Kankitreeni vaihtui tänään pikapäätöksellä aivan toiseen suuntaan kun tarjoutui mahdollisuus lastausharjoituksiin. Koppi oli sama kuin kuukauden takaisella Pohtiksen reissulla, jolloin lastaaminen ei varsinaisesti mennyt ihan putkeen. Kaverin perässähän kisareissujen lastaukset ovat olleet täysin ongelmattomia, mutta ensimmäisenä kahden hevosen koppiin meno on oikeastaan aina ollut ongelmallista.
Nyt aloitin avaamalla väliseinän että tilaa olisi enemmän, yhden hevosen koppiin Hupi on aina lastautunut helpommin. Tarkoituksena ei siis ollut missään vaiheessa sulkea takapuomia vaan saada hevonen seisomaan rauhassa ja rentona kopissa sisällä (että sen takapuomin saa sitten aikanaan rauhassa laittaa kiinni). Aloitettiin noin samasta tilanteesta kuin edelliskerralla, Hupi ilmoitti selvästi että "ei huvittais just nyt" samantien kun etuset olivat sillalla. Muutama reipas peruutus, uusi yritys eteen ja taas takaisin ennen kun hevonen ehtii edes ajatella peruuttamista - siis kopin ulkopuolella töihin ja kopissa huilitaan. Alle kymmenessä minuutissa Hupi käveli koppiin perässä epäröimättä, mutta etupuomin ali en päässyt sukeltamaan, vaan silloin meni aina pakki päälle. Lopulta totesin että tällä rajallisella aikataululla en lähde tätä korjaamaan, vaan olin tyytyväinen siihen, että hevonen tuli kuitenkin perässä etupuomiin asti. Lopuksi vielä väliseinä kiinni ja sama homma näin. Kerran epäröi ja pakitti, sen jälkeen yhtä sujuvasti ja ennen kaikkea rennosti sisään-ulos-sisään-ulos. Onnistunut harjoitus, hyvä mieli.
Ja kun kerran vauhtiin oli päästy niin jatkettiin sitten vielä vähän aivojumpan parissa sen sijaan että olisin kiivennyt selkään. Kaivoin kentälle kumimaton palasen, joka ensin aiheutti teatraalisia trööttäyksiä, mutta muutaman minuutin päästä Hupi käveli sujuvasti maton yli. Vaihdoin maton aukirevittyyn jätesäkkiin (rapisevat ja lepattavat pressut on meillä ollut välillä aika iso mörkö), ja muutamassa minuutissa mentiin siitäkin yli rennosti sekä käynnissä että ravissa. Tähän hätään en muuta enää keksinyt, mutta eiköhän aivojumppaa jatketa toisenkin kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti