Työntäyteinen juhannus

Kun muut käänsivät auton nokan kohti mökkiä niin me Hupin kanssa otettiin kolmen päivän työrupeama.

Tämä pysähdys tehtiin laukasta!

Perjantaina kävin naapuritallin kentällä "simuloimassa kisatilannetta" eli ratsastamassa vieraassa paikassa ja vielä sopivassa hälinässä kun pihassa viriteltiin jo juhannustunnelmia. Alkuverkassa oli ensin vähän jännittynyt mutta rentoutui aika nopeasti ja oli ihan asiallinen, joskin hieman turhan etupainoiseksi pyrkivä. Välikäyntien jälkeen heitti sitten hetkeksi ihan hanskat tiskiin, "mä tein jo töitä, eiks se muka riitä" mutta peruutusten, siirtymisten ja avojen avulla sain vähitellen takajalatkin takaisin mukaan ja lopussa Hupi oli - jo siinä vaiheessa päälle painavasta väsymyksestään huolimatta - oikeinkin yritteliäs.

Ravissa tein väistöjä ja voltteja ajatuksella että saisin painoa siirrettyä enemmän takaosalle, nyt tuntuu välillä siltä että ohjailen vain sitä mikä on satulan etupuolella ja takajalat hiihtelee perässä. Hupi yritti kovin mieluusti kiihdyttää vaan tahtia ja jännittyä, joten alkuun jouduin tekemään kokoamiset liioitellusti, että pääsin käyttämään pohjettakin. Vähitellen hevonen kuitenkin alkoi vastata puolipidätteisiin toivotulla tavalla ja jännittymisen sijaan oikeasti otti enemmän painoa taakse. Tästä asiasta ilmeisesti täytyy hätähousun kanssa keskustella koko loppuelämä.. :)

Laukassa keskityin vastalaukkatehtäviin kun tilaa oli omaa kotikenttää enemmän. Tein ensin loivia kaaria pitkältä sivulta sisälle (ei ongelmia, paitsi kuskilla tien kanssa, että kaari pysyy tasaisena...), välissä pysähdyksiä laukasta pituushalkaisijalle (pitäisi pystyä istumaan kunnolla siirtymisen läpi että hevonen ei rojahda etupainoisena pysähdykseen) ja lopuksi täyskaarto-puoliympyrä-kuviota (yllättäen oikeassa laukassa huomattavasti helpompi!). Kuuma päivä ja suht rankka treeni sai sekä hevosen että kuskin hikiseksi ja puuskuttavaksi, mutta hyvä mieli jäi. En ehkä saanut Hupia missään kohtaa sen tuntuiseksi että "nyt olisi hyvä startata kisaradalle" mutta toisaalta nyt se oli seissyt edellispäivän, ja kisaa edeltävänä päivänä teen normaalisti aina kevyen läpiratsastuksen.

Kumpaankohan sitä ryhtiä pitikään saada lisää?

Kaula venyyyy loppukäynneillä :)

Lauantaina oli sitten vuokraajan vuoro ratsastaa, itse olin mukana puominnostajan tehtävissä. Aloitettiin kolmen laukkapuomin tehtävällä, jatkettiin puomi-ristikko-pysty-innariin ja lopulta pysty-askel-okseri-tehtävään. Hupi oli yllättävänkin innoissaan, se on aiemmin ollut esteillä vähän jopa tuupattava, ehkä epävarmuuttaan, ehkä jostain muusta syystä. Nyt se loppua kohti alkoi ottaa kierroksia vähän turhankin paljon, oli koko ajan tosi hyvin menossa itse eteen ja jopa imi esteelle. Estekorkeudet oli rimakauhuiselle kuskille ja vähän hyppytaidottomalle putelle ihan riittävä, viimeinen okseri mitattiin 60-senttiseksi, paljon isompaa en ilman turvakannattimia uskaltaisi hypyttääkään. Pääasia ei kuitenkaan ole korkeus, vaan hevosen jumppaaminen, niin kropasta kuin korvienvälistäkin.

