Ke 13.10.2010
Keskiviikkona oli siis sitten pitkästä aikaa ohjelmassa ratsastusta valkoisten aitojen sisäpuolella. Edelliskerta oli viime helmikuussa Aitoossa joten oli jo aikakin. Niihamassa oli ratsastuskoulun harjoituskoulukisat ja pienen lähtijämäärän vuoksi lupasivat ottaa ulkopuolisiakin mukaan, joten kun kaveri vielä lähti kuskiksi (kiitos!) niin kaikki oli järjestettynä. Arvelin etukäteen että jos ohjelmissa on tarjolla C-merkki, KN Special ja joku HeA-rata niin HeC-luokassa on luultavasti paljon ratsastuskoulun ponilapsia, joten kaikista senhetkisistä ongelmista huolimatta (jotka siis ilmoittautumispäivänä olivat todellakin vielä kaikki olemassa) päätin valita HeB-luokan. KN on kuitenkin kiltti ja helppo HeB-ohjelma ja kyseessä pienet harkkakisat. Ja keskiravista tai laukka-käynti-siirtymisestä on ihan turha stressata, kun kerran tietää ettei kumpaakaan löydy niin tyytyy tekemään sinne päin niin siististi kun pystyy.
Oltiin Niihamassa hyvissä ajoin (kaveri ajoi yhden hevosen kopilla kaksi hevosta paikalle, meidät ensin, joten eestaas ajamista oli melkoisesti). Hupi osaa onneksi olla ihan asiallisesti vieraassa paikassa ja hetken huutelun jälkeen se jäi varsin rentona katselemaan ympärilleen ja mutustamaan heinää. Ei tarvinnut siis jännittää sitä että väsyykö se liikaa odottelusta. Sen sijaan verkasta se sitten väsyi, harkkakisojen aikatauluihin ei ilmeisesti ole luottamista kun nytkin meidän piti mennä 18.15 verkassa kolmantena eikä luokka ollut vielä vähän puolen jälkeen alkanutkaan. Kun muutenkin halusin tehdä pitkän ja hitaan verkan (että Hupi ehtii rauhassa kytätä kaikki möröt ja siitä vielä rentoutua sopivasti) niin hevonen oli radalla auttamatta jo vähän väsynyt. Positiivista aikataulutuksessa oli kuitenkin se että jos olisin päässyt radalle silloin kun olin laskenut pääseväni, olisi verkka ollut täsmälleen sopivan mittainen.
Paljon käyntiä, ensin pitkin ohjin, sitten tuntumalla. Suurin osa sen jälkeen kevyessä ravissa, vasta vähän ennen (oletettua) radalle menoa jokunen laukannosto ja alas istuen vähän raviin terävyyttä. Mietin hetken aikaa että miten vaikeita asioita uskallan tehdä (vai pidänkö vaan hevosen ja itseni hyvällä mielellä tekemällä niitä helpoimpia asioita) mutta lopulta toista ratsukkoa väistäessäni jouduin tekemään laukassa vähän vaikeampaa tietä (missä sunnuntain vaikeudet olisivat varmasti tulleet esiin jos niitä on) - ei ongelmia.
Maneesi oli käännetty juuri ennen kisoja joten pohja oli hurjan pehmeä. Verkka oli ehtinyt vähän tasoittua ja painua mutta rata oli melkoinen suo. Hupi suoritti ihan asiallisesti (ja kyttäämättä!) tehtävät mutta hyytyi kyllä vähän. Tosin, se miltä rata itsestäni tuntui (ravi ok, laukka vähän liian isoa) ei kyllä ihan kohdannut videolta nähdyn totuuden (ravi kovin vaatimatonta hynytystä, laukka sen sijaan kohtalaisen hyvää) ja tuomarin arvion (ravista lähinnä kutosta, laukasta jopa seiskoja) kanssa. Siis kuvittelen meneväni jo liian kovaa silloin kun tempo vasta alkaa olla sopiva. Ja kuvittelen tekeväni kamalan paljon asioita radalla mutta videolta katsoessa tekee suorastaan mieli huutaa kuskille että voisko siellä välillä vaikka ratsastaa niin tapahtuiskin jotain. Onhan se toki hyvä asia että pystyy tekemään asioita eleettömästi mutta kai sitä silti pitäisi uskaltaa vaikuttaa eikä vaan matkustella mukana?
Lopputulokseen täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, tuloksena 60.8% (tasaista kutosta, jokunen vitonen ja seiska), suurinpiirtein kommenteilla "tasainen ja siisti suoritus". Hevonen kyttäsi ja poikitti vielä rataa kiertäessä melkoisesti mutta itse suorituksessa keskittyi hienosti (kuulaisuudesta saatiin seiska). Kuski taas ei jännittänyt vaan malttoi ajatella ja ratsastaa tehtävä kerrallaan, ihan suunnitelmansa mukaan. Täytyy katsoa jos saisi skannattua paperit tänne kaiken kansan nähtäville. Videon lisään heti kun saan sen muutettua sellaiseen muotoon mitä blogi ymmärtää. Sijoituksia tai tuloslistaa ei jaettu mutta jälkeenpäin kuultuna ilmeisesti kuitenkin aika lailla sieltä kärkipäästä. Olisi ollut kiva ehtiä kysyä (tutulta) tuomarilta että olisitko päästänyt alueluokasta läpi ja jos, niin millä prosenteilla. Onhan se nyt kuitenkin selvää että harjoitus- ja aluekisojen skaala on, ja täytyykin olla aivan erilainen.
Joka tapauksessa tästä on hyvä jatkaa. Treenattavaa löytyy eniten juuri sieltä mistä oletinkin ja muutamia pisteitä saa raavittua lisää kasaan ihan vaan huolellisemmalla ratsastuksella - pysähdykset huolellisemmin ja jos vaikka ensi kerraksi opettelisi loivan kiemurauran tien niin että sen osaa vaikka unissaankin tehdä kunnolla (eikä epämääräisesti sinnepäin sohien ja "oho piti olla jo tuolla" kiireellä käännellen ;)
Mutta nyt blogi kiinni, ratsikamat päälle ja tunnille mars! Tietää ainakin mitä reenataan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti