Tapahtunutta, osa 3: Hupin kylpyläreissu

Maanantaina piti alunalkaen olla vuokraajan päivä, mutta suunnitelmat meni uusiksi jo viikonloppuna. Asioiden varmistelu jäi lopulta vähän viime tippaan kun ensin en saanut tarvittavia ihmisiä puhelimen päähän, ja sitten nukuin vielä ma-aamuna rankasti pommiin. Lopulta kuitenkin kaikki natsasi juuri ajoissa, ja vähän kymmenen jälkeen Hupi oli jo kaverin hevosen kanssa kopissa matkalla kohti Teivoa ja Ekohepoa.

Perillä otettiin kaverin tamma ensin kopista ulos ja jätettiin Hupi syömään. Hetken päästä sisältäkin löytyi tilaa, joten haettiin Hupikin sisälle odottelemaan. Ekohepon laitteiden äänet ovat melko kovia ja Hupi on äänille melko herkkä, joten puin neopreenikorvahuput jo kopissa. Sen jälkeen koin valtavan suurta ylpeyttä hevosesta, kun pystyin vastaamaan tarviitko apua -kysymykseen "En, mä saan purettua tän kyllä yksinkin". Ja sitten keskellä Teivonmäen vilinää ja vilskettä purin Hupin kopista ilman apukäsiä. Lastaamaan en (vielä) pysty yksin mutta eiköhän siihenkin treeni auta aikanaan ihan kuten tähänkin. Entinen lastaus-purku-ongelmainen hevonen on nykyisin yksi tallin helpoimmista. Lastatessa tarvitsen vain jonkun laittamaan takapuomin kiinni, lastata voi ekana tai vikana, ja samoin purkaessa ei tule enää ollenkaan hätä hevoselle vaikka kaveri otettaisiinkin ensin ulos. Hyvät kokemukset ja onnistuneet toistot ovat tehneet tehtävänsä.

Olin vähän mietteliäs etukäteen että miten paljon Hupi jännittää Ekohepon laitteiden ääniä - mutta ihan turhaan. Kapealla ovella kurkistettiin ensin ja sitten tultiin ihan rohkeasti sisälle, ja ilmeisesti korvahuppu hoiti asiansa hyvin, koska yhtään kolahdusta Hupi ei säpsynyt, vaan jäi rentona jalkaansa lepuuttaen odottelemaan vuoroaan.

Päivän ohjelmassa niin tallikaverin kuin Hupinkin osalta oli siis vesikävely. Olin nähnyt jokunen viikko aiemmin miten hurjan hyvin kaverin vino hevonen suoristui jo alle puolessa tunnissa, ja Hupihan on sairaslomien jäljiltä melko toispuoleinen. Kun sitten selvisi viikonloppuna, että kaveri on tulossa tänne ja että kopissa on toinen puoli tilaa, niin maanantaiaamuna sitten soitin Ekohepon Jyrkille, että olisiko mahdollisesti vesimatolla vapaata aikaa kaverin perään - ja olihan siinä.

Vesikävelymatto on siis ikään kuin hevosten juoksumatto, jossa saadaan vaan sitten maton päälle nostettua vettä lisävastusta antamaan. Hupia vähän arvelutti astua kynnyksen yli matolle, mutta selkeästi lastaustreeneistä oli apua tässäkin, ja itse asiassa Hupi meni matolle lopulta uskomattoman sujuvasti ja rohkeasti. Takapuomi kiinni, hevonen edestä kiinni, itse pääpuoleen kiinni ja matto liikkeelle. Matto lähtee käyntiin mukavan pehmeästi, ja pienen kummastelun jälkeen Hupi hoksasi homman. Aluksi se yritti pysähtyä mutta takapuomi (ja allekirjoittanut) pistivät nopeasti jalat uudelleen liikkeelle. Samoin aluksi se seilasi melko paljon laitoja pitkin eikä ymmärtänyt pysyä keskellä.

Hetken päästä alettiin laskea matolle vettä (vesi tulee tosi nätisti ja huomaamattomasti) ja Hupi pääsi kunnolla töihin. Alkuun vettä laskettiin ensikertalaiselle suunnilleen sääreen asti, niin että ehtii tottua taas lisääntyneeseen vastukseen. Vähän Hupi yritti uudelleen kiemurtaa ja jarrutella, mutta jo muutamassa minuutissa se rentoutui, laski pään alas ja alkoi kävellä hienosti läpi kropan. Alussa takaosa oli tosi paljon oikealla ja hevonen hetkittäin melkein pyrki nojaamaan vasempaan laitaan. Kymmenessä minuutissa ero oli kuitenkin jo ihan huomattava ja kroppa alkoi olla hyvinkin suora. Maton vieressä olevalta rampilta pääsee katsomaan selkälihasten työskentelyä yläviistosta, ja saa ihan uuden näkökulman selän toimintaan. Tiistain valmennuksen havainnoille tuli tästä kuvakulmasta melko selvä varmistus: vaikka selkä selvästi vertyi ja tuli kauttaaltaan huomattavasti liikkuvammaksi kävelytyksen aikana, niin vasen puoli jäi vähän kireämmäksi erityisesti lanteen kohdalta. Samaten taidan havaintojen perusteella tarkistaa satulan alla olevan Mattesin padin fyllejä vähän uudelleen.



Viimeiselle kymmenelle (?) minuutille nostettiin tehoja vielä vähän lisää ja laskettiin matolle lisää vettä niin, että sitä oli noin etupolveen asti. Ensikertalaisen suositeltu aika laitteessa on 20 minuuttia, ja vaikkei mitään suuria väsymyksen merkkejä Hupissa näkynytkään, niin aika oli varmasti juuri sopiva, niin paljon uusia lihaksia tuossa tulee käyttöön. Seuraavana päivänä takareidet olivat vähän kireän tuntuiset, mutta ranka näytti edelleen aiempaa suoremmalta, ja selkälihakset olivat paremman tuntuiset kuin miesmuistiin.

Pakattiin hevoset takaisin traileriin ja käytiin vielä varaamassa uusi aika. Suositus olisi muutama käyntikerta alkuun vähän tiheämpään (esim. 3x/kk) ja sitten sopivalla "ylläpitotahdilla" jatko. Meillä seuraava kerta on nyt vasta elokuun alussa, mutta varmasti tästäkin tahdista on hyötyä. Ja erittäin lämpimästi suosittelen vaikka ihan kertavisiittiäkin Ekohepoon, jos vaikka oman tai kaverin klinikkareissun yhteydessä pääsee (Ekohepo löytyy siis Teivosta ihan hevosklinikan vierestä). Vastaavia laitteita taitaa olla Suomessa muuallakin muutamia. Yhdelläkin kerralla näytti olevan sen verran paljon positiivisia vaikutuksia hevosen suoruuteen, ja toisaalta tuossa pääsee opiskelemaan hevosen liikemekaniikkaa melkoisen hienolla tavalla. Ja ei, tämä ei ollut maksettu mainos, olin oikeasti melko vaikuttunut.

Harmittavan vähän ehdin videota lopulta kuvaamaan, kun Hupi tarvitsi koko ajan pääpuoleen jonkun tueksi, ja Jyrkillä oli niin paljon muita asiakkaita ettei ehtinyt kuin pieniksi hetkiksi auttamaan. Tässä kuitenkin pieni videokooste Hupin kylpyläreissusta: