen joukkuemestaruudet maailman parhaan KaRan joukkueessa 2018 |
|
Ruusukehai |
|
Mörköjä näkyvissä! |
|
Suontaassa leirillä, kyytöt vähän arvelutti alkuun |
|
Ypäjän ruusukkeenkin saa ruksia checklistiltä yli |
Hienoa kuulla, että teillä menee hyvin!
VastaaPoistaJossain lähtölistassa/tuloslistassa teidän nimen näinkin viime kaudella ja mietin, että mitähän teille kuuluu!
Ihan mahtavaa kuulla teistä! Ja hienoa kuulla että Hupi on elämänsä kunnossa :)
VastaaPoista