Su 20.3.2011
Näinhän se menee. Kisakausi alkamassa ja poni päättää järjestää itselleen sairaslomaa. Tällä kertaa sentään taidettiin selvitä oikeasti ihan vaan säikähdyksellä (vrt. kahden aiemman kevään klinikkareissut ja kuukausien sairaslomailut).
Hupi oli osallistunut tarhassa järjestettyihin Jyväskylän suurajoihin ja oli kai sitten mennyt seitsemännen erikoiskokeen tiukka mutka vähän pitkäksi ja heppareppana nurin. Jalat kaikki ok, toinen kylki turvoksissa. Ihmettelin tarhasta hakiessa kun kylki oli ihan märkä ja sitten ihmeteltiin lisää kun hevonen oli mallia pallokala, siis vielä muutamaa pykälää enemmän kun yleensä. Kylkiluiden päällä olevan kudosnesteen tunsi ihan käteen kunnolla ja kylki oli selvästi aristava. Pierupukkilaukkasessioille oli useampi silminnäkijä joten laskettiin yhteen 1+1 ja todettiin että maakosketus on se todennäköisin selitys.
Summa summarum, eihän tuollaiselle raaski satulaa tai kuskia selkään laittaa, ja pari päivää oli jopa vähän ep kun ei mahtunut tuomaan takasta alle kun turvonnut kylki oli edessä. Taisi ravin täryytyskin tuntua vähän ikävältä. Tehtiin sitten pitkiä talutuslenkkejä melkein viikon verran, käveli kuitenkin oikein mielellään - ja vauhdilla, täti sai pistellä tossua toisen eteen ihan tosissaan että pysyi mukana.
Nyt alkaa turvotus olla laskenut ja hevonen liikkuu ihan puhtaasti, tänään olisi tarkoitus kokeilla tehdä jotain pientä ravihölkkää selästä käsin ja katsoa miten reagoi. Jumissa tuo on ainakin, ikuinen murheenkryyni lanneselkä on ilmeisesti ottanut nokkiinsa kun on varonut kipeitä paikkoja. Jumppaa, jumppaa siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti