Ensimmäistä kertaa kangilla valmennuksessa

Saatiin viime valmennuksessa (tai oikeastaan toissakerralla jo) lupa tulla seuraavan kerran kanget päässä tunnille. Suunnitelmissa on startata viikonlopun HeA kangilla, joten halusin tunnille kerran "kisavarustuksessa", vähän sillä ajatuksella että tuleeko täystyrmäys vai vihreää valoa. Hupi kun on ollut kangilla vähän joko-tai, se herkistyy vielä muutamalla pykälällä, ja jos vireystila lyö yli niin tuloksena on katastrofi. Kuluvalla viikolla tein kotitreenit kaksi kertaa kangilla, eka kerta meni sille katastrofiosastolle, toinen yritys torstaina taas oli varsin onnistunut.

Tuli vähän kiire ja olin Tavelassa vasta kymmentä vaille, mutta edellisen ryhmän kanssa venyi sen verran että ehdin verkata hevosen oikein sopivasti ja vielä kävelläkin välissä. Hanna tsekkasi suitsituksen, teki pari ihan pientä muutosta (kankiketjua arvoin itse kahden renkaan välillä, valitsin yhden, Hanna valitsi sen toisen) mutta oli muuten ihan tyytyväinen. Meillä on kangissa tavallinen kolmipalabridong (nivelsuitsituksessa tavallinen kolmipala) ja kankikuolaimena sulovilen-kun-halvalla-sai suora "ranskalainen" kanki normaalivarsilla, joka sitten osoittautui oikein sopivaksi Hupille.

Aloitettiin tekemällä päätyjen läpi käyntiä, kulmaan isoimman taivutuksen kohdalle pysähdykset ja pitkän sivun keskeltä laukannosto, keskiympyrä, ja takaisin käyntiin uralle palatessa. Nostot oli siistejä, pienestä loppua kohti tulleesta ennakoinnista huolimatta, takaisin käyntiin siirtymiset vasemmasta laukasta ihan asiallisia, oikeasta en oikein saanut koottua laukkaa riittävästi niin vähän rojahti etupainoiseksi ja ravin kautta. Laukkaan piti ratsastaa nopeampaa rytmiä ja enemmän energiaa sisätakaseen (varsinkin oikeassa laukassa) ja samalla sitten kokoaminenkin helpottui.

Seuraavaksi tehtiin pitkille sivuille keskiravia, aluksi lyhyttä pätkää keskikirjaimen molemmin puolin, vähitellen matkaa pidentäen. Pitäisi pitää siirtymisissä jalka edessä ja varsinkin alaspäin siirtyessä muistaa pitää jalka lähellä että energia säilyy eikä ravi vain "hiivu pois". Lyhyen sivun keskeltä tultiin aina pituushalkaisijalle ja tehtiin keskelle pysähdys. Pysähdykset oli hyviä ja tasan, linja vähän hukassa varsinkin vasemmalta kääntäessä (oikea pohje edessä!), ja liikkeellelähdöt saisi olla terävämpiä. Liikkeellelähtöä korjatessa Hupi tarjosi ensin hämmennyksissään laukkaa, mutta lähti sitten seuraavat kerrat aika kivan energisesti eteenpäin.

Kunnon välikäyntien jälkeen jatkettiin taas laukassa, nyt siten että pitkä sivu ratsastettiin keskilaukkaa, ja sen jälkeen juuri ennen kulmaa voltti jonka aikana laukka otettiin takaisin, parin askeleen ajaksi jopa ihan liioitellun hitaaksi, josta sitten takaisin harjoituslaukkaan. Kuvittelin ratsastavani oikeinkin rohkeat keskilaukat mutta kovin kummoista eroa niissä ei kuulemma ollut, riittävä kuitenkin. Kokoamiset puolestaan onnistuivat yllättävänkin helposti, nostava terävä ulko-ohja ja nopea pohje, niin Hupi tuli kerta kerralta nopeammin ja helpommin ihan muutaman askeleen aikana takaisin. Seuraavaksi muutettiin tehtävää niin, että voltin sijaan tehtiinkin täyskaarto ja jatkettiin vastalaukassa viimeiseen kirjaimeen, jossa vasemmasta laukasta siirtyminen raviin ja oikeasta käyntiin (kuten sunnuntaisessa HeA:2-kisaohjelmassa). Raviin siirtyminen oli helppo, tosin ravin laadun ratsastaminen heti ensimmäisestä askeleesta lähtien meinasi unohtua alkuun. Suoraan käyntiin en ihan oikeasta laukasta saanut siirtymistä tehtyä, mutta kun muistin koota laukkaa tarpeeksi, niin oikeastaan homma jäi kiinni lähinnä omasta yläkropan hallinnasta (heilahdan eteen -> hevonen putoaa etupainoiseksi -> raviaskeleita ihan turhaan).

Lopuksi tehtiin vielä väistöjä pituushalkaisijalta uralle. Hupi oli jo selvästi väsynyt ja tarjosi kiireistä ravia, mutta aika helposti sai tahdin rauhoitettua. Samalla vähän katosi ravin energiaakin mutta mieluummin vähän löysä ja tahdissa kuin kipittävä ja kiireinen. Väistöt tuntuivat vähän vaivalloisilta, ehkä juuri puuttuvan energian vuoksi, mutta kuulemma näyttivät ihan asiallisilta. Täytyy muistaa tehdä vaan pienet tasapainottavat ja kohottavat puolipidätteet oikeastaan joka askeleella, ja jalalla vähän tahdittaa väistöä sen sijaan että jäisi puristamaan.

Hupi teki hurjan hyvin töitä koko tunnin, vaikka suorastaan valui hikeä, ja jo viimeisissä laukkatehtävissä alkoi selvästi vähän väsyä. Hannan ensimmäinen kommentti oli, että "onpas se paljon parempi kangilla, taitaa olla aika iso ero ratsastettavuudessa", eli rivien välistä löytyi myös se vihreä valo kangilla starttaamiseen. Pääsen kyllä tosiaan vaikuttamaan paljon tehokkaammin ja pienemmillä avuilla, ja monessa tilanteessa ratkomaan ongelmat ihan parilla pienellä korjauksella, kun nivelellä saattaa mennä pahimmillaan pitkät pätkät taisteluun jostain ihan yksinkertaisesta asiasta. Ja kotiläksyksi tuli paljon aiempaa enemmän kankitreeniä, kun siinä hevonen käyttää vielä astetta tehokkaammin oikeita lihaksia, ja saan asiat helpommin läpi - ja sitten kun uusi asia on selkäytimessä niin nivelelläkään ei joudu taistelemaan enää ollenkaan. Kaikki kevyemmät ja helpommat treenipäivät ja tottakai maastoilut sitten jatkossakin aina nivelellä.

Hyvillä mielin katse kohti sunnuntaita!

Valtavan hyvä fiilis jäi kyllä valmennuksesta. Ehdittiin käydä läpi oikeastaan kaikki kisaradan asiat, ja monessa löytyi se fiilis että miten mikäkin tehtävä pitäisi oikeasti ratsastaa. Sitähän en tiedä miten paljon lopulta tositilanteessa tätä pystyn toteuttamaan, mutta kyllähän itseluottamus nousee kuitenkin muutamalla pykälällä kun edes tietää mitä pitäisi tehdä.

Tänään ohjelmassa on vain kevyt pieni hölkkä, eiliset jumit pois ja hyvä mieli molemmille. Ajattelin jättää satulan taas kokonaan pois ja mennä ilman, kun viime kertojen kokemusten perusteella ilman satulaa hölkkäilyiden jälkeen Hupi on seuraavana päivänä poikkeuksetta oikein notkea ja suora - johtuen varmaan siitä että ilman satulaa ei tule tehtyä liikaa vaan keskittyy hyvin perusasioihin.