Sunnuntaina palattiin sitten koulutreenien pariin, tällä kertaa kanget päässä. Vuokraaja oli mukana ja tällä kertaa vaihdettiin roolit niin päin että itse kiipesin selkään, ja vuokraaja oli videokameran kanssa kentän laidalla. Hupi oli parin päivän suht rankan liikkumisenkin jälkeen oikein mielellään menossa, alkukäynneillä tallin omaa harkkalenkkiä kiertäessä nähtiin pikku-ukkoja vähän enemmän kuin laki sallii, mutta kentällä onneksi keskittyi sitten heti töihin. Ravi oli suht kivan tuntuista alusta asti, pysyi tahdissa eikä kipittänyt juurikaan. Laukassa huomasi edellispäivän hyppäämisen vaikutuksen, kun takaosa oli vähän jumissa eikä laukka aluksi pyörinyt tai kantanut ihan toivotulla tavalla.

Jatkoin samantyyppisillä tehtävillä kuin perjantainakin. Ravissa edelleen väistöt vähän laahaavia, täytyy alkaa jumppaamaan samaan tapaan kuin käynnissäkin, jyrkkyyttä ja asetusta vaihdellen. Vastalaukan rikkoi kerran raville (kun yritin koota laukkaa jota ei alun alkaenkaan ollut riittävästi...), vähän etupainoista ja voimatonta oli yhtä lukuunottamatta kaikilla kerroilla, mutta varmasti osin ihan vaan edellispäivien jumeista johtuen. Ennen raviin siirtymistä täytyisi vielä päästä kokoamaan vähän että saa siirtymisen tehtyä siirtymisenä eikä raviin putoamisena.

Nyt kun oli videokamera mukana niin tein myös jonkun verran takaosakäännöksiä, että pääsin vähän kartalle siitä missä niiden kanssa mennään. Olen ollut vähän epävarma takareiden kanssa, kun pelkään että tapan takaosan poljennan, takarit kun tuntuu olevan yksi niitä harvoja liikkeitä missä Hupiltakin meinaa loppua eteenpäinpyrkimys kesken. Olen tehnyt tähän asti takarit tarkoituksella aika laajoina, että askellus säilyy varmasti. Nyt videolle tarttui muutama yllättävänkin hyvä käännös, mutta mukaan mahtui myös sitten sellaisia missä takajalat jäävät taakse (riittämätön kokoaminen?) tai astuvat ristiin, yhteensä kymmeneen videoituun takariin mahtui onneksi vain yksi ainoa ruuvaava askel, eli siinä mielessä oikealla tiellä mennään. Isoimmat ongelmat on kokoamisen vaikeus (jännittyy ja poikittaa sen sijaan että ottaisi takajalat alle), vasemmalle taivuttaminen ja kuski jonka paino valuu koko ajan ulos.

Ratsastin lopuksi vielä ensimmäistä kertaa Helppo A:1 -radan läpi. Ei tuolla nyt huimia pisteitä olisi kisoista saanut mutta mitään valtavan suuria ongelmia ei vastaan myöskään tullut. Alkutervehdykseen saa tulla kummassa laukassa haluaa, ja vasemmasta laukasta pysähdys ei tuottanut ongelmia. Sen sijaan lopputervehdykseen joutuu tulemaan oikeassa laukassa ja vielä pitäisi pystyä ratsastamaan viimeiseen pisteeseen asti, siinä oli jo vähän enemmän tekemistä. Hupi myöskin kovin mielellään olisi tarjonnut lisää laukkaa jokaisen pysähdyksen jälkeen... Väistöissä pitäisi saada pysymään paremmin ryhdissä, ja väistöt oli myös vaikeita saada ratsastettua niin että ne loppuisivat täsmällisesti oikeaan pisteeseen. Volttien alussa takaosa laahaa, molemmat paranee loppua kohti. Käynti on jännittynyttä ja takareista ne kaksi ylivoimaisesti huonointa osui tälle videolle, molemmissa ulkotakanen on luvattoman laiska. Ja ne paremmat on videoituna myöskin, jos joku ei usko! Oikeassa laukassa tulee vähän (lue: paljon) sisäpohjetta vasten mutta vastalaukka on suht ok, siirtyminen vähän putoaminen. Vasemmassa laukassa kämmään itse vastalaukkakaarteen tien ja olin itse asiassa aivan varma että Hupi pudottaa raville, mutta niin vaan jatkoi laukassa ja tästä päästiin tekemään jo vähän parempi siirtyminen alas. Keskilaukat molemmat tuli vähän juosten, sen sijaan viimeisen pituushalkaisijan laukannosto näytti (joskaan ei tuntunut) aika vaivattomalta, vaikka piti vielä nostaa suoralta uralta se vaikeampi laukka. Työmaata riittää, mutta kyllä tästä vielä kisakelpoinen saadaan :)

Videolta löytyy radan lisäksi myös tallin hevosten sairaskertomukset jalkavaivoista ruokatorven tukokseen, sekä syväanalyysi kouluratsastuksen arvostelusta ;)





Sain myös muuten viimein lisättyä sen HeA-kisaradan videon tuonne aiempaan postaukseen.

Lomamoodi

Nokian jälkeen Hupi sai jäädä erittäin ansaitulle lomalle, viikon aikana ohjelmaan kuului yksi puolen tunnin maastokävely, yksi ilman satulaa hölköttely ja yksi kevyt juoksutus - ja paljon syömistä, nukkumista ja nautiskelua. Ruunalauma pääsi samalla myös laitumelle ympärivuorokautisesti, siihen asti olivat yöpyneet vielä tarhoissa ja kuivalla heinällä. Hupi on vähän yllättäen ottanut johtajan paikan laumassa, porukassa on Hupin lisäksi kaksi aika kovaluonteista ruunaa ja yksi vastaruunattu - ja sitten tämä lapanen on siellä kukkona tunkiolla! Oikein sopuisa lauma tuosta syntyi, rapsuttelevat kaikki vuorotellen toisiaan ja juuri mitään nahistelua ei ole näkynyt.

Varsinkin tämän toisen sh-ruunan kanssa Hupi on kyllä niin hyvää pataa että taisi löytyä kertaheitolla talvikaudellekin tarhakaveri. Kun kaveri lähtee liikenteeseen niin Hupi päivystää portin läheisyydessä, saattaa välillä vähän hamuta ruohoa mutta lähinnä vaan odottaa ja torkkuu, ja huutelee aina silloin tällöin että joko kaveri tulisi takaisin. Tiedä sitten johtuuko siitä kun talven joutui epäonnisten sattumien vuoksi olemaan yksin vai miksi nyt takertuu näin kovasti kiinni, ainahan Hupi on tullut toimeen "kaikkien" kanssa mutta koskaan se ei ole näin selvästi osoittanut kiintymystä yhteenkään toiseen hevoseen.

Lomaviikon jälkeen olen vähitellen alkanut laittaa hevosta takaisin töihinkin, mahdollisimman vaihtelevilla tehtävillä. Maanantain maastoreissulla törmättiin kaikenlaisiin jännittäviin juttuihin - laukkamäessä vastaan tullut pyöräilijä kuitattiin pienellä sivuloikalla ja harjumontulla värikuulasotaa pelannut polttariporukka telttoineen ja asusteineenkin aiheutti vain pientä trööttäilyä ja jännittymistä (välimatkaa onneksi oli sen verran ettei ihan vierestä tarvinnut mennä) - mutta se kaikkein pahin tuli vastaan sitten kotimatkalla tien varressa. Ensin vasemmalla puolen oli kaksi kivenlohkaretta siirretty ai-van väärään paikkaan vaanimaan, ja juuri kun heppareppana yritti niitä väistää ja varoa niin se huomasi oikealla puolen jotain vielä pelottavampaa.

Melkoisen hieno perhe! Jälkikasvua odotellessa?

Yhden talon pihaan on ilmestynyt ensin heinästä tehty ukko penkille istumaan, sitten akka siihen viereen, ja lopulta vielä hevonen pariskunnan taakse. Kuvan ottamisen jälkeen hevoselle on ilmestynyt vielä komeat vanhat kiesit perään. Aina tallille ajaessa saa jännittää että josko taas olisi ilmestynyt jotain uutta. Kaikki kylän hevoset kuulemma pelkäävät tätä ilmestystä, eikä Hupi todellakaan kuulunut poikkeuksiin, melko vauhdikkaat poikita-pyöri-taakse-poistu-kuviot esitettiin tiellä, onneksi ei tullut autoja mistään. Itsellä oli kaiken naurun keskellä tekemistä selässä saada hevoseen edes jotain tolkkua ja suunta taas tallia kohti...

Tiistaina laitettiin parin kaverin kanssa kentälle pieni puomi-kavaletti-tehtävä. Ensin kaarevalla uralla viisi ravipuomia ja sitten kaarelle kolme laukkakavalettia. Viime vuonna tämä oli alkuun ihan ylivoimaisen vaikea tehtävä hevoselle joka ei oikein hallitse jalkojaan ja kuskille joka ei osaa katsoa etäisyyksiä ollenkaan.Olikin kiva huomata että vaikka koko kevät on keskitytty lähinnä koulupuoleen, niin nyt tuli yksi ainoa kämmi (ja sekin ihan puhtaasti kuskin) ja muuten tultiin yllättävän sujuvasti ja suorastaan helpon tuntuisesti kaikki tehtävät. Seuraavaksi pitäisi saada liikettä vähän hitaammaksi ja kootummaksi tuohon tehtävään, että hevonen oikeasti kantaisi takaa ja ponnistaisi takajaloillaan, sen sijaan että vauhti korjaa virheet ja reuhdotaan ja kipitetään etupainoisena kolistellen yli.

Yhden vapaapäivän jälkeen päätin torstaina laittaa pitkästä aikaa kanget ja kuten kaverille tallinpihassa sanoin, "leikkiä kouluratsastusta". Vaan Hupihan yllätti olemalla lomailun jälkeen oikein mukava ja yritteliäs, ja suoritti hienosti kaiken mitä vaan keksin pyytää. Ravissa tehtiin temponvaihteluita mahdollisimman nopeilla reaktioilla, muutama askel kooten, muutama eteen, ja taas takaisin. Alkuun tahti kärsi kun vaadin nopeaa reaktiota, mutta hyvin äkkiä alkoi hevonen tulla pohkeen eteen ja sitä myötä tahtikin säilyä. Laukka vasemmalle oli vaivatonta ja helposti säädeltävissä (milloinhan tämän fiiliksen saisi kisoihin asti, vielä ei ole näkynyt...), tein pitkille sivuille loivaa avotaivutusta, päätyihin voltteja ja lopulta HeA:1-ohjelman vastalaukkakuviota (täyskaarto ja puoliympyrä vastalaukassa), vähän yritti heittäytyä etupainoiseksi mutta nopea jalka (ja nopea reaktio, kiitos ravityöskentelyn) korjasi asian. Oikea laukka oli sekin suht ok, kivasti pyörivää mutta Hupi olisi kulkenut mielellään vaan pitkänä ja vähän etupainoisena. Jatkoin oikeallekin loivia avoja laukassa että saisin sisätakasta kantamaan ja ottamaan painoa. Alkuun Hupi heittäytyi täysin oikeaa pohjetta vasten, ei auttanut vaikka teki voltin ennen avoa vaan aina hevonen suorastaan rojahti sisäetujalalleen. Pyysin sitten yhdellä pitkällä sivulla muutaman askeleen ajan terävämpää reaktiota raipalla pohkeen taakse muutaman askeleen ajan koskien (ja siis todellakin vaan naps, kevyt hipaisu joka askeleella) - ja palaute tuli välittömästi kivan pienen kierrepukin muodossa... Hetken aikaa täti keräili itseään kaulalta takaisin, mutta kun jatkoin tehtävää niin kylläpä muuten oli otj alla ja kantamassa. Tämän jälkeen samat kuviot oikeassa laukassa, ja nyt oikea laukka kantoi niin hyvin että vastalaukkakuvio oli jopa helpomman tuntuinen näin päin. Tästä suoraan kiitos ja loppuverkat, ja hevonen suihkun kautta takaisin laitumelle.

Ensi viikolla toivottavasti päästäisiin taas valvovan silmän alle, tälle viikolle olin ehtinyt jo sopia muuta menoa sille päivälle kun tilaisuus olisi ollut.

Ensimmäinen HeA kunnialla takana!

Hyvin (huonosti) nukuttu yö teki terää ja vaikkei itseluottamus varsinaisesti ihan pilvissä ollut vielä aamullakaan niin paljon paremmalla mielin kuitenkin heräsin. Pientä lisäjännitystä aamuun toi pari viime hetken poisjääntiä meidän ekaan luokkaan joiden seurauksena aamun jo ennestäänkin tiukka aikataulu muuttui vielä pykälää tiukemmaksi. Aikataulut oli tehty vielä "hauskasti" niin että menin ensin HeA-radan ja vasta myöhemmin HeB:n. Olisin alunperin toivonut HeB-luokan ensimmäiseksi, mutta lopulta olosuhteiden vuoksi tämä järjestys oli ihan ehdottomasti parempi. Luokkina oli siis A- ja B-merkkirataohjelmat - joista kumpaakaan en muuten ollut koskaan aiemmin missään ratsastanut...

Vielä vuosi sitten rehellisesti lastausongelmainen Hupi kuitenkin yllätti aamulla kävelemällä suoraan koppiin sisään ennen kuin ehdittiin oikeastaan edes liinoja nostaa. Koko kevään ajan lastaaminen on ollut kerta kerralta helpompaa, mutta ihan näin hienosti lastautuvaa hevosta en ole uskaltanut edes toivoa. Hupi tykkää selkeistä rutiineista, ja nyt kun ollaan yhtä kisaa vaille koko kevät kuljettu samalla kopilla ja samassa seurassa, niin kai se vaan oppii näin nopeasti että tässä ei kannata jännittää turhia. Hieno hevonen!

Kisapaikalla oltiin ihan aikataulun mukaisesti, mutta yhtään ylimääräistä aikaa ei ollut - koppi oli parkissa tasan 45 minuuttia ennen kun piti olla radalla. Hevoset ulos, kaveri kansliaan käymään, Hupille satula selkään, akalle kisakamppeet päälle ja sitten kyytiin. Ensimmäisen vartin verran Hupi jännitti ihan kaikkea ja huuteli kavereille minkä ehti. Puuskittainen tuuli ei onneksi tällä kertaa aiheuttanut ongelmia vaan jännitys johtui lähinnä kavereiden puutteesta. Vähitellen rentouskin alkoi löytyä ja puolen tunnin verkka oli lopulta oikein sopiva, olin omasta mielestäni valmis noin kolme-neljä minuuttia ennen omaa vuoroa. Edellispäivien kaatosateet oli kuitenkin tehneet sen, että toinen kisakenttä (se missä HeA-luokat ratsastettiin) oli melkoista mutaliejua, upotti paikoitellen vuohiseen asti (osa jätti tämän takia ilmeisesti jopa ihan starttaamatta kokonaan). Verkkakenttä oli osittain kalteva ja ihan asiallinen mutta tuo Nokian "hiekkalaatikko" oli vähän sellainen mutakylvyn ja uima-altaan risteytys, upotti pahimmillaan vuohiseen asti tai jopa yli - mutta toki samanlainen kaikille. Vesilätäköitä Hupi ei onneksi väistele ollenkaan, mutta kyllähän sillä takaosasta loppui voima ja kantokyky ihan kokonaan.

Tällä kertaa kävin viime kisan vahingosta viisastuneena näyttämässä tuomaripäädyn molemmissa kierroksissa. Alkurata oli suht ok, voltit vähän voimattomia ja sisään kaatuen, vaihtouralla tuli kiire suoristamisen kanssa. Raviväistöt yllättävänkin sujuvasti (jopa yksi 6,5), ensimmäinen vähän ponneton, toinen terävämpi mutta asetus vasemmalle ei mene läpi vaan kaula on mutkalla ja ulkolapa hukassa. Keskiravi meinasi lähteä (olkoonkin että aika "sännäten") mutta sitten täti tarrasi taas reidellä ja hevonen hyytyi mutaan. Pysähdys-peruutus, jalka jäi irti ja hevonen pohkeen taakse, pysähdys ei ollut tasan ja peruutus kädellä. Käyntipätkät oli vaivalloisia ja vähän jännittyneitä, käyntiä tuntumalla täytyy nyt oikeasti alkaa harjoitella, turha ottaa pistemenetyksiä näistä kohdista. Sen sijaan vastalaukat nousi vaivattomasti (ensimäistä kertaa koko viikolla! aiemmin niin helppo tehtävä alkoi tökkiä keskiviikkona eikä löytynyt uudelleen ennen kuin h-hetkellä kisaverkassa) ja suoraan linjalla ollut tuomari kehui niitä myös suoriksi. Sen sijaan laukkavoltit ja keskilaukkaympyrät tehtiin ihan pahimman mutaliejun kohdalla, ja laukka ei pyörinyt niin sitten yhtään. Ensimmäisen laukan rikoin vielä raville kun suoristin uralle tullessa liikaa, jälkimmäisen laukkavoltin jälkeen taas hevonen alkoi ihan tosissaan sihdata aidan yli vierestä alkavalle maastopolulle ja olin hetken niin tyytyväinen kun sain sen ylipäätään pysymään radalla että meinasin unohtaa koko keskiympyrän. Muutenkin jouduin sitten rikon jälkeen ratsastamaan laukkaan varmuuden vuoksi vähän enemmän vauhtia että askellaji edes säilyisi kun Hupi ei yksinkertaisesti vaan enää jaksanut koota laukkaa. Loppu oli siis vähän sellainen läpijuostu versio. Toinen tuomari kirjoitti kiltisti "harmillisista säikähdyksistä" mutta tällä kertaa nuo olivat kyllä kyttäämisen sijaan ihan puhtaita kuskin virheitä.

Numerot oli pitkälti tasaisesti välillä 5-6, lopputuloksena 55,3% ja lopulta sijalla 20./29, eli tavoitteet täytetty. Ensimmäisenä tavoitteena oli päästä rata kunnialla läpi ilman isoja rikkoja, ja toinen vähän varovaisempi toive oli saada yli 55% (mikä on muuten rajana pronssimerkille ;). Oikein hyvillä mielin olin siis radan jälkeen, varsinkin kun kyseessä oli HeA-debyytti, vaativissa olosuhteissa ja vielä suoraan aluetasolla.

Parin tunnin lepotauon jälkeen vielä uudelleen selkään ja HeB-radalle, onneksi tämä kisarata oli selvästi paremmassa kunnossa eikä yhtä raskas pohjaltaan kuin aamuinen. Hetken mietin jo ihan tosissani perumista kun Hupi vaikutti aika väsyneeltä, mutta kun nyt oltiin odotettu se parituntinen niin päätin sitten mennä. Laskin meille vain vajaan vartin verkka-ajan (en ole koskaan aiemmin mennyt radalle alle puolen tunnin verkalla!), mikä olisi ollut juuri sopiva, koska olin valmis täsmälleen luokan alkuperäisellä alkamishetkellä. Jostain syystä kuitenkin edellisluokan palkintojenjakoa odoteltiin melkein vartti ja meidän startti myöhästyi sitten saman verran. Jo ennestänkin väsynyt hevonen väsähti vielä vähän lisää ja oli radalla jo sitten tosi puskettava. Ravi ei kantanut enää kunnolla (kommenteissa "lisää energiaa", "energisemmin", "lisää terävyyttä, ajatusta eteenpäin") ja laukannostot jouduin tyrkkäämään että edes nousi, ja ratsastamaan aika reippaassa tempossa että laukka pyörisi. Keskityin ratsastamaan tarkat ja pehmeät siirtymiset ja siistit tiet, ja oli ilo huomata että rutiini riittää todella väsyneelläkin hevosella vielä ihan asialliseen suoritukseen (loppukommenteissa "siistiä ratsastusta", "hyviä tasaisia pätkiä"). Ponneton ja vaivalloinenhan rata oli mutta perus-siisti kai sitten kuitenkin. Tuloksena 60,5% mikä jäi kuitenkin muutamia pisteitä sijoista ja oltiin lopulta 11./28.

Hyvin kävi myös ilmi näistä kahdesta radasta, että miten iso ero HeB ja HeA välissä oikeastaan onkaan. HeB-tasolla pystyn keskittymään siihen miten esitän mitkäkin asiat, liikkeiden ja tehtävien laatuun, eikä radalla tule kiire vaan ehdin valmistella ja suunnitella ratsastusta. HeA-radalla taas suurin osa energiasta meni siihen, että pystyin edes esittämään vaaditut tehtävät siinä missä piti, oikeastaan ainoat kohdat missä ehdin miettiä muutakin oli väistöt ja vastalaukat (mikä muuten näkyi sitten numeroissakin). Treeniä ja rutiinia niin kai se sieltä löytyy vielä. Video seuraa joskus perässä kun ehdin siirtää koneelle, tosin HeB-rata jäi kuvaamatta kun kamerassa oli jäänyt tallennus päälle ja se oli luukku kiinni surrannut kortin täyteen...

Hupi saa nyt jäädä erittäin ansaitulle laidunlomalle, se oli niin loppu jälkimmäisen radan jälkeen etten ikinä ole nähnyt sitä niin väsyneenä. Käveli (jälleen!) suoraan koppiin sisään, kai se tajusi että nyt pääsee kotiin. Kotona oli toki virtaa juosta laitumella muiden kanssa, mutta kyllä tästä täytyy se päätös tehdä, että tänä kesänä ei ainakaan ihan heti mennä kahta rataa samana päivänä. Viime vuonna HeC ja HeB oli oikein onnistunut kokeilu, mutta HeB ja HeA samana päivänä raskaissa olosuhteissa oli selvästi liikaa, sekä hevoselle että kuskille.Nyt lomaillaan viikko tai pari, paljon vapaapäiviä ja muutenkin ainakin ekan viikon osalta liikutukset rajoittuu rentoihin maastolenkkeihin. Sen verran äärirajoilla kevät on kokemattomalle hevoselle menty (neljä kisaa kahden viikon välein ja treenit päälle) että henkinenkin puoli kaipaa varmaan reilusti palautumisaikaa. Katsellaan sitten heinäkuussa seuraavan kerran Kipaa, saattaa olla että seuraava kisa venyy jopa elokuulle asti kun heinäkuu on perinteisesti aika tyhjä.

Onks pakko jos ei taho?

Itseluottamus nollassa, elämän ensimmäinen HeA-startti noin 10h päästä. Ei hyvä. Eikä oikeastaan mitään syytäkään, hevosessa ei ole mitään varsinaista vikaa, ainakaan sellaista mitä ei olisi ennenkin pystytty korjaamaan.

Nyt pitäisi jostain kehittää valtava draivi ja usko omaan tekemiseen, saunasta sitä ei löytynyt, ehkä peiton alta?