Oikealla tiellä, oikeaan suuntaan

Turhaan en odottanut Hannan valmennusta, anti oli taas ihan loistavaa ja Hupi oli parempi kuin koko viikolla. Vaikka oltiin Pohtiksella hyvissä ajoin niin kaiken pikkusäädön seurauksena verkka-aikaa jäi lopulta vain kymmenisen minuuttia. Toimiva taktiikka pikaverkkaan on kuitenkin viimein löytynyt – rauhallista laukkaa muutama minuutti molempiin suuntiin, reilusti sisälle ja ulos asettaen ja loppua kohti myös taivuttaen. Vaikkei alun puupökkelöstä tässä ajassa mitään supernotkeaa ehdi saada, niin täytyy uskaltaa luottaa että välikäyntien aikana tapahtuu jänniä asioita.

Päivän teema istui tämänhetkiseen treeniin kuin nenä päähän. Oma tavoite on ollut ensinnäkin maltin ja tahdin löytäminen, ja toisekseen peruslaukan parantaminen. Tämän päivän valmennuksen tavoitteena oli saada hevonen odottamaan, puolipidätteet läpi, ja perusaskellajit (erityisesti) laukka laadukkaaksi. Monessa tehtävässä sain ilokseni todeta, että oikealla tiellä ollaan ja ihan oikeita asioita ollaan harjoiteltu.

Tehtiin aluksi kulmiin pysähdyksiä kääntämisen eri vaiheisiin: ensin ihan kulman alkuun, seuraavaksi syvimpään kohtaan voimakkaasti taivutetulla hevosella, ja viimeisenä kulman loppuun juuri ennen suoristusta. Kun näissä kolmessa kohdassa on muutaman kerran pysäyttänyt hevosen, niin ensinnäkin itse oppii löytämään ne hetket kun se tasapainottava puolipidäte täytyy tehdä (eikä lopulta kolme puolipidätettä yhden kulman aikana tunnu enää edes paljolta), ja toisekseen hevonen alkaa malttaa, odottaa ja vastaanottaa avut. Aluksi haettiin käynnissä oikeat pisteet pysäyttää hevonen, ja sitten jatkettiin tehtävää ravissa ja laukassa niin, että pysähdys tehtiin vain tarvittaessa.

Ravissa löysin hyvin oikean tasapainon ja tunnistin ne hetket kun apu ei mennytkään läpi vaan piti pysäyttää ja muistuttaa että ”odota” tarkoittaa oikeasti ”odota”. Laukassa oli vähän haastavampaa, tahti säilyi kyllä maltillisena mutta Hupi kaatui vähän sisäpohjetta vasten varsinkin oikeassa kierroksessa. Nopein korjauskeino oli ajatella pitkät sivut loivassa avotaivutuksessa (shoulder fore) ja oma lantio piti muistaa pitää edelleen liikkuvana. Lukitsen helposti lantioni heti kun laukassa pitää tehdä jotain hankalampaa, ja seurauksena hevonen lukitsee myös oman lanne/ristiselkänsä ja laukan pyörivyys katoaa. Kuskin kotiläksy on siis löytää keskikroppaan lisää voimaa ettei tarvitse ottaa tukea jostain muualta...

Toinen korjaus oli välissä tehdyt pienet väistötehtävät. Suoraan kulmasta lähdettiin tekemään muutama metri väistöä uralta sisälle, kiinnittäen huomiota siihen että heti väistön alusta lähtien etuosa johtaa liikettä riittävästi. Sama fiilis piti löytää sitten laukassa tehtyyn kulmaan, eli toisin sanoen piti muistaa kääntää ulkopohkeella lapoja niin että etuosa oikeasti johtaa käännöstä myös kulmassa. Hyvä tehtävä saada kuski sisäistämään ”itsestään selvä” asia ja löytämään oikea tunne.Väistöistä tuli kehuja, oikealta vasemmalle on yleensä ollut haastavampi (kaatuu lavoille), mutta nyt sujui todella helposti. Vasemmalta oikealle oli myös ok kunhan muistin pitää ulkopohkeenkin lähellä ja edessä että myös oikea etujalka astuu riittävän pitkää ja laajaa askelta.

Näiden korjausten jälkeen Hupin laukka parani ihan valtavasti. Päädyttiin tekemään varsinaista tehtävää todella pienissä pätkissä, koska hevonen liikkui kootumpana ja paremmin ylämäkeen kuin koskaan. Aina muutama onnistunut toisto, ja sitten kiitokseksi lepokäynnit väliin ennen kuin ehtii mennä yhtään hankalaksi.

Jossain välissä tsekattiin muutama lisäys, ja ensimmäistä kertaa eka korjaus ei ollutkaan ”enemmän”. Tahti kiihtyi toki edelleen, mutta nyt molemmilla oli kuitenkin ajatus oikeaan suuntaan. Ja sitten lähdettiin toki sotkemaan pakkaa – harva muutos tuntuu aluksi hyvältä mutta vanhaa toistamalla ei edisty. Hanna pyysi tekemään yhden lisäyksen keventäen, ja sen jälkeen alas istuessa ajattelemaan lantioon kevennyksen liikkeen navan kohdalle. Tarkoituksena oli ilmeisestikin se, että pysyisin itse paremmin rytmissä ja pystyisin auttamaan hevosta matkustamisen sijaan. Kuskilla meni tässä kohtaa narut ihan solmuun ja pasmat sekaisin, ja saatiin aikaiseksi vain epämääräisiä räpellyksiä, joten tietääpähän mitä treenataan kotona.

Toinen kotiläksy tuli loppuverkkaan, vielä paremmin pitäisi saada hevonen venyttämään ohjaa kohti. Periaatteessa suunta on ihan oikea, mutta Hupi ei tahdo/uskalla venyttää ihan niin pitkälle kuin pystyisi, tai sitten se käy oikeassa suunnassa mutta palaa takaisin. Kaarevien urien ja vasta-asetusten avulla löysin oikeaa suuntaa, nyt pitää vaan saada hevonen oppimaan venyttelemään kunnolla. 

Videomateriaalia löytyy ja seuraa perässä kunhan saan siirrettyä koneelle. 

Loppuun vielä Super-Hupille papukaijamerkki – lastaukset molempiin suuntiin menivät kuin oppikirjassa. Ilman liinoja, ilman painetta, kävelin edellä koppiin ja hevonen seurasi perässä rentona, tyytyväisenä ja kuin mitään ongelmia ei koskaan olisi ollutkaan. Lastaukseen kulunut aika molemmissa päissä noin 10 sekuntia. Vau.