Vuosi 2011

Aikamala. Tein aikanaan periaatepäätöksen että olen se ilonpilaaja joka katkaisee aina kaikki ketjukirjeet ja muut mukahauskat jutut mutta tähän Tarzin haasteeseen oli pakko tarttua kaikesta huolimatta. Sen verran laiska ja tapojeni orja olen kuitenkin että uskon tämän kiertävän riittävästi ilman että tuuppaan muille eteenpäin. Saa toki tarttua kiinni jos innostuu, tämä oli varsin hauska kirjoittaa. Tarkoituksena on siis listata 10 hauskinta, ihaninta, kamalinta, tai muuten mieleenjäänyttä tapahtumaa vuodelta 2011 ja sen lisäksi toiveita, odotuksia ja haaveita vuodelle 2012.

Satunnaisessa järjestyksessä

1. Kisakauden ykköstavoite täytettiin jo kesäkuussa, kun startattiin Oriveden aluekisoissa sekä hevosen että kuskin elämän ensimmäinen aluestartti. Rata alkoi tosi lupaavasti kun lähetin tiputtama paperi säikytti hevosen juuri ennen vihellystä, mutta pienistä kyttäämisistä huolimatta päästiin maaliin asti, tuloksena lopulta reilu 55% ja sijoitus luokan puolenvälin paikkeilla. Vaikka paljon jäi parannettavaakin niin silti kaikenkaikkiaan ihan onnistunut debyytti. Viereisestä kuvasta (ja kyydistä) kiitos Minnalle!


2. Niihamassa heinäkuun lopulla kokeiltiin ensimmäistä kertaa startata kaksi luokkaa saman päivän aikana. Ilmeisen onnistunut kokeilu poiki lopulta elämämme toisesta ja kolmannesta aluekisastartista molemmista sijoituksen ja keltaisen ruusukkeen. Vieressä videolta napattu kuva HeB-radan laukkaympyrältä. Varsinkin tältä jälkimmäiseltä radalta jäi sellainen fiilis että kovin montaa asiaa en oikeastaan senhetkisessä tilanteessa olisi voinut paremmin tehdä. Joskus vaan onnistuminen tulee oikeassa paikassa :)

3. Ypäjän sh-kuninkaalliset vietin valitettavasti tänäkin vuonna vain kentän reunalla roikkuen. Mieli teki mukaan kun parinakin päivänä olisi ollut sopivia luokkia, mutta ainaiset kyytiongelmat ja budjetin rajat estivät reissun. Ehkä sitten ensi vuonna?

4. Oman seuran mestaruuskilpailuihin taas oli ilmoittautuminen tehtynä, kyyti sovittuna ja kaikki valmista, kunnes hevonen päätti tehdä treffit maa-ampiaisten kanssa. Kisasuunnitelmat vaihtuivat päivystävään eläinlääkäriin kun heppareppanalla oli puoli päätä turvoksissa ja toisesta silmästä näkyi enää pieni aavistus. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kortisoni tehosi ja seuraavana päivänä Hupi näytti taas ihan hevoselta.

5. Päivämäärä 25.7.2011, tasan vuosi siitä kun Hupi lakkasi olemasta vuokra- tai ylläpitohevoseni, vaan siitä tuli ihan oma. Oikeastihan päivä meni ohi täysin huomaamatta, mutta näin jälkeenpäin ajatellen Hupi itse asiassa ansaitsi edellispäivän aluekisarusetit ennenaikaisena 1-vuotislahjana.

6. Tallin influenssakaranteeni pahimpaan kuravelliaikaan pakotti pysyttelemään kotikentällä ja sen ollessa suurimman osan ajasta melko onnettomassa kunnossa, siirtymään suosiolla maastoilemaan. Parin tallikaverin hevosten sairastelut ja onnettomuudet kuitenkin pistivät asiat tärkeysjärjestykseen, ja lopulta pelkästään se, että Hupi oli terve ja käyttökunnossa - huolimatta siitä että toinen sairastuneista oli sen tarhakaveri ja toinen karsinanaapuri - oli jo iso asia.

