1. Hankkarissa ei ollut mitään vikaa. Tai siis vanha vammakohta kyllä näkyy edelleen jossain määrin ultrassa mutta mitään uutta vammaa ei löytynyt. Sen sijaan hankkarin ja luun välissä oli reilusti nestettä ja luun pinta vähän epätasaisen näköinen. Röntgenistä löytyi sitten vanha tuttu ystävämme, kolhu puikkoluusta. Ei ole ensimmäinen tai toinen (eikä varmasti myöskään viimeinen) kerta kun Hupi onnistuu lyömään kinttuunsa niin kovaa että luun pinta lähtee reagoimaan, molemmissa puikkoluissa alkaa olla kohta kaunis luuliika-helminauha... Penetrolia pullo mukaan (lopulta itse asiassa löysin tallilta edellisenkin putelin), vajaa pari viikkoa kävelyä ja sitten vähitellen takaisin treeniin.
2. Kun kerran röntgenissä oltiin niin otettiin samalla viimein ne hiekkakontrollikuvat. Ell tuli kuvien vilkaisun jälkeen käytävällä iloisella ilmeellä vastaan, ja viesti oli lähinnä "toi sun hevoses on aika hyvä malliesimerkki siitä miten psyllium parhaimmillaan toimii". Jos edellisreissulla hiekkakertymä oli massiiviset 26 x 5 cm niin nyt hiekkaa oli jäljellä enää 8 x 2 cm (alla vertailun vuoksi kuvat ennen ja jälkeen). Tällä hetkellä ei tarvita mitään toimenpiteitä, mutta syksyllä kun maa jäätyy (mikä toivoakseni tänä vuonna sitten myös tapahtuu) otetaan uusi kuuri varmuuden vuoksi, kun kerran taipumusta hiekan kertymiseen on. Ja Hupihan tästä pitää, psylliumilla maustettu melassivesi kun ehti tuossa kymmenessä päivässä muodostua sen uudeksi herkuksi.
3. Sitten niitä vähän huonompia uutisia. Ei mitään maata mullistavaa, mutta kuitenkin. Jo vajaan viikon seisominen/kävely sai taas Hupin takaosan jäykistymään melkoisesti. Klinikalla juoksuttaessa huomio en niinkään kiinnittynyt tuohon etuseen minkä vuoksi reissussa oltiin (joka oli taivutuksissakin ok) vaan todella jäykkään takaosaan. Hupi on aina reagoinut yhtäkkisiin lepojaksoihin jäykistymällä takaosastaan (lanne, takapolvet ja kintereet lähinnä ongelmakohtina) mutta nyt tämä tuli hurjan selvästi ja hurjan lyhyessä ajassa. Takaosahan on pari vuotta sitten vastaavassa tilanteessa taivutettu minimaalisin reaktioin (lähinnä 0-1, yksi 2), siihen perään kuvattu täysin puhtain paperein, ja piikitetty pikkuannoksilla takaylänivelet ihan ok tuloksilla. Todettiin nyt, että tällä kertaa ei tehdä vielä mitään vaan katsotaan miten tilanne lähtee kehittymään kun päästään taas liikuttamaan, mutta ollaan hyvin kriittisiä tilanteen suhteen. Ei siis mitään "en mä vaan osaa ratsastaa ja tää on siks jäykkä ja vino" -kuvitelmia vaan jos tilanne ei parane niin uutta keikkaa Teivoon ja mietitään sitten toimenpiteitä.
Tehtiin myös sitten hyvin äkkiä päätös, että kun saa alkaa liikuttaa, niin ensimmäiset 3-4 viikkoa ohjelmassa on pääasiassa kavaletteja, kiipeilyä ja paljon kävelyä tai avaavaa ravia-laukkaa, jätetään kokoamiset ja koulukiemurat sitten vähän myöhempään ja katsotaan ensin auttaako tämä. Ja nyt vajaan viikon perusteella näyttää jo siltä että ainakin jalkojen nivelet toimivat jo ihan eri tavalla. Voi olla että lannetta täytyy avata hierojan tai ehkä ennemmin fyssarin toimesta. Omiin käsiin lihakset tuntuvat ihan ok:lta mutta lanne toimii vähän jäykästi, eli jossain syvemmällä ehkä jotain ongelmaa voi olla.
4. Koska hampurilaismallin mukaan lopuksi pitää taas antaa kehuja jostain, niin kehutaanpa nyt sitten taas Hupin lastaus- ja matkustuskäytöstä. Kaikkien paikalla olleiden suureksi hämmästykseksi Hupi käveli kotipihassa käytännössä suoraan lähes kyselemättä ja täysin ilman liinoja kuorma-autoon sisälle. Alkumatka yksin vähän jännitti eikä heinä maistunut, kun keskittyminen meni lähinnä tasapainotteluun (viistottain/sivuttain matkustaminen on toki helpompaa mutta aluksi traikussa kulkemaan tottuneelle vähän uutta). Sitten kun kyytiin saatiin mukaan kaverin hevonen, niin Hupi oli kuin kotonaan, ja Teivossa autossa odotti kaksi hyvin rentoa ja tyytyväistä hevosta, ja selvästi pienentyneet heinäkasat. Paluumatkalle lastaus suoritettiin yhden liinan avustuksella, mutta mitään painetta takaa ei tarvinnut antaa, riitti että liina oli olemassa. Ja matkustus sujui takaisin päin rennosti, nyt jo sen pienen yksinäänkin matkustetun pätkän verran. Autosta ulos Hupi tulee super-siististi, jyrkkä ja pitkähkö lastaussilta laskeudutaan askel kerrallaan hyvin huolellisesti. 
