torstai 8. toukokuuta 2014

Elossa edelleen

Vaikkakin niin kovin kiireisenä vieläkin... Muutamia muistiinpanoja silti matkan varrelta.

- Tiina Tarkkalan valmennus. Jälleen perusasioita ja ahaa-elämyksiä. Kuten esimerkiksi se, että jos yrittää korjata sisäpohjetta vasten kaatuvaa hevosta sisäohjalla, ei pääse kovin pitkälle, mutta jos sen sijaan purkaa asian palasiin ja ratsastaa sen sisäpohkeen läpi, tapahtuu jänniä asioita.
- Kuskilla melkein pari viikkoa kestänyt vuosituhannen flunssa ja vähintään yhtä pitkä treenitauko, joskin samaan aikaan...
- ...hevosella hankkarivammajalassa vanhassa vammakohdassa pientä turvotusta. Liikkui puhtaasti koko ajan, viikko käveltiin ja kylmättiin, tuloksena normaalin tuntuinen jalka ja hyvin räjähdysalttiin oloinen hevonen. Tunnustellen normaaliliikutukseen, jalka joka kerta sula ja kuiva liikutuksen jälkeen, hevonen normaalin tuntuinen. Pieni "entäs jos..?" -pelko persiissä mennään, mutta mennään silti. Ja siis turvotushan oli sitä luokkaa, että millä tahansa muulla hevosella tai tällä hevosella missä tahansa muussa kohdassa tuskin olisin kiinnittänyt asiaan juurikaan edes huomiota.
- Kevättä rinnassa. Alkukäynnit tiellä on vaihtuneet useampaan otteeseen alkulaukkoihin tiellä, milloin mistäkin syystä (syyksi käy vallan mainiosti esimerkiksi tiellä vastaan tuleva naapuritallin hevonen). Sivuloikkia, teatraalista puhinaa ja pieniä paikalta poistumisia säännöllisesti. Toistaiseksi kuski on pysynyt kyydissä mukana.
- Kisakauden avaus suunniteltu ensi lauantaille Pohtiolammelle. Eilinen treeni kisapaikalla aiheutti tuntemuksia "mä lopetan nyt" -epätoivosta (hevonen pakeni silmittömästi vajaan sadan metrin päässä ollutta lenkkeilijää ja kentän laidalle kavioista ropisevaa hiekkaa) "entä jos kuitenkin" -toiveikkuuteen (kun reilun tunnin pomminpurkamisen jälkeen jalallakin sai taas vaikuttaa, ja neljä peräkkäistä harjoituslaukka-keskilaukka-harjoituslaukka-siirtymistä sujui paremmin kuin ikinä ennen).
- Pohtiksen reissun yhteydessä tallinpihassa tehdyt lastausharjoitukset menivät nappiin, hevonen käveli lopulta koppiin rentona ilman liinoja, ja purkaminen onnistui yksin ilman apukäsiä. Aikaa tähän kaikkeen kului pyöreästi kolme minuuttia (vrt. kolme tuntia kun viime vuonna aloitettiin ongelman purkaminen, lisäksi silloin väliseinä oli auki, nyt normaalisti kiinni).

Vaahtokylvystä tullut Hupi kuivattelemassa ilta-auringossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti