Hupilla oli allekirjoittaneen kuninkuusravireissun vuoksi hyvin kevyt viikonloppu, käytännössä ihan lomailua kolme päivää putkeen kun eilenkin meni töissä niin pitkään etten ehtinyt tallille ollenkaan. Tänään ajattelin sitten ottaa kevyesti ja ihan vaan jumppailla hevoselta paikkoja auki käynnissä. Monesti saan itseni kiinni siitä että yritän tehdä ihan liian paljon ihan liian aikaisin, kun hevonen oikeastaan vaan tarvitsisi aikaa. Siispä sovin itseni kanssa että nyt jumpataan perusteellisesti käynnissä kaikki asiat läpi, ja jätin vielä satulankin pois että selällä olisi varmasti kaikki vapaus toimia.
Alkuun Hupi tuntuikin aika jäykältä ja kankealta, ja käytti energiansa lähinnä kentän viereen muuttaneiden kanojen ja muiden mörköjen tuijottamiseen. Tein mahdollisimman monipuolista jumppaa, avotaivutuksia, pohkeenväistöjä, pysähdyksiä, peruutuksia, ympyröitä, voltteja, väistöjä, pyrkien samalla matalaan ja rentoon muotoon. Samalla yritin keskittyä itse siihen että käytän kättä hyvin vähän, ja tuntuma olisi kevyt ja rento. Vähitellen työ alkoi tuottaa tulosta ja Hupi vertyä, ja kolmen vartin jumppaamisen jälkeen alla oli jo varsin notkean tuntuinen hevonen.
Otin sitten vähän ravia molempiin suuntiin, ja kunnon jumpan seurauksena molemmat suunnat tuntuivat täsmälleen samanlaisilta, hevonen oli oikein suora ja notkea, kivasti pohkeen edessä mutta silti rento. Kun homma toimi niin hyvin, en voinut vastustaa kiusausta vaan nostin vielä laukankin - ja sama vau-fiilis vaan jatkui. Molemmat laukat pyörivät yhtä hyvin, ja ilman satulaa istuen takajalkojen poljennan oikein tunsi. Vähän oli itsellä tekemistä istunnan kanssa, kun olin herkistellyt käynnissä tietysti hevosen viimeisen päälle avuille, ja ravissa ja laukassa en sitten enää pystynytkään hallitsemaan omaa kroppaa samalla tavalla. Pari tahatonta siirtymistä tuli, mutta muuten oikeastaan laukassakin oli varsin helppo ja mukava istua. Paljon en ravissa ja laukassa töitä tehnyt, vaan kiitin hevosta hyvästä työstä ja lopetin.
Vaikka suunnitelmallisuus on treenissä varmasti hyvä asia, niin välillä taidan suunnitella asioita liiankin tarkkaan, enkä sitten osaa joustaa suunnitelmasta jos hevonen ei tunnu siltä miltä haluan. Nyt kun suunnitelma oli tehdä "vain käynnissä vähän kevyttä jumppaa", niin yhtäkkiä Hupi oli paremman tuntuinen kuin aikoihin. Joskus vähemmän on enemmän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti