Laukkaongelmia

Ti 12.10.2010

Lähdettiin viime viikolla melko nopealla, muutaman päivän varoitusajalla Niihamaan ratsastuskoulun harkkakoulukisoihin. Sunnuntaina (vai maanantaina?) varmistui lähtö ja keskiviikkona oltiin jo radalla. Eipähän ehtinyt ainakaan stressata.

Lähtökohdat sen sijaan oli varsin mielenkiintoiset. Vielä edellisviikolla Hupilta ei meinannut millään löytyä mitään järkevää vaihdetta, oltiin viime ajat (viikot) menty maastoilupainotteisesti kun vettä tuli niin paljon että kenttä ei oikein ollut kunnossa, joten hevosella oli maastomoodi hyvin vahvasti päällä. Sunnuntaina löytyi ensimmäisen kerran raviin jotain tolkkua mutta laukka oli vielä silloinkin hyvin villiä ja vapaata. Kaarteet poni pysyi vielä jotenkuten hanskassa mutta kun yritti suoraa uraa laukata niin koko paketti levisi ihan täysin, hevonen valui etupainoiseksi ja tippui välillä jopa raville vaikka mitä tein. Sovin itseni kanssa että sunnuntai ja maanantai korjataan laukan ongelmia ja tiistaina tehdään sitten vaan helppoja ja kivoja asioita vaikka laukka olisi millä mallilla hyvänsä.

Sunnuntaina ohjelmassa oli ensin ravissa hevonen kivaksi ja avuille, ja sitten sen jälkeen laukassa miljoona ja yksi nostoa. Meillä suurin ongelma tuntuu olevan lähes jokaiseen kouluohjelmaan sisältyvä laukkadiagonaali. Pieneen päähäni ei voi mahtua että mikä siinä voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikeata. Nytkin kun laukka lähti pyörimään ja paino siirtyi vähän paremmin takaosalle niin pitkien sivujen laukkaaminen ei tuottanut mitään ongelmia. Sen sijaan edelleen kun kulmasta käänsi lävistäjälle niin päästiin maksimissaan kolmisen askelta hyvää tasapainoista laukkaa ja sitten alkoi olla jo tarjolla Vermon takasuoraravia. Joskus vuosi sitten sain pilkottua tehtävän niin pieniin palasiin että se lopulta onnistui ja sama pitkä tie oli edessä taas. Ensin ravissa tie ja tahti selväksi (suora linja ja että sinne ei tarvitse ampua miljoonaa). Sitten ravi-käynti-siirtymisiä samalla linjalla. Sitten laukassa linjalle ja heti suoristuksen jälkeen itse siirtyminen. Sitten linjalle ravissa ja nosto ja taas alas raviin. Kun tämä onnistui niin kello alkoi olla sen verran paljon ja hevonen vähän väsyä joten jätin homman kesken, päästiinhän sentään kuitenkin lopettamaan onnistumiseen.

Mitä lie hevosen pääkopassa naksahtanut yön aikana mutta maanantaina ongelmasta ei ollut enää tietoakaan. Helpotin tehtävää tosin edelleen tekemällä laukassa pitkän sivun lopusta noin 15m täyskaarron ja jatkamalla siitä diagonaalintapaisesti uralle, mutta nyt homma sujui kerrasta. Pari onnistunutta toistoa molempiin suuntiin ja sen jälkeen jätin laukat sikseen, verkkasin vaan kevyesti ravissa ja lopetin siihen. Tiistaina sama homma, kevyesti ravissa keventelyä, hevonen rennoksi ja pyöreäksi. Pari laukannostoa molemmin päin, joka ikinen laukkapätkä onnistuneeseen diagonaaliin lopettaen. Vähän lisää keventelyä ja lopetus hyvillä mielin.

Kisareissu-kuulumiset seuraavassa osassa :)