Lainakuski hyppäämässä

Pe 6.5.2011

Oikeastaan lainakuski kävi jo viime viikonloppuna mutta sain purettua videonpätkät kamerasta vasta nyt. Vuokraajan sisko kävi maisemissa vapun tienoilla ja sovittiin että hyppää Hupilla vähäsen, kun esterutiinia on enemmän kun meillä muilla yhteensä. Olin itse hypännyt alkuviikosta pikkupikkuristikkoa muutamaan kertaan ja kaikki jännää-kivaa-temput ja pomput oli esitetty jo tuolloin ja nyt malttoi keskittyä tehtäviin heti alusta alkaen. Neljän askeleen suhteutettu, noin 30-40-senttisillä pikkupystyillä aloittaen ja johonkin reiluun 80 senttiin asti nostaen.

Laukka ei oikein jaksa rullata ja pyöriä kurveja läpi niin kuin pitäisi joten hienolla laukalla varustettuun puoliveriseen tottuneella kuskilla oli tekemistä pikkuputen kanssa joka kokoamisen sijaan olisi mieluummin tiputtanut raville. Kun lähestymiset oli kunnossa niin esteet sinänsä eivät olleet mikään ongelma, hyppäsi ihan asiallisella tekniikalla ja mielellään. Vähän matalia ja laakoja hypyistä tuli kun (laukan voimattomuudesta johtuen?) lähti mieluiten vähän kaukaa ja ponnisti enemmän eteen kun ylös. Kertaalleen jäi sitten vähän liian kauas, ja kun tämä on hevonen joka ei kiellä koskaan niin hyppäsi sitten tästäkin paikasta mistä oikeasti olisi pitänyt jo osata sanoa "ei kiitos, en pysty", tuloksena etujalkojen väliin jäänyt puomi ja pieni kuperkeikka sekä hevoselle että kuskille. Säikähdyksellä selvisivät onneksi molemmat ja tämänkin jälkeen otettiin vielä muutama onnistunut hyppy. Vähän halusi kompensoida epävarmuuttaan lisäämällä vauhtia ja ryntäämällä esteelle mutta kun kuski uskalsi pitää jalan kiinni eikä jäänyt jarruttamaan liikaa niin mitään epäröintiä itse hypyn suhteen ei ollut nähtävissä. Ratsastuksen jälkeen ja vielä seuraavana päivänä syynättiin jalkoja suurennuslasin kanssa mutta pienintäkään merkkiä kaatumisesta ei löytynyt vaikka kuinka haki - ja hyvä niin.

Videolla pari siistiä hyppyä




Hyppäämisen jälkeisenä päivänä vuokraaja kävi harjulla rennolla maastokävelyllä. Kyselin jälkeenpäin että mitä ihmettä siellä oikein on tehty koska seuraavana päivänä hevosen kadoksissa ollut pyörivä hyvä laukka oli tehnyt paluun. Eivät tunnustaneet kumpikaan mitään joten jouduin kiittelemään tuntematonta ;)

Mutta siis edellisviikon tunnilla laukka oli jotain epämääräistä tahditonta-selätöntä-kaulatonta koohottamista missä kuski keskittyi lähinnä siihen että askellaji säilyy vauhdin kiihtymättä ihan hurjaksi. Yllä olevalla videolla laukka on jo vähän asiallisemman näköistä mutta varsinkin jälkimmäisen pätkän ekan esteen lähestymisessä näkyy miten vähänkin tiukempi kurvi tappaa laukan ihan kokonaan. Ja nyt sitten nappia painamalla varsinkin oikea laukka oli yhtäkkiä taas olemassa. Vasen vielä vähän heikommin pyörivää mutta kuitenkin sekin parempaa kun kumpikaan tunnilla - ja vasemman laukan ongelmat varmaan tulevat sieltä mistä koko vasemman kierroksen ongelmat eli selästä, hieroja on sovittu ja toivottavasti pystyy tekemään tälle jotain.

Joka tapauksessa maanantaina kirosin ensin kun ravi oli ihan hukassa ja seuraavaksi hymyilin kuin idiootti kun laukka rullasi paremmin kun aikoihin. Ja ihan sama kaava seuraavallakin kerralla. Kummallista aaltoilua, viime viikolla ravi oli hienoa ja laukkaa ei voinut laukaksi kutsua. Voi kun joskus saisi molemmat samassa paketissa... Maanantaina tein sitten pitkille sivuille temponlisäyksiä vähän keskilaukkaa hakien ja päätyyn kokosin ja käänsin reiluhkolle voltille. Yllättävän hyvin jaksoi pyörittää laukkaa pienemmälläkin kaarella vaikka muoto vähän aina kärsikin, mutta vielä yllättävämpää oli se että heti kun kaarta avasi isommaksi tai suoralle niin palasi takaisin hyvälle kaulalle. Yleensä laukassa jos hukkaan hyvän pyöreän muodon (silloin harvoin kun se ylipäätään löytyy) niin sitä ei ilman uutta nostoa tarvitse kuvitellakaan löytävänsä. Loppuun tein vielä päätyyn täyskaarron ja sitä kautta loivaa vastalaukkaa pitkälle sivulle. Oikea laukka (eli siis se ennen selkäongelmia heikompi laukka) kuoli tähän tehtävään kokonaan ja siirtyminen raviin oli etupainoinen putoaminen vermon takasuora -moodiin, vasenta sen sijaan jatkoi sen verran hyvin että pääsin itse tekemään ihan asiallisen (vaikkakin etupainoisen) siirtymisen. Laukkadiagonaalit ja loivatkin vastalaukat on aina olleet meille jostain syystä niin iso ongelma että kun nyt onnistui edes toisin päin niin taputin ja lopetin siihen paikkaan.

Seuraavalla kerralla jatkettiin samaa teemaa ja jotain oli jäänyt ponille päähän kun nyt teki molempiin suuntiin tehtävän ihan ongelmitta, vasemmalle jo aavistuksen paremmin ryhdissäkin. Tällä kertaa taputus-lopetus-reaktio tuli siitä kun pääsin ratsastamaan molempiin kierroksiin loivat kiemurat (a la KN) vastalaukkaa. Edelleen oikea laukka oli muodon puolesta parempaa mutta vasemmassa taas pystyi tekemään tehtävät paremmassa tasapainossa (huolimatta siitä että vasen puoli on kuskille selvästi vaikeampi). Mielenkiinnolla odotan kyllä hierojan käyntiä.

Eilinen vietettiin sitten ansaitulla harjumaastolla. Paljon polkuja ja pieniä mäkiä, iiisoa verkkaravia ja -laukkaa, yksi tosi jyrkkä mäki kiiveten ja kun vieläkin virtaa ja jaksamista riitti niin yksi loivempi mäki reilussa laukassa. Ei tarvinnut kahta kertaa vihjata että nyt saa mennä, hetkeen en ollut ihan varma pysähdytäänkö tällä planeetalla :D Tänään sitten saa pitää huilia ratsastajasta, käyn vaan juoksuttamassa eilisen jumit pois.