Tikkuja ristissä

Ti 10.8.2010

Allekirjoittanut piti viime viikon lopussa ennenkuulumattoman kolmen päivän tallivapaaputken kun vuokraajan äiti kävi torstaina maastossa ja lauantaina kentällä, ja välissä olevan perjantain hevonen sai vapaata. Sunnuntaina kiipesin sitten taas itsekin kyytiin ja lähdettiin Tavelan kentälle tekemään vähän puomien kanssa hommia. Keli oli vielä tallilta lähtiessa ihan järjettömän hiostava joten viilensin Hupin vedellä ennen lähtöä, ilmankosteus oli niin hurja että tunnissa se ei kuivunut käytännössä ollenkaan yli 30 lämpöasteesta huolimatta... Matkalla taivaalle alkoi kertyä sitten aika uhkaavan näköistä pilveä mutta päälle ne eivät missään kohtaa tulleet, sen sijaan tuuli yltyi sen verran ettei kuumuus enää oikeastaan haitannut.

Hupi oli alussa taas ai-van kammottava, takajalat huiteli jossain kilometrin päässä ja terävyys oli tipotiessään. Vääntelin ja kääntelin käynnissä ja ravissa varmaan parisenkymmentä minuuttia kunnes hoksasin ottaa reilua laukkaa muutaman kierroksen, ja johan alkoi hevonen muuttua. Välillä toimii siis kuitenkin tämäkin kikkakolmonen.

Tehtiin alkuun vähän ravipuomeja, sitten yksittäistä laukkapuomia ja sen jälkeen 24m välillä olevaa kahta laukkapuomia. En tiedä onko Hupilla oikeasti niin lyhyt laukka-askel vai oliko jalkamitta vähän summittainen mutta 7 askelta tuntui siltä sopivalta määrältä tuohon väliin. Nyt keskityttiin löytämään sujuva laukka puomien väliin, ensi kerralla voi sitten lähteä muuttamaan askeleitten määrää. Lopuksi otin vielä muutaman hypyn ristikolle ja pikkupystylle. Aina kun muistin kerätä hevosen riittävän "kasaan" ennen hyppyä niin askel tuntui osuvan, ne kerrat kun jäin matkustamaan niin oltiin sitten heti liian lähellä tai liian kaukana. Kiltti hevonen hyppäsi kuitenkin joka kohdasta yhtään kyselemättä. Laukka tuntui selkään ihan energiseltä mutta videon perusteella olisi voinut kyllä laukata vähän enemmänkin. Ja täti voisi heilua selässä vähän vähemmän. Ei se hevonen laukkaa yhtään enempää vaikka täti laukkaakin kyydissä eestaas...





Maanantaina otettiin sitten kevyesti ja juoksutin hevosen pitkästä aikaa. Ilman mitään apuohjaa oli vähän villi ja vapaa, sivuohjilla sitten parempi mutta kyllä ostoslistalle menee ehdottomasti joustochambon. Tai mikä sitten onkaan nimeltään, joka tapauksessa se mikä tulee etujalkojen välistä, menee niskan taakse siihen erilliseen niskapalaan ja sieltä yläkautta kuolaimeen. Sivuohjan kanssa Hupi lähti hakemaan ihan oikein eteen-alas, mutta kun ei se pääse kun taakse-alas kun ohja nyppää aina jossain kohtaa takaisin.

Mutta juoksutinpas hevosen omalla kentällä, jonka pohja alkaa nyt pohjaremontin jälkeen olla likimain täydellinen. Alussa oli ihan liian upottava ja raskas (vielä viikko sitten Hupi hyytyi siihen niin totaalisesti että 10min tahkoamisen jälkeen luovutin) mutta nyt muutamat sadekuurot on tiivistäneet hiekkaa niin että pohja on hyvä, joustava ja pitävä. Lanauksen kun olisi tuohon saanut niin olisi ihan priima. Yleismies-Jantusen askartelulistalla on lana (joko auto- tai hevosvetoinen, tai sekä-että) mutta kun lista on sen verran pitkä ettei kehtaa hoputtaa tai kysellä niin mennään vielä toistaiseksi näin. Täytyy laittaa ennen-jälkeen-kuvia kentästä jossain kohtaa että näkee miten valtava ero siinä on.