Joskus homma menee niin sanotusti putkeen. Siis että päivällä suunnittelee treenin ja illalla toteuttaa sen täydellisesti suunnitelman mukaan. Sillä fiiliksellä elää päivän jos toisenkin :)
Meillä projektina oli tällä kertaa laukannostot. Kuten aiemmassa tekstissä jo totesin, laukannostoille "tarttis tehrä jotain". Maanantaina kaverin kuvaama videonpätkä paljasti totuuden niin selvästi että täti päätti tarttua ongelmaan. Hupi ennakoi nostoja hurjan, varsinkin innostuessaan ja alkaa tarjota laukkaa joka väliin, tikittää ja jännittyy. Vaikka nostot tuleekin pyynnöstä niin sen sijaan että sisätakajalka astuisi pitkälle alle ja polkisi heti ensimmäisestä askeleesta lähtien kunnolla, Hupi heittää nostossa takajalat parin askeleen ajaksi singer-vaihteelle, tikkaa sellaisia minikokoisia askeleita ja lähtee pahimmillaan laukkaan lähes tasa-takajaloin. Mikä tietysti näkyy laukan laadussa parin ekan askeleen aikana. Muodosta puhumattakaan.
Video siirtyi koneelle vähän tökkien ja kuva ei kulje tasaisella nopeudella vaan hidastuu ja nopeutuu välillä. Siirrän paremmilla piuhoilla kun ehdin, mutta jonkunlaisen käsityksen tilanteesta tästä kai kuitenkin saa. Kaikki videon nostot on käynnistä mutta sama ongelma toistuu myös ravista nostaessa.
Samaiselta videolta näkyi kuitenkin myös, että ihan ylivoimaisesti parhaat käyntiaskeleensa Hupi ottaa heti ravista käyntiin siirtymisen jälkeen (olettaen että kuski ei jää ohjaan roikkumaan). Takajalat polkee pari-kolme askelta tosi syvälle rungon alle ja ylälinja on pyöreä ja rento. Joten lasketaan 1+1 yhteen ja suunnitellaan päivän treeni: ravista siirtyminen käyntiin, mistä suoraan heti ensimmäisestä käyntiaskeleesta laukannosto. Ja sehän toimi. Tuli peräjälkeen varmaan kymmenkunta elämämme parasta laukannostoa, jänteviä, rentoja, muoto ja tuntuma säilyttäen. Ja ei tarvinnut miettiä että polkeeko takajalka alle, sen tunsi että nyt todellakin polkee. Tein paljon toistoja molemmin päin (homma toimi myös oikealle eli heikompaan suuntaan) ja sitten kun alkoi tuntua tosi helpolta, niin lisäsin vähitellen käynnin määrää ja lopulta tuli pari ihan asiallista nostoa myös suoraan käynnistä. Täytyy jatkaa samaa harjoitusta vielä pari kertaa että saa oikean fiiliksen selkäytimeen asti sekä itselle että hevoselle.
Ja kun takaosa oli aktiivisena alla niin Hupi esitti lopussa myös valtavan hienoja siirtymisiä laukan sisällä, lähti keskilaukkaan työntämällä takaa eikä "kaatumalla" edestä kuten yleensä - ja tuli myös takaisin käytännössä ohjaan juuri koskematta ja muodon lyhentymättä. Vaikka olen päässyt laukkaa säätelemään jonkun verran aiemminkin niin eteen on lähdetty vähän "tykittämällä" ja tahti on kiihtynyt ja hevonen painunut etupainoiseksi. Tästä taas seurauksena on ollut se, että takaisin harjoituslaukkaan siirtyminen on tapahtunut tylysti naruista vetämällä -> etuosa lyhenee kilometrin ja menee ihan lyttyyn -> takaosa ei polje -> laukan laatu kärsii. Nyt tuli ekaa kertaa sellainen fiilis että etuosalle ei tapahdu oikeastaan mitään, mutta takajalat tulee enemmän alle ja lähtee "pomputtamaan" laukkaa ylöspäin. Ja ylipäätään koko laukka tuntui selvästi isommalta kun aiemmin, mutta silti niin helposti hallittavalta.
Tällä fiiliksellä elää taas hetken :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti