keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Kisakausi avattu

Ke 4.5.2011

Päivitystauko ei johdu - luojan kiitos - siitä että poni olisi edelleen potilas vaan ihan yksinkertaisesti allekirjoittaneen laiskuudesta. Kaatumisesta selvittiin vajaan viikon huililla.

Ja kun hevonen oli kerran kunnossa niin laitoin suunnitelmien mukaisesti ilmon Niihaman aluekisojen HeC-seuraluokkaan. Megakisoihin tuli lopulta niin paljon lähtöjä että seuraluokkakin jouduttiin jakamaan kahtia ja kisojen alkua aikaistamaan. Aikatauluksi muodostui siis: paljon ennen kukonlaulua ylös, vähän ennen kasia Niihamassa ja ysin maissa startti.

Varasin varmuuden vuoksi vähän reilusti aikaa lastaamiseen mutta harjoituksista on näköjään ollut hyötyä, ja kun laitettiin liinat pieneksi paineeksi taakse niin Hupi käveli sekä kotona että kisapaikalla aika lailla suoraan koppiin. Niihamassa oli verkka pienessä maneesissa ja radat isossa, etukäteen vähän mietitytti että niinköhän hukkuu kaikki siinä parinkymmenen metrin matkalla ja niinhän siinä kävi - mutta tällä kertaa positiivisessa mielessä. Hupi oli koko verkan tosi jännittynyt, teki kyllä mitä pyydettiin mutta katseli yläkautta silmiin aina kun ehti. Vaan kun vaihdettiin pari ratsukkoa ennen omaa vuoroa isoon maneesiin niin koko hevonen rentoutui kuin nappia painamalla. Mietin juuri ennen kun ratsastin radalle, että jos saisin valita millaisella Hupilla menen radalle niin tämä on juuri se hevonen. Rataa kiertäessä vielä kulmassa asui poikituksen, trööttäyksen ja melkein-poistumisen arvoisia mörköjä mutta nekin katosivat sieltä ennen suoritusta.

Rata oli siis kiva-kiltti-HeC:2 missä saa alkuun ravata paljon kaarevia uria (ympyrä-täyskaarto-ympyrä-täyskaarto) ja rentouttaa hevosen. Hupi tosin oli ihan samanlainen radalla kun mitä verkan lopussa vuoroa odotellessa, mikä on ihan valtavan iso plussa. Tehtiin oikeastaan juuri sellainen rata mitä oli tarkoituskin, tasainen ja siisti, ei yhtään rikkoa, joskaan ei mitään loistokkuuttakaan kun en yhtään riskejä halunnut ottaa. Tasaista kutosta, pari vitosta, pari seiskaa, tuloksena tasan 60.0%. Pari kohtaa (toka temponlisäys, pysähdys-peruutus ja toka laukannosto) kämmäsin itse kun unohduin tyytyväisenä matkustelemaan ja en ehtinyt valmistella siirtymisiä kunnolla. Eniten sanomista tuli tahdista ja suoruudesta, asioista jotka olivat jo tiedossakin että niissä on parantamisen varaa.

Joka tapauksessa pian kävi selväksi että paikalla päivystetään sitten vähän pidempään kun kovin montaa 60% ylitystä ei luokassa tullut. Lopulta oltiin 22 ratsukon joukossa jaetulla neljännellä sijalla, vaivaiset 2 pinnaa voittajalle hävinneenä. Valitettavasti hyvänä päivänä kuuluu kai jotain mennä pieleenkin ja tällä kertaa se oli se, että kamera makasi autossa lukkojen takana koko kisan ajan. Ikuistamatta jäi siis niin rata kuin myös palkintojenjako missä kuulutuksia, musiikkia ja kaikkea muutakin pelännyt poni meinasi tiputtaa tätin tantereeseen :D

Hyvä mieli jäi kaikenkaikkiaan, josko sitä uskaltaisi jossain kohtaa jotain helppoa alue-beetä kokeilla :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti