Treeni jatkuu

Viime viikko oli melkoista hullunmyllyä, kun oma seura järjesti kaksipäiväiset kansalliset kenttäkilpailut. Oma roolini touhussa oli tänäkin vuonna toimia kilpailunjohtajana, eli olin se joka pitää langat käsissään ja vastaa siitä että kilpailu pyörii. Melkoinen hullunmylly, mutta kuitenkin niin kivaa ja koukuttavaa, varsinkin kun porukka on niin loistava kuin meidän seuralla on. Kiitos loistovuokraajan ja ihanan talliporukan, pystyin keskittymään täysillä kisan järjestämiseen, Hupia en viime viikolla ehtinyt nähdä kertaakaan.

Maanantaina vastassa olikin sitten hieman hämmentyneen oloinen ruuna. Kuultuaan vihellykseni se tuli portille ja katsoi useampaan kertaan ensin kohti, sitten poispäin, ja sitten taas kohti, ikään kuin tarkistaakseen että ihanko oikeasti sinä tulit. Alkuviikon agenda on ollut työstää hevonen viime viikon lomamoodista sille mallille että sen kehtaa näyttää torstaina valmennuksessa.

Maanantaina aloitettiin niin, että käytiin ensin tallikaverin kanssa maastossa alkuverkkaamassa, kaveri purkamassa ylimääräistä energiaa omastaan ja minä laukkaamassa hevosta hereille. Molempien taktiikka toimi, ja puolen tunnin päästä jatkettiin töitä kentällä paljon paremmista lähtökohdista. Tein suht kevyesti jumppaa ravissa ja laukassa, tarkoituksena saada tahti kuntoon ja kyljet joustamaan. Kolmisen varttia runsailla tauoilla jaksotettuna väistöjä, avoja, vastalaukkoja ja siirtymisiä, ja olin tyytyväinen.

Tiistaina työstettiin sitten vähän enemmän kokoamisia, ja laitoin pitkän tauon jälkeen taas Hupille kanget päähän. Edellispäivä oli avannut paikkoja hyvin, ja alla oli kivan suora ja notkea hevonen. Alkuverkan jälkeen suurin osa töistä tehtiin laukassa. Paljon nostoja kiinnittäen huomiota suoruuteen (heitti helposti vähän poikittain varsinkin oikeaa laukkaa nostaessa), lääkkeeksi paljon vastalaukan nostoja niin arpominen, ennakointi ja poikittaminen väheni. Vastalaukka oli kivan tasapainoisen tuntuista molemmin päin, kokonaiset pääty-ympyrät tai uraa ympäri laukkaaminen vastalaukassa oli suht helppoa.

Lopuksi vielä laukan työstämistä: mahdollisimman maltillinen tahti, pitkä kaula, nenä edessä ja alhaalla ja säkä silti ylhäällä. Yksi syksyn teemoista tulee olemaan kyllä peruslaukan parantaminen. Nyt jouduin aika paljon auttamaan Hupia, että rento hidas laukka säilyi. Pitäisi päästä tilanteeseen että laukka jatkuu maailman tappiin asti, kunnes muuta pyydetään, vaikka jättäisinkin hevosen ”yksin”. Nyt Hupi tuntui vähän väliä kysyvän että vieläkö jatketaan, ja jollen vastannut sille, se tiputti raville. Tässä palataan samaan asiaan mistä Hanna on tainnut joskus sanoa, ”älä auta sitä liikaa” – laukan pakonomainen ”ylläpitäminen” kostautuu nyt. Ravissa voin kyllä jäädä matkustajaksi, ja askellaji säilyy, sen sijaan laukka sammuu välittömästi. En siis toki halua vain matkustella kyydissä, mutta jos jo perusaskellajin säilyttämiseksi joudun tekemään paljon töitä, niin ”temppujen” tekeminen on vielä astetta työläämpää.

Eilen jumpattiin kevyesti maastossa harjumontulla tiistain jäljiltä. Alkuun takaosa tuntui vähän jumiselta, joten tein työt pitkälti laukassa samalla ajatuksella kuin edellispäivän laukkatyöskentely. Viitisen minuuttia laukkatyöskentelyä kumpaankin suuntaan sai Hupin notkistumaan jo huomattavasti, joten siitä oikeastaan vaan loppuverkat ja reilun vartin köpöttely takaisin tallille.

Menomatkalla tiellä tuli mutkassa puskan takaa vastaan kaksi skootteria aika kovalla vauhdilla, ja normaalisti mopoista ja moottoripyöristä piittaamaton Hupi ehti säikähtää melkoisesti. Mihinkään ei poistuttu tai paettu, mutta ihan täyden päivätyön sai kyllä tehdä että pysyi hevonen hanskassa. Vielä paluumatkallakin samaa kurvia kytättiin ja tuijoteltiin oikein antaumuksella, mutta kurvin jälkeen hevonen huokaisi syvään ja tallusteli rennon tyytyväisenä loppumatkan kotiin.

Tänään ohjelmassa on sitten taas Hannan valmennus Pohtiksella. Kesän sairastelujen vuoksi on jäänyt taas valmennukset vähiin, joten korkea aika päästä taas valmentajan silmän alle. Vuokraaja ehtii ilmeisesti mukaan, eli videomateriaalia pitäisi olla luvassa.