Laukka! Meillä on laukka!

To 23.6.2011

Edelleenkään en jaksa lakata ihmettelemästä sitä miten Hupin kanssa jotkut asiat loksahtavat paikalleen ihan käsittämättömällä tavalla. Tuntuu siltä että pari kuukautta tahkoaa jotain asiaa ja mitään kunnollista edistystä ei tunnu tapahtuvan ja sitten yhtäkkiä kaikki alkaakin toimia kuin nappia painamalla.

Okei, myönnetään että laukan laadun suhteen on tullut edistysaskeleita yksi kerrallaan mutta silti jotenkin yllättäen. Ensin köpölaukka lähti rullaamaan ja pyörimään, sitten sitä sai vähän jo koota ja nyt tämän myötä tasapaino ja voima on kasvanut taas selvästi lisää alkukuuhun verrattuna. Kuski leijailee aavistuksen verran vieläkin maanantain ja keskiviikon koulureenien jäljiltä. Tein ensin laukassa terävää ja nopeaa reagointia hakien tehtävää, jossa nostin pitkän sivun lopusta juuri ennen kulmaa myötälaukan, laukkasin päädyn läpi, heti pitkän sivun alussa vaihto käynnin kautta (lue: suurin osa kerroista kättä vasten ravin kautta käyntiin pudoten ja nostossa jännittyen ja poikittaen) vastalaukkaan, pitkä sivu vastalaukkaa ja taas ennen päätyä vaihto käynnin kautta myötälaukkaan ja niin edelleen. Tavoitteena siis saada hevonen reagoimaan jalkaan nopeasti ja takaosa kunnolla alle. Vähitellen varsinkin vasen laukka alkoi olla sen verran hyvää että siirtymiset käyntiin alkoi tulla jo välillä jopa suoraan alas (paitsi sitten kun akka kippasi etukenoon niin hevonen kiltisti hölkkäsi vähän ettei kuski tule kaulalle...).

Jossain kohtaa sitten vasen laukka tuntui niin hyvältä että päätin pitkän sivun lopussa jättää vaihdon tekemättä ja jatkoin päädyn vastalaukassa, kulmat oikoen toki mutta kuitenkin. Eikä Hupilla ollut mitään hätää tai ongelmia. Tahti säilyi, muoto säilyi, tasapaino säilyi, kaikki palikat säilyi kohdillaan. Oho. Ja pitihän se kokeilla uudelleen että oliko se vahinko vai tuleeko vielä toisenkin kerran, ja mentiin ihan yhtä helposti vielä seuraavankin päädyn läpi. Sieltä äkkiä lävistäjälle ja myötälaukkaa toiseen päätyyn, hurjat kehut hevoselle ja hetken arpominen että ottaako riski ja kokeilla vaikeampaankin suuntaan (eli oikea laukka vasemmassa kierroksessa). No en kai minä malta olla kokeilematta, oikeaa laukkaa joutui ratsastamaan aika paljon enemmän jalalla, ja hevonen valui vähän etupainoiseksi mutta ei hetkeäkään kuitenkaan epäilyttänyt etteikö päästäisi päätyä läpi, ja heti kun päästiin suoralle niin laukan sai takaisin "kasaan". Taputi-tap, vähän hölkkää ja pois, kuski hölmö hymy naamallaan :)

Ja kun kerran kuukauden lupauksena oli tehdä siihen raviin voimaa niin molempina päivinä ennen laukkatreenejä tehtiin paaaaaljon temponvaihteluita ravissa. Ahaa-elämyksiä tuli kuskille kun hain mahdollisimman nopeita ja lyhyitä pätkiä mahdollisimman erilaista ravia, siis ensin mahdollisimman paljon kooten ja ylöspäin ajatellen (vaatii muuten ihan hirvittävästi jalkaa) ja sitten siitä askel kerrallaan kasvattaen (nopeasti mutta ei yhdestä askeleesta tuupaten) niin isoon raviin kuin vaan pystyy ilman että rikkoo laukalle, ja sitten taas takaisin. Ja siis sillä tahdilla että ehtii kierroksen aikana tekemään 5-6 kertaa koko syklin läpi. Hevonen innostui ja herkistyi siihen malliin että koko ajan pääsi tekemään pienemmillä ja pienemmillä avuilla. Ja sitten vasta kun ensimmäisen kerran rikkoi laukalle niin vasta tajusin että miten paljon ravia sieltä oikeasti voi ja pitää uskaltaa pyytää. Kun oikein alkoi miettiä niin eihän tuo ole tainnut ikinä eläissään ennen edes rikkoa yhtään temponlisäystä, no ei kai kun täti ratsastaa käsijarru päällä? Ja nyt sitten löytyi yhtäkkiä ne takajalatkin niin että ne oikeasti tunsi (ja tunsi myös sen että kun tarpeeksi pyytää niin Hupi levittää komeasti takaa kuin paraskin ravuri... mutta ei kai se voima sinne nyt ihan hetkessä voikaan ilmestyä). Hurjan paljon on vielä tekemistä tahdin kanssa, alku lähtee hyvin ja tasapainossa mutta jos jään itse yh-tään liikkeen taakse (tai menen edelle) niin tahti katoaa samantien ja sitten löytyy taas se vanha tuttu etupainoinen singeri.

Mutta ollaan me kisojen jälkeen muutakin sentään tehty kun väännetty kentällä hiki hatussa. Itse asiassa nämä oli ensimmäiset kunnon koulureenit kisojen jälkeen. Kisan jälkeisellä viikolla oli +30 tappohelteet ja Hupi piti hyvin ansaittua kevyttä viikkoa (lomailua, maastoköpöttelyä ja järvessä kahlailua). Kentällä ollaan tehty paljon töitä puomeilla (entinen tulitikkutehdas suoriutuu nykyään kuudesta peräkkäisestä ravipuomista oikein sujuvasti ja kolistelematta!) ja esteillä, ja maastossa käyty nollaamassa päätä piiitkillä käyntilenkeillä ja reippailla ylämäkilaukoilla. Ensi viikolla tarkoitus olisi mennä taas tunnille (aivan liian) pitkästä aikaa ja jos kyyti järjestyy niin viikonloppuna Vesilahdelle aluekisoihin. Toivotaan parasta :)