Onnistunut vastalaukkatreeni

Maanantaina tie vei taas maneesille läpi tuulen ja lumituiskun. Pari vuotta sitten en olisi uskaltanut tuossa kelissä lähteä yksin maneesimatkalle, ja nytkin tuli jo kotipihassa pari säpsyloikkaa mutta kaiken kaikkiaan Hupi käyttäytyi aika esimerkillisesti koko matkan. Edes omakotialueen läpi kulkeminen ei aiheuttanut välikohtauksia vaikka matkalla oli lepattavaa pressua ja muuta jännää.

Hupi oli viikonlopun kevyemmällä, perjantaina ja sunnuntaina kokonaan vapaalla ja lauantainakin vaan vähän kentällä kävelemässä kaverin alla. Oikein hyvistä lähtökohdista lähdettiin siis koulutreeniä tekemään... Maneesilla oli viimeiset ratsastuskouluryhmät juuri lopettelemassa kun tultiin, oli vielä sen verran ruuhkaa että pyörin siinä seassa vaan käynnissä. Hetken päästä maneesi tyhjeni sitten melkein kokonaan, meitä jäi tasan kaksi ratsukkoa koko 20x60 maneesiin, luksusta!

Tein melko pitkät alkuverkat ravissa, Hupi oli arvatenkin aika jäykkä mutta liikkui kuitenkin oikein mielellään. Vähän on vielä hakemista ja tasapainottelua rennon tahdikkaan eteen-alas muodon ja lavoille kaatumisen ja alta juoksemisen välillä, en huomaa puuttua painumiseen ajoissa ja sitten kaadutaankin jo turpa edellä kohti maata. Hetken päästä aloin hakea siirtymisten kautta hevosta terävämmäksi ja nopeammaksi, alkuun tuloksena oli jännittymistä ja pientä protestointia kun ei saanutkaan vaan hölkätä pitkänä, mutta vähitellen Hupikin innostui työnteosta ihan tosissaan. Jatkoin siirtymisiä vielä hetken, ottaen nyt laukkaakin mukaan. Nostot oli torstain tapaan asiallisia, alkaa liike suuntautua jo paremmin jatkuvasti eteenpäin eikä "katkea" noston aikana. Tällä kertaa myös alaspäin siirtymiset oli asiallisia, varsinkin vasemmasta laukasta (!), muoto säilyi jotakuinkin ja kun muistin koota laukkaa riittävästi ennen siirtymistä niin pääsin ratsastamaan ravia heti eteenpäin. Osansa asiassa oli varmasti sillä että laukka oli tosi hyvää ja sitä oikeasti pystyi kokoamaan ainakin pieniä pätkiä.

Hyvästä laukasta innostuneena ja mukana olleen kaverin ehdotuksesta otettiin päivän teemaksi vastalaukat. Hupin laukka ei edelleenkään joka kerta pyöri ainakaan näin hyvin ja helposti, ja kun maneesin pitävälle pohjallekaan ei pääse ihan joka päivä, niin täytyy käyttää hyödyksi nämä kerrat. Alkuun tein pitkältä sivulta sisäänpäin loivaa kiemuraa molempiin suuntiin. Oikea laukka pysyi tasapainoisempana kuin vasen, mutta tällä kertaa ongelma oli kyllä satulan päällä. Vaikka istuin mielestäni suht suorassa ja keskellä niin oma oikea jalka oli ihan holtiton, enkä saanut hevosen oikeaa kylkeä korjattua ylös. Eikä varmaan auttanut asiaa että jäin taas siihen vasempaan naruun roikkumaan ja oikein tarjosin hevoselle tilaisuutta rojahtaa vasemman lapansa päälle (ja sehän teki työtä käskettyä). Mutta vaikka nämä hetket mentiinkin vähän etupainoisena, niin laukka pyöri sujuvasti vastalaukkakaarteet läpi, vauhti ei kiihtynyt (ainakaan pahasti), ja päädyn myötälaukkakaarteessa sain yleensä laukan taas tarvittaessa "kasaan" ja kuosiin. Vähän liikaa jään "kantamaan" Hupia kaarteiden läpi (lue: roikkumaan naruihin), mutta vaihtoehtona tuntuu olevan eteen kaatuva vauhtiaan kiihdyttävä hevonen. Pitää vaan muistaa ottaa-päästää-ottaa-päästää, sen sijaan että roikkuisi koko ajan ohjassa...

Pienen lepopaussin jälkeen testattiin vielä hevosen suoruutta tekemällä nostoja suoralta uralta. Ensimmäisellä kerralla tarjosi väärin, sen jälkeen malttoi kuunnella loppuun asti. Kokonaista ympyrää en pysty vielä vastalaukkaa tekemään, edes niin että tekisin kahdeksikkoa diagonaalien "kautta", mutta päädyn läpi seinän tuen avulla (seinä korvaa ulkoavut?) vastalaukka pyörii ja säilyy kyllä. Edelleen oikea laukka oli rauhallisempaa ja parempaa, vasemmassa alkoi olla jo vähän vanha tuttu vauhti-korjaa-virheet-meno päällä mutta varmasti väsymyskin alkoi painaa jo Hupin jaloissa. Parin onnistuneen toiston jälkeen totesin että tästä ei enää parempaan tänään pystytä. Loppuverkassa Hupi oli edelleen laukkatehtävien jäljiltä vähän turhan menossa ja kipitti alta pois, joten tein avotaivutuksia molempiin suuntiin (onnistuneesti! positiivinen yllätys), ja vähitellen maltti löytyi kun oli tarpeeksi tekemistä.

Rohkeammin ja ahkerammin pitää jatkaa tämäntyylisiä harjoituksia, tekee varmasti tasapainolle ja laukan laadulle hyvää. Vastalaukka on vaan jostain kummallisesta syystä ollut itselleni valtavan iso peikko ja sellainen "tätä me ei ainakaan koskaan osata" -asia. Lisää treeniä niin ehkä pääsen todistamaan väitteeni vääräksi.

PS. Se toinen iso peikko on muuten sitten käynnin kautta vaihdot. Onneksi on loppuelämä aikaa harjoitella ;)