Työntäyteinen juhannus

Kun muut käänsivät auton nokan kohti mökkiä niin me Hupin kanssa otettiin kolmen päivän työrupeama.

Tämä pysähdys tehtiin laukasta!

Perjantaina kävin naapuritallin kentällä "simuloimassa kisatilannetta" eli ratsastamassa vieraassa paikassa ja vielä sopivassa hälinässä kun pihassa viriteltiin jo juhannustunnelmia. Alkuverkassa oli ensin vähän jännittynyt mutta rentoutui aika nopeasti ja oli ihan asiallinen, joskin hieman turhan etupainoiseksi pyrkivä. Välikäyntien jälkeen heitti sitten hetkeksi ihan hanskat tiskiin, "mä tein jo töitä, eiks se muka riitä" mutta peruutusten, siirtymisten ja avojen avulla sain vähitellen takajalatkin takaisin mukaan ja lopussa Hupi oli - jo siinä vaiheessa päälle painavasta väsymyksestään huolimatta - oikeinkin yritteliäs.

Ravissa tein väistöjä ja voltteja ajatuksella että saisin painoa siirrettyä enemmän takaosalle, nyt tuntuu välillä siltä että ohjailen vain sitä mikä on satulan etupuolella ja takajalat hiihtelee perässä. Hupi yritti kovin mieluusti kiihdyttää vaan tahtia ja jännittyä, joten alkuun jouduin tekemään kokoamiset liioitellusti, että pääsin käyttämään pohjettakin. Vähitellen hevonen kuitenkin alkoi vastata puolipidätteisiin toivotulla tavalla ja jännittymisen sijaan oikeasti otti enemmän painoa taakse. Tästä asiasta ilmeisesti täytyy hätähousun kanssa keskustella koko loppuelämä.. :)

Laukassa keskityin vastalaukkatehtäviin kun tilaa oli omaa kotikenttää enemmän. Tein ensin loivia kaaria pitkältä sivulta sisälle (ei ongelmia, paitsi kuskilla tien kanssa, että kaari pysyy tasaisena...), välissä pysähdyksiä laukasta pituushalkaisijalle (pitäisi pystyä istumaan kunnolla siirtymisen läpi että hevonen ei rojahda etupainoisena pysähdykseen) ja lopuksi täyskaarto-puoliympyrä-kuviota (yllättäen oikeassa laukassa huomattavasti helpompi!). Kuuma päivä ja suht rankka treeni sai sekä hevosen että kuskin hikiseksi ja puuskuttavaksi, mutta hyvä mieli jäi. En ehkä saanut Hupia missään kohtaa sen tuntuiseksi että "nyt olisi hyvä startata kisaradalle" mutta toisaalta nyt se oli seissyt edellispäivän, ja kisaa edeltävänä päivänä teen normaalisti aina kevyen läpiratsastuksen.

Kumpaankohan sitä ryhtiä pitikään saada lisää?

Kaula venyyyy loppukäynneillä :)

Lauantaina oli sitten vuokraajan vuoro ratsastaa, itse olin mukana puominnostajan tehtävissä. Aloitettiin kolmen laukkapuomin tehtävällä, jatkettiin puomi-ristikko-pysty-innariin ja lopulta pysty-askel-okseri-tehtävään. Hupi oli yllättävänkin innoissaan, se on aiemmin ollut esteillä vähän jopa tuupattava, ehkä epävarmuuttaan, ehkä jostain muusta syystä. Nyt se loppua kohti alkoi ottaa kierroksia vähän turhankin paljon, oli koko ajan tosi hyvin menossa itse eteen ja jopa imi esteelle. Estekorkeudet oli rimakauhuiselle kuskille ja vähän hyppytaidottomalle putelle ihan riittävä, viimeinen okseri mitattiin 60-senttiseksi, paljon isompaa en ilman turvakannattimia uskaltaisi hypyttääkään. Pääasia ei kuitenkaan ole korkeus, vaan hevosen jumppaaminen, niin kropasta kuin korvienvälistäkin.

Sunnuntaina palattiin sitten koulutreenien pariin, tällä kertaa kanget päässä. Vuokraaja oli mukana ja tällä kertaa vaihdettiin roolit niin päin että itse kiipesin selkään, ja vuokraaja oli videokameran kanssa kentän laidalla. Hupi oli parin päivän suht rankan liikkumisenkin jälkeen oikein mielellään menossa, alkukäynneillä tallin omaa harkkalenkkiä kiertäessä nähtiin pikku-ukkoja vähän enemmän kuin laki sallii, mutta kentällä onneksi keskittyi sitten heti töihin. Ravi oli suht kivan tuntuista alusta asti, pysyi tahdissa eikä kipittänyt juurikaan. Laukassa huomasi edellispäivän hyppäämisen vaikutuksen, kun takaosa oli vähän jumissa eikä laukka aluksi pyörinyt tai kantanut ihan toivotulla tavalla.

Jatkoin samantyyppisillä tehtävillä kuin perjantainakin. Ravissa edelleen väistöt vähän laahaavia, täytyy alkaa jumppaamaan samaan tapaan kuin käynnissäkin, jyrkkyyttä ja asetusta vaihdellen. Vastalaukan rikkoi kerran raville (kun yritin koota laukkaa jota ei alun alkaenkaan ollut riittävästi...), vähän etupainoista ja voimatonta oli yhtä lukuunottamatta kaikilla kerroilla, mutta varmasti osin ihan vaan edellispäivien jumeista johtuen. Ennen raviin siirtymistä täytyisi vielä päästä kokoamaan vähän että saa siirtymisen tehtyä siirtymisenä eikä raviin putoamisena.

Nyt kun oli videokamera mukana niin tein myös jonkun verran takaosakäännöksiä, että pääsin vähän kartalle siitä missä niiden kanssa mennään. Olen ollut vähän epävarma takareiden kanssa, kun pelkään että tapan takaosan poljennan, takarit kun tuntuu olevan yksi niitä harvoja liikkeitä missä Hupiltakin meinaa loppua eteenpäinpyrkimys kesken. Olen tehnyt tähän asti takarit tarkoituksella aika laajoina, että askellus säilyy varmasti. Nyt videolle tarttui muutama yllättävänkin hyvä käännös, mutta mukaan mahtui myös sitten sellaisia missä takajalat jäävät taakse (riittämätön kokoaminen?) tai astuvat ristiin, yhteensä kymmeneen videoituun takariin mahtui onneksi vain yksi ainoa ruuvaava askel, eli siinä mielessä oikealla tiellä mennään. Isoimmat ongelmat on kokoamisen vaikeus (jännittyy ja poikittaa sen sijaan että ottaisi takajalat alle), vasemmalle taivuttaminen ja kuski jonka paino valuu koko ajan ulos.

Ratsastin lopuksi vielä ensimmäistä kertaa Helppo A:1 -radan läpi. Ei tuolla nyt huimia pisteitä olisi kisoista saanut mutta mitään valtavan suuria ongelmia ei vastaan myöskään tullut. Alkutervehdykseen saa tulla kummassa laukassa haluaa, ja vasemmasta laukasta pysähdys ei tuottanut ongelmia. Sen sijaan lopputervehdykseen joutuu tulemaan oikeassa laukassa ja vielä pitäisi pystyä ratsastamaan viimeiseen pisteeseen asti, siinä oli jo vähän enemmän tekemistä. Hupi myöskin kovin mielellään olisi tarjonnut lisää laukkaa jokaisen pysähdyksen jälkeen... Väistöissä pitäisi saada pysymään paremmin ryhdissä, ja väistöt oli myös vaikeita saada ratsastettua niin että ne loppuisivat täsmällisesti oikeaan pisteeseen. Volttien alussa takaosa laahaa, molemmat paranee loppua kohti. Käynti on jännittynyttä ja takareista ne kaksi ylivoimaisesti huonointa osui tälle videolle, molemmissa ulkotakanen on luvattoman laiska. Ja ne paremmat on videoituna myöskin, jos joku ei usko! Oikeassa laukassa tulee vähän (lue: paljon) sisäpohjetta vasten mutta vastalaukka on suht ok, siirtyminen vähän putoaminen. Vasemmassa laukassa kämmään itse vastalaukkakaarteen tien ja olin itse asiassa aivan varma että Hupi pudottaa raville, mutta niin vaan jatkoi laukassa ja tästä päästiin tekemään jo vähän parempi siirtyminen alas. Keskilaukat molemmat tuli vähän juosten, sen sijaan viimeisen pituushalkaisijan laukannosto näytti (joskaan ei tuntunut) aika vaivattomalta, vaikka piti vielä nostaa suoralta uralta se vaikeampi laukka. Työmaata riittää, mutta kyllä tästä vielä kisakelpoinen saadaan :)

Videolta löytyy radan lisäksi myös tallin hevosten sairaskertomukset jalkavaivoista ruokatorven tukokseen, sekä syväanalyysi kouluratsastuksen arvostelusta ;)





Sain myös muuten viimein lisättyä sen HeA-kisaradan videon tuonne aiempaan postaukseen.