Alkuun Hupi olikin matolla selvästi taas "pitkin seiniä", peppu oikealla ja vasen kylki lähes laitaa vasten. Jo viidessä minuutissa alkoi kuitenkin jo selvästi tapahtua suoristumista, ja session lopuksi hevonen käveli täysin symmetrisesti. Viime kerran tapaan Hupi oli matolla 40 minuuttia, josta alkua ja loppua lukuunottamatta vesi oli vähän alle polveen asti ja vauhti vajaa 70 m/min. Ei pistä puhaltamaan eikä hikoamaan, mutta syvät lihakset joutuvat töihin tehokkaasti ja symmetrisesti. Viimeksi Hupi tuntui vesikävelyn jälkeen selvästi suoremmalta jopa viikkoja, toivottavasti saadaan sama efekti aikaan tälläkin kertaa.
Hupi oli muuten matkustanut edellisen kerran syyskuussa, mutta käveli mennen tullen koppiin kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Paluumatkalle lastatessa meinasi tulla jo vähän hätä, kun ensin joutui odottamaan ulkona ihan yksin tarhakaveri-tyttöystävää, ja huuteluihin vastasi vain ihan vieraat hevoset. Ja sitten kun tyttöystävä lopulta tuli ulos niin se menikin jo samantien koppiin, ja muka olisi pitänyt malttaa odottaa omaa lastausvuoroa.
Sisäänpääsyä odotellessa oli aikaa ihmetellä radalla treenaavia ravureita.
Ps. Olen edelleen aivan rakastunut tuohon Horse Comfortin villaloimeen...
Eteenpäin mars. Lopussa mentiin jo aika viivasuoraan. Ja juu, ihan ite
klippasin, ja sen kyllä huomaa, vinot kolmiot ja kaikki ;)
Neopreenihuput nolottaa?
Sama hevonen, joka ennen säikkyi ja pelkäsi kovia ääniä, odotteli kaikessa
rauhassa kotiinlähtöä vesimaton pauhatessa viereisessä huoneessa.
Ja hörisi vieraille ruunille ja kerjäsi namia kaikilta ohikulkijoilta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti