Su 24.7.2011
Vihdoinkin taas kouluaitojen sisälle! Aikataulujen tekijä oli ihanasti onnistunut laittamaan aamu-unisen kuskin molemmat startit vasta iltapäivän puolelle, joten ei tarvinnut herätä tallille kukonlaulun aikaan. Sen sijaan ehdin käydä aamupäivällä pyörähtämässä Niihamassa katsomassa kaverin radan ja suhasin vasta sen jälkeen tallille laittamaan hevosta kuljetuskuntoon. Keli oli onneksi vähän viileämpi kun pari edellistä päivää, lähellä hellelukemia silti. Niin, ja ratoina siis alueluokat C-merkki ja KN Special.
Rekkaan lastaus meni jo paremmin kun viime kerralla (jossa siinäkään ei suurta moittimista ollut). Tosin rekan kurvatessa pihaan Hupi päätti että se tulee päälle ja pienten hevosparkojen on syytä paeta - ja repi itsensä puoliksi irti naruista... Pieni vekki päähän, ei muita vaurioita, ellei rikkoontuneita naruja lasketa.
Oltiin perillä kisapaikalla ihan suunnitellun aikataulun mukaan, ajoissa mutta ei niin että olisi joutunut hurjasti odottelemaan. Olin käynyt kansliassa jo aamulla, joten kuskille ja hevoselle kamat niskaan ja mars verryttelyyn. Verkka oli maneesissa, viisi ratsukkoa kerralla per luokka. Hyvin tilaa ja loistava pohja. Ulkokentälle pääsi vasta yhtä ratsukkoa ennen eli siinä päätin keskittyä enää vaan ihan pieneen hienosäätöön, Hupista kun ei koskaan tiedä miten se reagoi paikan vaihtumiseen. Tällä kertaa ei reagoinut juurikaan millään tapaa, jännittyi vasta kun lähdettiin rataa kiertämään. Tosi menossa se oli koko ajan ja en oikein päässyt missään kohtaa ratsastamaan jalalla eteenpäin. Tuloksena oli aika kiireinen ja miljoonaa tikkaava poni, ja pitkästä aikaa taas se fiilis että hevosella on kaasu ja kuski yrittää jarrutella sopivissa väleissä. Jos olisin ollut menossa vain yhden radan niin olisin tehnyt varmaan aika paljon isoa laukkaa, ja yrittänyt sitä kautta saada muutosta aikaan mutta nyt en halunnut väsyttää hevosta liikaa, joten kun se kuitenkin oli periaatteessa ihan kuulolla kuitenkin niin mentiin sitten tikittäen. C-merkissä ravia onneksi on aika vähän ja laukassa Hupi oli heti vähän rennompi.
Rataa kiertäessä kytättiin ja tuijotettiin aitoja, ja sen verran sama meno jatkui radallakin että tuntui siltä että ratsastan koko ajan sisäjalka kiinni että päästäisiin edes lähelle aitaa (ja tietysti samalla hevonen tikkaa entistä tiuhemmin kun jalka on kiinni). Raviosiot meni miten meni, (kutosta, yksi vitonen). Ekaa laukannostoa ennen tein ihan liian ison puolipidätteen ja käynti meni tahdittamiseksi, ja oikea laukka oli ympyrällä kaikkea muuta kun sujuvaa. Sisäpohje ei ollut läpi ja koitin ohjalla pitää hevosen ympyrän uralla - tuloksena lapa edellä ulos asettuen laukkaava eläin. Ei hyvä. Vasen laukka ja loput raviosuudet meni kuitenkin ihan siististi ja jo vähän rennommin, lähinnä tasaista seiskaa, yksi kutonen. Tuloksena lopulta yllättävänkin hyvä 60.556% ja ennen tokaa starttia oltiin ihan selvästi sijoilla. Itseä jäi harmittamaan alun jännittyneisyys ja kiireisyys, loppuohjelma oli ihan selvästi parempi.
Starttien välissä oli pari tuntia joten hevonen pääsi pienelle pesulle ja varjoon huilaamaan. Vähän oli tekemistä skarpata vielä uudelleen, mutta koska ekasta radasta jäi kuitenkin vähän hampaankoloon niin ehdottomasti kuitenkin olin sitä mieltä että on hyvä asia päästä vielä uudestaan radalle. Tein suht lyhyen verkan, maneesissa kolmen ratsukon ajan ja kentällä sen yhden verran. Maneesissa Hupi oli, jos mahdollista, vielä kiireisempi ja jännittyneempi. Alunperin olin kuvitellut että joudun herättelemään vähän takaa löysää hevosta tekemällä sata siirtymistä mutta lopulta aika menikin siihen että yritin vaan ratsastaa mahdollisimman tasaista ja hidastahtista ravia humputi-humputi-humputi, pyöreäksi ja rennoksi ja taipuisaksi ja notkeaksi. Aika riitti juuri sopivasti ja kentällä alla olikin jo astetta rauhallisempi hevonen jota pääsi nyt ratsastamaan jo vähän myös jalalla eteenpäin kun tahti oli hieman maltillisempi.
Kouluaidat oli selvästi kytätty, vaikka oltiinkin eri radalla niin ei tarvinnut enää keskustella siitä että voidaanko mennä kolmea metriä lähemmäs aitaa. Raviosuus edelleen vähän kiireinen, mutta ei ollenkaan niin paljon kun ekalla radalla. Edelleen tuli sanomista takaosan voimattomuudesta ja tahdista, varsinkin kaarteissa. Raviosuus molemmilta tuomareilta tasaisesti kutosen molemmin puolin. Sen sijaan siirtymisistä saatiin kiitosta, lävistäjän kahden kertoimella oleva käyntisiirtyminen molemmilta 7, ja nyt kun sisäpohje oli läpi niin pääsin taivuttamaan kaarille paremmin, ja saatiinkin kommenttia "taipuu melko hyvin", ja jälkimmäisestä laukkaympyrästä jopa 7/7,5. Käynti jäi tosi lyhyeksi vaikka yritin antaa edestä tilaa (5/5,5) mutta en uskaltanut pyytää yhtään lisää ekan radan tahtirikon pelossa. Laukkaosuus oli ihan sujuva, nostot merkistä (joskin vähän varmistellen ja tuupaten), varsinkin vasen laukka oikeinkin hyvää, ja vanha murheenkryyni eli diagonaalit suht asiallisesti. Se käyntiinsiirtyminen nyt oli mitä oli, kaverin sanojen mukaan "olittehan te jo L:ssä ihan tukevasti käynnissä". Lopputervehdykseen on muuten kamalan vaikeaa ratsastaa käynnissä mahdollisimman rauhassa ja hitaasti ja rennosti.
Mutta mutta, oikeassa laukassa meinasi tulla pieni (tai siis oikeastaan aika pirun iso) kämmi, kuskin ulkopohje huiteli taas tapansa mukaan jossain ihan muualla kun siinä kyljessä kiinni ja koska radoilla oli portit auki koko ajan niin Hupi oli hetken aikaa ihan varma että täti tahtoo nyt että hän laukkaa portista ulos, ulkoetujalka taisi käydä jo melkein ulkona kun kerkesin äkkiä polkasta jalan kylkeen ja vetää narusta että eikun tänne. Toinen tuomareista oli kauniisti kirjoittanut paperiin "reitti hukassa lopussa". Oli meillä molemmilla reitti selvillä, se vaan ei ollut ihan sama koko aikaa...
Loppukommenteissa oli mainintoja siististä radasta, iloisesta ratsukosta (allekirjoittanutta tais vähän naurattaa kun a) rillit valui koko ajan nenälle ja b) tuon ylläolevan porttiepisodin jälkeen) ja taas siitä takaosan voimattomuudesta. Samoin Oriveden tapaan laukannostoihin toivottiin enemmän energiaa. Joudun ottamaan ravin tosi lyhyeksi että saan noston tulemaan merkistä, ja ekat laukka-askeleet on epäilemättä ravinostoissa aika voimattomia. Täytyy ilmeisesti kotona alkaa reenaamaan nostoja vähän isommasta ravista, että lähtisi rullaamaan laukkakin heti ekasta askeleesta eteenpäin, vaikka sitten alkuun olisikin vähän holtitonta.
Joka tapauksessa radalta poistui erittäin tyytyväinen ratsukko. Vaikka virheitä tuli ja parantamisen varaa jäi edelleen niin kovin montaa turhaa pinnaa en kyllä pois antanut vaan tämänhetkisellä tasolla rata oli aika lähelle nappisuoritusta. Tulos lopulta prosentteina 61.600% eli huimasti yli odotusten. Hiukan hämmentyneinä mutta erittäin tyytyväisinä lähdettiin lopulta elämämme toisista aluekisoista kotiin kahden keltaisen ruusukkeen kanssa, molemmissa luokissa oli kuitenkin yli 30 lähtijää. Ekassa palkintojenjaossa Hupi pysyi tällä kertaa nahoissaan (vrt. edellinen Niihaman reissu huhtikuussa) ja esitti kunniakierroksella jopa laukkaa monteravin sijaan, tokan luokan rusetti haettiin myöhemmin kansliasta kun oltiin palkintojenjaon aikaan (pj-tuomarin luvalla) jo viemässä hevosta kotiin.
Videomateriaalia seuraa perässä kunhan saan lainakameran keskustelemaan koneen kanssa. Molemmat radat ja palkintojenjako on tallessa.
Jos jotain negatiivista pitää oikein hakemalla hakea niin seuraavat Niihaman kisat jää nyt sitten meiltä väliin, kun HeB on avoin aluekisoissa HeB-tasolla sijoittumattomille ratsukoille... Hupsista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti