Ai-van liian pitkän päivitystauon jälkeen saa taas pätkiä tapahtumat useampaan eri postaukseen. Aloitetaan vanhimmasta. Toukokuun lopussa oli Niihamassa kansalliset koulukisat. Ei, emme todellakaan olleet millään tapaa osallistumassa kyseisiin karkeloihin, mutta sen verran vaikutusta kisoilla oli meihinkin että hevosten laidunkausi avattiin kisoja edeltävällä viikolla koska talli oli buukattu täyteen kansallisten osallistujia. Paljon aidanrakennusta, vähän arpomista ja lopputuloksena päätös että kokeillaan rohkeasti laittaa neljän ruunan porukka suoraan yhteen kun kaikki kuitenkin ovat sopuisia ja laumaelämään tottuneita ja osin tuttuja toisilleen. Ja hyvä laumahan se oli, kaksi selkeää paria jotka tulevat toimeen kuitenkin myös keskenään. Vauhtia ja riemua riitti mutta vaarallisia tilanteita ei niinkään. Yksi pudonnut kenkä, yksi pieni haava ja neljä onnellista hevosta oli koko session lopputulos.
Mutta.
Valitettavasti se haava oli sitten Hupin toisen etusen sisäsäärellä ja vaikka se näytti kovin pieneltä ja vaarattomalta ja hoidettiin siitä huolimatta vainoharhaisen huolellisesti niin silti se sitten tulehtui ja turposi ihan huolella. Jännetuppi pysyi suht sulana koko ajan ja turvotus oli sisäsäärellä suoraan haavan kohdalla, ja täsmälleen samassa kohdassa kun aikanaan hankkarivamma ja sen aiheuttama neste. Muutaman päivän ehdin jo maalailla piruja seinille kun muutosta parempaan ei näkynyt mutta lopulta turvotus alkoi laskea ja viikon lopulla jalka oli jo täysin normaali. Täti on vaan niin pirun vainoharhainen kaikkien jalkavaivojen suhteen... Seuraavalla kerralla täytyy vaan sitten muistaa laittaa suojat jalkaan kun ensimmäistä kertaa päästää laitumelle riekkumaan.
Onneksi olin ilmoittautunut ajoissa seuraavan viikon Oriveden kisoihin enkä perunut ilmoa heti samantien jalan takia. Käyhän se ekaan aluekisaan valmistautuminen näinkin. Puhtaasti Hupi liikkui kyllä koko ajan mutta tokihan tuon jalan takia oltiin lähes koko edeltävä viikko pelkästään kävelykuurilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti