Ke 21.9.2011
Jätetään päivitystaukolöpinät sikseen, kaikki tietää jo.
Hupilla on ollut aktiivista treffirintamalla. Ensin vaihtoi tallilla poikakaverin tuoreempaan, kun tarhakaverina ollut 21v suomenhevonen vaihtui 3v friisiläisruunaan. Hyvin näyttävät tulevan toimeen, vaikka sopeutuvainenhan Hupi on aina ollut. Vielä ei ole tähän päivään mennessä löytynyt sellaista hevosta jonka kanssa ei olisi voinut laittaa yhteen, kokeiltu on kaikki kiimaisista tammoista orin elkeillä ja isolla egolla varustettuihin ruuniin.
Ne toiset treffit ampiaisen kanssa sen sijaan olisi voinut jättää väliin, ei mennyt yhtä sujuvasti. Olin juuri ehtinyt ilmoittautua KaRan seuranmestaruuksiin kun tallilta tuli puhelua että hevosella on pää niin turvoksissa että toinen silmä on ihan umpeen muurautunut. Ei muuta kun autoon ja tallille. Tallinomistajista toinen sanoi nähneensä kun Hupi reilua tuntia aiemmin otti spurttia laitumen perältä, mutta eipä tuollaiseen kukaan enempää kiinnitä huomiota, kyllähän nuo välillä juoksevat pieniä vihreitä miehiäkin karkuun. Mutta tapahtuman ajankohta nyt oli kuitenkin näin ollen suurinpiirtein tiedossa. Mitään jälkeä päästä ei löytynyt, mikä osaltaan rajaa myös käärmeenpureman mahdollisuutta pois (kyyn neljä hammasta luulisi edes jonkun havaittavan jäljen jättävän), sen lisäksi että alueella ei ilmeisesti ole juuri koskaan nähty käärmeitä, sen sijaan maa-ampiaisen pesiä pusikon reunamilla saattaisi hyvinkin olla.
Hupi söi ja joi normaalisti ja oli muutenkin ihan oma itsensä, pää vaan oli sen näkönen että olisi isompaakin matsia ottanut. Päivystävä käski seurailla jonkun aikaa mutta lopulta kun turvotus ei oikein lähtenyt laskemaan millään, ennemmin päinvastoin, ja limakalvot alkoi mennä vaaleammiksi niin kävi sitten tuikkaamassa kortisonia. Kisasuunnitelmat meni sitten siinä, mutta pääasia oli kuitenkin se että Hupi oli jo seuraavana päivänä huomattavasti paremman näköinen. Pään turvotus oli laskenut kokonaan ja enää leuanalusen ja kaulan imusolmukkeet oli vähän normaalia suuremmat.
Kolmannet treffit olikin sitten eilisellä maastoreissulla. Olen aina hehkuttanut kaikille että meillä päin ei ole hirvikärpäsiä kun ei ole hirviäkään. Tänä syksynä on sitten tämä väite todistettu vääräksi kaikilta osiltaan. Ensin tallilla hevosesta kaivettiin yksi ja omasta päästä useampikin hirvari, ja eilen sitten hevosella tietä pitkin kävellessä rupesi kuulumaan puskasta ihan hirvittävää rytinää. Siinä on puskan takana heti naapurin kenttä, ja ensimmäinen ajatus oli että joku on pudonnut ja sieltä tulee hevonen. No ei ollut hevonen vaan hirvi, rytisteli siihen tielle melko lailla meidän kohdalta, meni hetken matkaa ojanpiennarta, tien yli ja toiselle puolen pellolle. Hupi oli lähinnä hämmentyneen oloinen, ei merkkiäkään pakenemisesta vaan korvat hörössä löysin ohjin katseli perään että mihinkäs tuo kaveri oikein juoksee. Hirvi-parka sen sijaan oli vähän hukassa olevan oloinen, varmaankin viimevuotisia vasoja, nyt kesällä vierotettu eikä oikein tiennyt mihin mennä.
Talli on ihan asutuksen keskellä (lähimmälle omakotialueelle parisataa metriä ja Kangasalan keskustaan pari kilometriä) niin on tottunut siihen ettei tuolla juuri jänistä tai kettua suurempia eläimiä näe. Nyt kuitenkin eilen hirvi ja edeltävällä viikolla kaveri oli nähnyt valtavan ilveksen juoksevan tallitien ja laidunten poikki. Lähimmistä susi- ja karhuhavainnoista sentään on useampia kilometrejä matkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti