Tiedätkö sen tunteen kun lonkat on oikeasti auki? Ei vaan sellaiset "ei kiristä mistään" -malliset vaan niin auki, että kävellessä tuntuu siltä että jalat ja muu kroppa ovat irti toisistaan. On muuten jännä tunne.
Perinteisesti ajatellaan että istuntatunnilla heitetään jalustimet ristiin ja sitten keskitytään hakemaan oikeaa, tasapainoista ja rentoa mutta jäntevää istuntaa. Kyllä me siihenkin asti päästiin, mutta vasta vähän myöhemmin. Aloitettiin nimittäin lyhentämällä jalustimia kolme reikää (ja hyvin pian vielä reiän verran lisää "kun tää näyttää ihan liian helpolta teille").
Näillä paria pykälää lyhyemmillä jalustimilla tehtiin ensin pieni pätkä rytmiharjoituksia ihan vaan fiiliksen löytämiseksi: yksi satulaan, kaksi ylös ja sitten yksi satulaan, kolme ylös. Haettiin pohkeen paikkaa, painopistettä, yläkropan asentoa, vatsalihasten käyttöä ja liikkeen oikeaa suuntaa. Tämän jälkeen haettiin käynnissä kevyt istunta, jota päädyin kutsumaan "sammakko-jockey-asennoksi": kevyt istunta jossa takapuoli lähelle takakaarta ja napa lähelle etukaarta, ja varpaat kohti kello kymmentä ja kahta. Sitten ensin vähän ravia ja sitten vähän enemmän reipasta laukkaa. Kun kehon antaa tuossa asennossa joustaa laukan tahdissa, niin joka askeleella liike ja kropan oma paino ikään kuin pumppaa lonkkia enemmän auki. Siinä vaiheessa kun etureidet alkaa huutaa hoosiannaa, on lonkat melko tehokkaasti avattu.
Tässä kohtaa sitten nostettiin jalustimet ylös, ja nauroinkin Hannalle että tämä olikin joku kiero tapa saada meidät suorastaan rukoilemaan, että saataisiin venyttää jalat alas ilman jalustimia. Mutta kyllä löytyi mukavan tiiviin tuntuinen istunta helposti kun ei kiristänyt niin sitten yhtään sieltä mistä yleensä (ainakin vähän) kiristää. Tehtiin ympyrällä siirtymisiä käynti-ravi-laukka, joskin Hupin kanssa jätettiin laukka vähän vähemmälle kun sillä jäi kierrokset alun laukkaamisesta vähän turhan ylös ja jouduin useampaan otteeseen pysäyttämään seinää päin. Toki olisin saanut pykälää isommilla pidätteillä istutettua hevosen, mutta reilumpaa pyytää vähän siistimmin, ja sitten antaa vaihtoehdoiksi juosta seinää päin tai pysähtyä siitä siistimmästä pidätteestä.
Lopussa tsekattiin sitten vielä jalustimien kanssa homma jokaisen kohdalla yksitellen. Haettiin vielä hetki jalustimien kanssa ratsastaen hyvää fiilistä, ja hyviä ajatusmalleja istunnan korjaamiseen jos (kun) tietyt ongelmat yrittävät puskea läpi.
Vaikka Hupilla tällä kertaa leikkasikin kiinni aika totaalisesti, niin kaiken kaikkiaan se on ollut viime aikoina paljon levollisempi ratsastaa, ja itse asiassa tietyissä tilanteissa muutenkin. Edelleen uskon vakaasti, että iso(in) osa asiaan on lokakuun alussa aloitettu työmaa rennon ja matalan muodon suhteen. Jos tuolloin (puoli)pidätteeseen tuli optimaalisissakin olosuhteissa oikeanlainen vastaus korkeintaan kerran kymmenestä, niin nyt - vain vajaan kahden kuukauden kuluttua - pystyn käyttämään samaa tehtävää työkaluna jännittyneen hevosen rentouttamiseen. Jännittämiseen taipuvaisen hevosen voi oikeasti opettaa rentoutumaan pyynnöstä, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Vielä on matkaa siihen, että sama toimisi joka kerta vaikkapa kouluradan tuomaripäädyssä, mutta onneksi kevääseen on aikaa (ja onneksi naapuritallin seuraavaan rataharkkaan on enää reilu kaksi viikkoa).
Kukas teillä oli pitämässä valmennusta?
VastaaPoistaHeiskasen Hannan valmennuksissa olen käynyt jo vuosikaudet, vaikuttaa täällä Pirkanmaalla. Rautainen ammattilainen, joka ei teetä temppuja temppujen takia, vaan rakentaa huolella pohjan ja perustelee joka tehtävän tarkoituksen :)
PoistaMiten tuo jalustimilla seisomisharjoitus meni, pidensittekö jalustimen sitten harjoituksen jälkeen normaaliksi? Olen itse ihmetellyt yhtä opettajaa, joka kiskoo kaikilta oppilailta jalustimet ylös ja myös pitää ne siellä, mitä en mitenkään ole ymmärtänyt. Näin selitettynä harjoitus varmasti onkin hyödyllinen.
PoistaPidennettiin toki. Lyhyempiä jalustimia käytettiin vain tuon lonkan avaamisen ajan ikään kuin tehostekeinona. Missään nimessä ei ollut tarkoitus puuttua normaalityöskentelyssä käytettyyn jalustinhihnan pituuteen (ellei sitten paikkojen avaamisen jälkeen sille tunnu olevan erityistä tarvetta) vaan löytää erilaisia keinoja oman kropan työstämiseen että sitten jalustinten kanssa istuessa kroppa joustaisi joka paikasta kuten se parhaimmillaan pystyy. Hanna nimenomaan myös painotti sitä, että ei kannata yrittää vaihtaa suoraan lyhyillä jalustimilla tehdystä jumpasta normaaliin mittaan (koska se tuntuu liian pitkältä silloin), vaan ensin vielä ilman jalustimia antaa jalan venyä (tavallaan jumppaa sinne ihan vastakkaiseen suuntaan), ja sitten vasta ottaa jalustimet takaisin, ja tällöin tosiaan siinä normaalimitassaan.
PoistaEn kyllä minäkään kykene löytämään järkiselitystä harjoitukselle, missä pidettäisiin jalustinpituus lyhyenä pitkään. Jalan asentoa ei siellä saa mitenkään järkeväksi, eikä toisaalta mitään lihasta kannata määräänsä enempää/pidempään yrittää venyttää auki, sillä saa aikaan vaan epätoivottuja vastareaktioita muualta kropasta.