Lomamoodi

Nokian jälkeen Hupi sai jäädä erittäin ansaitulle lomalle, viikon aikana ohjelmaan kuului yksi puolen tunnin maastokävely, yksi ilman satulaa hölköttely ja yksi kevyt juoksutus - ja paljon syömistä, nukkumista ja nautiskelua. Ruunalauma pääsi samalla myös laitumelle ympärivuorokautisesti, siihen asti olivat yöpyneet vielä tarhoissa ja kuivalla heinällä. Hupi on vähän yllättäen ottanut johtajan paikan laumassa, porukassa on Hupin lisäksi kaksi aika kovaluonteista ruunaa ja yksi vastaruunattu - ja sitten tämä lapanen on siellä kukkona tunkiolla! Oikein sopuisa lauma tuosta syntyi, rapsuttelevat kaikki vuorotellen toisiaan ja juuri mitään nahistelua ei ole näkynyt.

Varsinkin tämän toisen sh-ruunan kanssa Hupi on kyllä niin hyvää pataa että taisi löytyä kertaheitolla talvikaudellekin tarhakaveri. Kun kaveri lähtee liikenteeseen niin Hupi päivystää portin läheisyydessä, saattaa välillä vähän hamuta ruohoa mutta lähinnä vaan odottaa ja torkkuu, ja huutelee aina silloin tällöin että joko kaveri tulisi takaisin. Tiedä sitten johtuuko siitä kun talven joutui epäonnisten sattumien vuoksi olemaan yksin vai miksi nyt takertuu näin kovasti kiinni, ainahan Hupi on tullut toimeen "kaikkien" kanssa mutta koskaan se ei ole näin selvästi osoittanut kiintymystä yhteenkään toiseen hevoseen.

Lomaviikon jälkeen olen vähitellen alkanut laittaa hevosta takaisin töihinkin, mahdollisimman vaihtelevilla tehtävillä. Maanantain maastoreissulla törmättiin kaikenlaisiin jännittäviin juttuihin - laukkamäessä vastaan tullut pyöräilijä kuitattiin pienellä sivuloikalla ja harjumontulla värikuulasotaa pelannut polttariporukka telttoineen ja asusteineenkin aiheutti vain pientä trööttäilyä ja jännittymistä (välimatkaa onneksi oli sen verran ettei ihan vierestä tarvinnut mennä) - mutta se kaikkein pahin tuli vastaan sitten kotimatkalla tien varressa. Ensin vasemmalla puolen oli kaksi kivenlohkaretta siirretty ai-van väärään paikkaan vaanimaan, ja juuri kun heppareppana yritti niitä väistää ja varoa niin se huomasi oikealla puolen jotain vielä pelottavampaa.

Melkoisen hieno perhe! Jälkikasvua odotellessa?

Yhden talon pihaan on ilmestynyt ensin heinästä tehty ukko penkille istumaan, sitten akka siihen viereen, ja lopulta vielä hevonen pariskunnan taakse. Kuvan ottamisen jälkeen hevoselle on ilmestynyt vielä komeat vanhat kiesit perään. Aina tallille ajaessa saa jännittää että josko taas olisi ilmestynyt jotain uutta. Kaikki kylän hevoset kuulemma pelkäävät tätä ilmestystä, eikä Hupi todellakaan kuulunut poikkeuksiin, melko vauhdikkaat poikita-pyöri-taakse-poistu-kuviot esitettiin tiellä, onneksi ei tullut autoja mistään. Itsellä oli kaiken naurun keskellä tekemistä selässä saada hevoseen edes jotain tolkkua ja suunta taas tallia kohti...

Tiistaina laitettiin parin kaverin kanssa kentälle pieni puomi-kavaletti-tehtävä. Ensin kaarevalla uralla viisi ravipuomia ja sitten kaarelle kolme laukkakavalettia. Viime vuonna tämä oli alkuun ihan ylivoimaisen vaikea tehtävä hevoselle joka ei oikein hallitse jalkojaan ja kuskille joka ei osaa katsoa etäisyyksiä ollenkaan.Olikin kiva huomata että vaikka koko kevät on keskitytty lähinnä koulupuoleen, niin nyt tuli yksi ainoa kämmi (ja sekin ihan puhtaasti kuskin) ja muuten tultiin yllättävän sujuvasti ja suorastaan helpon tuntuisesti kaikki tehtävät. Seuraavaksi pitäisi saada liikettä vähän hitaammaksi ja kootummaksi tuohon tehtävään, että hevonen oikeasti kantaisi takaa ja ponnistaisi takajaloillaan, sen sijaan että vauhti korjaa virheet ja reuhdotaan ja kipitetään etupainoisena kolistellen yli.

Yhden vapaapäivän jälkeen päätin torstaina laittaa pitkästä aikaa kanget ja kuten kaverille tallinpihassa sanoin, "leikkiä kouluratsastusta". Vaan Hupihan yllätti olemalla lomailun jälkeen oikein mukava ja yritteliäs, ja suoritti hienosti kaiken mitä vaan keksin pyytää. Ravissa tehtiin temponvaihteluita mahdollisimman nopeilla reaktioilla, muutama askel kooten, muutama eteen, ja taas takaisin. Alkuun tahti kärsi kun vaadin nopeaa reaktiota, mutta hyvin äkkiä alkoi hevonen tulla pohkeen eteen ja sitä myötä tahtikin säilyä. Laukka vasemmalle oli vaivatonta ja helposti säädeltävissä (milloinhan tämän fiiliksen saisi kisoihin asti, vielä ei ole näkynyt...), tein pitkille sivuille loivaa avotaivutusta, päätyihin voltteja ja lopulta HeA:1-ohjelman vastalaukkakuviota (täyskaarto ja puoliympyrä vastalaukassa), vähän yritti heittäytyä etupainoiseksi mutta nopea jalka (ja nopea reaktio, kiitos ravityöskentelyn) korjasi asian. Oikea laukka oli sekin suht ok, kivasti pyörivää mutta Hupi olisi kulkenut mielellään vaan pitkänä ja vähän etupainoisena. Jatkoin oikeallekin loivia avoja laukassa että saisin sisätakasta kantamaan ja ottamaan painoa. Alkuun Hupi heittäytyi täysin oikeaa pohjetta vasten, ei auttanut vaikka teki voltin ennen avoa vaan aina hevonen suorastaan rojahti sisäetujalalleen. Pyysin sitten yhdellä pitkällä sivulla muutaman askeleen ajan terävämpää reaktiota raipalla pohkeen taakse muutaman askeleen ajan koskien (ja siis todellakin vaan naps, kevyt hipaisu joka askeleella) - ja palaute tuli välittömästi kivan pienen kierrepukin muodossa... Hetken aikaa täti keräili itseään kaulalta takaisin, mutta kun jatkoin tehtävää niin kylläpä muuten oli otj alla ja kantamassa. Tämän jälkeen samat kuviot oikeassa laukassa, ja nyt oikea laukka kantoi niin hyvin että vastalaukkakuvio oli jopa helpomman tuntuinen näin päin. Tästä suoraan kiitos ja loppuverkat, ja hevonen suihkun kautta takaisin laitumelle.

Ensi viikolla toivottavasti päästäisiin taas valvovan silmän alle, tälle viikolle olin ehtinyt jo sopia muuta menoa sille päivälle kun tilaisuus olisi ollut.