7. Hupi ui! Vuokraaja teki melkoisen työn ja sai kuin saikin lopulta Hupin uimaan ihan oikeasti. Se menee kyllä veteen, kahlailee, roiskii ja on nykyään jopa varsin innoissaan, mutta uimaan sitä ei ilmeisesti tätä ennen ole saanut selästä käsin ikinä kukaan. Edelliskesänä allekirjoittanutkin pääsi kokeilemaan miten näppärästi viisisataa kiloa hevosenlihaa pyörähtää järvessä 180 astetta ympäri kun pohja karkaa liian kauas...


8. Hupin kaviot olivat täysin kunnossa koko vuoden ajan. Tämä on ehkä jollekin aivan itsestäänselvä asia jota ei ehkä tule edes ajatelleeksi, mutta jos lähtötilanne oli se, että koko hevonen meinasi jäädä ostamatta onnettoman surkeiden kavioiden vuoksi, niin koko vuosi ilman yhtään lohkeamaa, irtokenkää (okei, yksi heiluva) tai muutakaan ongelmaa on ehdottomasti hehkuttamisen arvoinen asia. Valtavan iso kiitos kuuluu luottokenkääjälle, toivottavasti muistan sanoa saman riittävän usein kasvotustenkin.

Viereinen kuva on kesältä 2010, pahimmat lohkeamat ovat takakavioissa ja jäävät etujalkojen taakse (ja paskan peittoon). Isoimman murheenkryynin eli vasemman takasen tilanne kuitenkin näkyy jollain tapaa, koko kannatinpinta on ihan lohkeillut ja "murentunut". Oikeassa etusessakin sisäpuolella käänteen vieressä näkyvä sonta on lohkeama joka on täyttynyt kaikella moskalla. Täytyisi ottaa varmaan kuva tämänhetkisestä tilanteesta, on vähän eri näköinen.

9. Oikean työskentelymuodon löytyminen alkuvuodesta on helpottanut noin sataa ja miljoonaa muutakin asiaa. Asia on tarkemmin selitettynä helmikuun kohdalla, mutta briiffattuna: nykyään kun kerään narut käsiin, niin oikeastaan joka ikinen kerta, paikkaan tai tilanteeseen katsomatta, Hupi on melkein samantien oikein päin ja kuulolla. Alkaa olla sellainen fiilis että vihdoinkin puhutaan samaa kieltä. Lainakuskien kommentit hyvinratsastetusta, avuilla olevasta ja herkästä hevosesta tietysti lämmittävät aina mieltä.

10. Syksyllä vietin pitkiä aikoja puhelimessa selvitellen Hupin historiaa. Ostaessani Hupin olin sen kahdeksas omistaja, hevosen ollessa vasta 9-vuotias, melkoinen kiertolainen siis. Mitään yksittäistä syytä kiertämiselle ei löytynyt, oli vaan epäonnisten sattumien kautta päätynyt ihmiseltä toiselle ja taas eteenpäin seuraavalle. Hupi on ruunattu luultavasti vasta nelivuotiaana (minkä jälkeen on vielä ihmeellisempää se miten vähän se tammojen päälle ymmärtää, onhan se vuotiaana kuitenkin päässyt astumaankin riiuureissuillaan), opetettu ajolle samoihin aikoihin (joskaan itse en ole uskaltanut sillä ajaa, edellisen omistajan kokeiluiden perusteella) ja päätynyt lopulta Pudasjärvelle ratsuoppiin, mistä sitten parin mutkan kautta minulle. Toivottavasti jäädäkseen.

Mitäs ensi vuonna sitten? Toivottavasti päästään jokunen kerta kisoihin, haaveena olisi olla Ypäjän suokkikuninkaallisissa tänä vuonna ihan hevosen kanssa. Jos ihan nappiin menee ja päästään keräämään rutiinia riittävästi niin tiedä vaikka loppukaudesta uskaltaisi kokeilla jotain kivaa-kilttiä-helppoa HeA-luokkaakin.

Lisäksi tavoitteena on olla kiristämättä pipoa liikaa, päästellä miljoonaa pitkin harjunmäkiä ja lumihankia, nauraa postilaatikoita pelkäävän hevosen sivuloikille ja yleisesti ottaen vaan pitää yhtä hauskaa kun tähänkin asti :)