Ensimmäinen HeA kunnialla takana!

Hyvin (huonosti) nukuttu yö teki terää ja vaikkei itseluottamus varsinaisesti ihan pilvissä ollut vielä aamullakaan niin paljon paremmalla mielin kuitenkin heräsin. Pientä lisäjännitystä aamuun toi pari viime hetken poisjääntiä meidän ekaan luokkaan joiden seurauksena aamun jo ennestäänkin tiukka aikataulu muuttui vielä pykälää tiukemmaksi. Aikataulut oli tehty vielä "hauskasti" niin että menin ensin HeA-radan ja vasta myöhemmin HeB:n. Olisin alunperin toivonut HeB-luokan ensimmäiseksi, mutta lopulta olosuhteiden vuoksi tämä järjestys oli ihan ehdottomasti parempi. Luokkina oli siis A- ja B-merkkirataohjelmat - joista kumpaakaan en muuten ollut koskaan aiemmin missään ratsastanut...

Vielä vuosi sitten rehellisesti lastausongelmainen Hupi kuitenkin yllätti aamulla kävelemällä suoraan koppiin sisään ennen kuin ehdittiin oikeastaan edes liinoja nostaa. Koko kevään ajan lastaaminen on ollut kerta kerralta helpompaa, mutta ihan näin hienosti lastautuvaa hevosta en ole uskaltanut edes toivoa. Hupi tykkää selkeistä rutiineista, ja nyt kun ollaan yhtä kisaa vaille koko kevät kuljettu samalla kopilla ja samassa seurassa, niin kai se vaan oppii näin nopeasti että tässä ei kannata jännittää turhia. Hieno hevonen!

Kisapaikalla oltiin ihan aikataulun mukaisesti, mutta yhtään ylimääräistä aikaa ei ollut - koppi oli parkissa tasan 45 minuuttia ennen kun piti olla radalla. Hevoset ulos, kaveri kansliaan käymään, Hupille satula selkään, akalle kisakamppeet päälle ja sitten kyytiin. Ensimmäisen vartin verran Hupi jännitti ihan kaikkea ja huuteli kavereille minkä ehti. Puuskittainen tuuli ei onneksi tällä kertaa aiheuttanut ongelmia vaan jännitys johtui lähinnä kavereiden puutteesta. Vähitellen rentouskin alkoi löytyä ja puolen tunnin verkka oli lopulta oikein sopiva, olin omasta mielestäni valmis noin kolme-neljä minuuttia ennen omaa vuoroa. Edellispäivien kaatosateet oli kuitenkin tehneet sen, että toinen kisakenttä (se missä HeA-luokat ratsastettiin) oli melkoista mutaliejua, upotti paikoitellen vuohiseen asti (osa jätti tämän takia ilmeisesti jopa ihan starttaamatta kokonaan). Verkkakenttä oli osittain kalteva ja ihan asiallinen mutta tuo Nokian "hiekkalaatikko" oli vähän sellainen mutakylvyn ja uima-altaan risteytys, upotti pahimmillaan vuohiseen asti tai jopa yli - mutta toki samanlainen kaikille. Vesilätäköitä Hupi ei onneksi väistele ollenkaan, mutta kyllähän sillä takaosasta loppui voima ja kantokyky ihan kokonaan.

Tällä kertaa kävin viime kisan vahingosta viisastuneena näyttämässä tuomaripäädyn molemmissa kierroksissa. Alkurata oli suht ok, voltit vähän voimattomia ja sisään kaatuen, vaihtouralla tuli kiire suoristamisen kanssa. Raviväistöt yllättävänkin sujuvasti (jopa yksi 6,5), ensimmäinen vähän ponneton, toinen terävämpi mutta asetus vasemmalle ei mene läpi vaan kaula on mutkalla ja ulkolapa hukassa. Keskiravi meinasi lähteä (olkoonkin että aika "sännäten") mutta sitten täti tarrasi taas reidellä ja hevonen hyytyi mutaan. Pysähdys-peruutus, jalka jäi irti ja hevonen pohkeen taakse, pysähdys ei ollut tasan ja peruutus kädellä. Käyntipätkät oli vaivalloisia ja vähän jännittyneitä, käyntiä tuntumalla täytyy nyt oikeasti alkaa harjoitella, turha ottaa pistemenetyksiä näistä kohdista. Sen sijaan vastalaukat nousi vaivattomasti (ensimäistä kertaa koko viikolla! aiemmin niin helppo tehtävä alkoi tökkiä keskiviikkona eikä löytynyt uudelleen ennen kuin h-hetkellä kisaverkassa) ja suoraan linjalla ollut tuomari kehui niitä myös suoriksi. Sen sijaan laukkavoltit ja keskilaukkaympyrät tehtiin ihan pahimman mutaliejun kohdalla, ja laukka ei pyörinyt niin sitten yhtään. Ensimmäisen laukan rikoin vielä raville kun suoristin uralle tullessa liikaa, jälkimmäisen laukkavoltin jälkeen taas hevonen alkoi ihan tosissaan sihdata aidan yli vierestä alkavalle maastopolulle ja olin hetken niin tyytyväinen kun sain sen ylipäätään pysymään radalla että meinasin unohtaa koko keskiympyrän. Muutenkin jouduin sitten rikon jälkeen ratsastamaan laukkaan varmuuden vuoksi vähän enemmän vauhtia että askellaji edes säilyisi kun Hupi ei yksinkertaisesti vaan enää jaksanut koota laukkaa. Loppu oli siis vähän sellainen läpijuostu versio. Toinen tuomari kirjoitti kiltisti "harmillisista säikähdyksistä" mutta tällä kertaa nuo olivat kyllä kyttäämisen sijaan ihan puhtaita kuskin virheitä.

Numerot oli pitkälti tasaisesti välillä 5-6, lopputuloksena 55,3% ja lopulta sijalla 20./29, eli tavoitteet täytetty. Ensimmäisenä tavoitteena oli päästä rata kunnialla läpi ilman isoja rikkoja, ja toinen vähän varovaisempi toive oli saada yli 55% (mikä on muuten rajana pronssimerkille ;). Oikein hyvillä mielin olin siis radan jälkeen, varsinkin kun kyseessä oli HeA-debyytti, vaativissa olosuhteissa ja vielä suoraan aluetasolla.

Parin tunnin lepotauon jälkeen vielä uudelleen selkään ja HeB-radalle, onneksi tämä kisarata oli selvästi paremmassa kunnossa eikä yhtä raskas pohjaltaan kuin aamuinen. Hetken mietin jo ihan tosissani perumista kun Hupi vaikutti aika väsyneeltä, mutta kun nyt oltiin odotettu se parituntinen niin päätin sitten mennä. Laskin meille vain vajaan vartin verkka-ajan (en ole koskaan aiemmin mennyt radalle alle puolen tunnin verkalla!), mikä olisi ollut juuri sopiva, koska olin valmis täsmälleen luokan alkuperäisellä alkamishetkellä. Jostain syystä kuitenkin edellisluokan palkintojenjakoa odoteltiin melkein vartti ja meidän startti myöhästyi sitten saman verran. Jo ennestänkin väsynyt hevonen väsähti vielä vähän lisää ja oli radalla jo sitten tosi puskettava. Ravi ei kantanut enää kunnolla (kommenteissa "lisää energiaa", "energisemmin", "lisää terävyyttä, ajatusta eteenpäin") ja laukannostot jouduin tyrkkäämään että edes nousi, ja ratsastamaan aika reippaassa tempossa että laukka pyörisi. Keskityin ratsastamaan tarkat ja pehmeät siirtymiset ja siistit tiet, ja oli ilo huomata että rutiini riittää todella väsyneelläkin hevosella vielä ihan asialliseen suoritukseen (loppukommenteissa "siistiä ratsastusta", "hyviä tasaisia pätkiä"). Ponneton ja vaivalloinenhan rata oli mutta perus-siisti kai sitten kuitenkin. Tuloksena 60,5% mikä jäi kuitenkin muutamia pisteitä sijoista ja oltiin lopulta 11./28.

Hyvin kävi myös ilmi näistä kahdesta radasta, että miten iso ero HeB ja HeA välissä oikeastaan onkaan. HeB-tasolla pystyn keskittymään siihen miten esitän mitkäkin asiat, liikkeiden ja tehtävien laatuun, eikä radalla tule kiire vaan ehdin valmistella ja suunnitella ratsastusta. HeA-radalla taas suurin osa energiasta meni siihen, että pystyin edes esittämään vaaditut tehtävät siinä missä piti, oikeastaan ainoat kohdat missä ehdin miettiä muutakin oli väistöt ja vastalaukat (mikä muuten näkyi sitten numeroissakin). Treeniä ja rutiinia niin kai se sieltä löytyy vielä. Video seuraa joskus perässä kun ehdin siirtää koneelle, tosin HeB-rata jäi kuvaamatta kun kamerassa oli jäänyt tallennus päälle ja se oli luukku kiinni surrannut kortin täyteen...

Hupi saa nyt jäädä erittäin ansaitulle laidunlomalle, se oli niin loppu jälkimmäisen radan jälkeen etten ikinä ole nähnyt sitä niin väsyneenä. Käveli (jälleen!) suoraan koppiin sisään, kai se tajusi että nyt pääsee kotiin. Kotona oli toki virtaa juosta laitumella muiden kanssa, mutta kyllä tästä täytyy se päätös tehdä, että tänä kesänä ei ainakaan ihan heti mennä kahta rataa samana päivänä. Viime vuonna HeC ja HeB oli oikein onnistunut kokeilu, mutta HeB ja HeA samana päivänä raskaissa olosuhteissa oli selvästi liikaa, sekä hevoselle että kuskille.Nyt lomaillaan viikko tai pari, paljon vapaapäiviä ja muutenkin ainakin ekan viikon osalta liikutukset rajoittuu rentoihin maastolenkkeihin. Sen verran äärirajoilla kevät on kokemattomalle hevoselle menty (neljä kisaa kahden viikon välein ja treenit päälle) että henkinenkin puoli kaipaa varmaan reilusti palautumisaikaa. Katsellaan sitten heinäkuussa seuraavan kerran Kipaa, saattaa olla että seuraava kisa venyy jopa elokuulle asti kun heinäkuu on perinteisesti aika tyhjä.