Ensimmäinen kankistartti ja hyvä mieli

... ja ei jää varmasti viimeiseksi, niin paljon paremmin Hupi oli kangilla ratsastettavissa niveleen verrattuna.

Oltiin paikalla hyvissä ajoin kun matkakaverin startti oli jo tuntia aiemmin. Ehdittiin ihmetellä paikkoja, tai siis kuski ehti venytellä kunnolla ja Hupi ottaa kauneusunensa. Vielä reilu vuosi sitten se saapui aina kisapaikalle tanssahdellen ja ensimmäisen vartin muille huudellen, nyt kopista peruutti (rauhassa!) ulos unisen oloinen hevonen joka otti ensimmäiset torkkunsa kopin vieressä suojat vielä jaloissaan. Ei ainakaan stressaa enää turhia :)

Verkka oli tuttuun tapaan maneesissa ja radat ulkona. Niihaman ison maneesin uusi kuitupohja on ihan uskomattoman hyvä, ja Hupi tuntui verkassa - jos mahdollista - vielä paremmalta kun parina edellispäivänä. Vähän oli kyllä itsellä verkassa sellainen olo että minnehän sitä on tullut itsensä järjestettyä. Samaan aikaan oli kaksi HeA-luokkaa ja yksi VaB-luokka joten ympärillä pyöri käytännössä pelkästään hienoja isoja puoliverisiä kanget päässä. Vaan kun hevonen tuntui hyvältä niin itseluottamus kasvoi koko verkan ajan. Tein paljon temponvaihteluita sekä lapojen avaamiseksi ravissa muutaman väistön jyrkkyysastetta vaihdellen ja jonkun verran vastalaukkaa. Vajaan puolen tunnin verkka kuumassa maneesissa oli kävelytaukoineenkin vähän liikaa, olisin ollut valmis siirtymään ulkokentälle jo 20 minuutin jälkeen.

Ulkokentällä valitettavasti hyvä fiilis katosi kuin tuhka tuuleen kun Hupi oli sitä mieltä että työt on tältä päivältä tehty. Tavallinen hiekka tuntui kuidun jälkeen kamalan raskaalta, vaikka olikin ihan asiallinen, ja hevonen hyytyi ihan pohkeen taakse ja pitkäksi sekä alkoi myös kyttäämään sadettajia, yleisöä ja kaikkea mitä ikinä vaan keksi. Onneksi ulkokentällä oli vielä kymmenen minuuttia aikaa omaan starttiin ja omassa päässä Hannan perjantaiset neuvot takaosan aktivointiin nopeilla takaosan väistätyksillä. Aika riitti, ja sain tehtyä ne korjaukset mitä halusinkin, olkoonkin että ihan verkan veroista fiilistä ei enää löytynyt.

Rataa ehdin kiertää sen verran että sain näytettyä tuomaripäädyn molemmissa kierroksissa, mutta ei sitten tullut mieleenkään että tänään ne möröt asuukin siellä toisessa päädyssä. Onneksi HeA:2-radassa A-päädyn läpi ei tarvitse ratsastaa kertaakaan kokonaan, kun nyt jo ihan sieltä pituushalkaisijallekin kääntymiset aiheutti vasemmassa kierroksessa pientä päänvaivaa.

Sisäänratsastus oli siisti, suora ja tasapainoinen pysähdys (olkoonkin ettei ihan tasan takaa) ja ok liikkeellelähtö (7/7). Keskiraveista ei ole lapsille kerrottavaa (4,5/6 ja 5/5,5 ja siirtymiset 4/5,5 ja 4,5/5,5), tämä on seuraava kissa mikä nostetaan pöydälle valmennuksissa. En usko että voimaakaan puuttuu niin paljon että siitä olisi kiinni. Väistöt sen sijaan oli molemmat ihan siistejä, ensimmäinen parempi (7/6,5), toinen vähän maahansidotumpi (6,5/6). Laukannosto ja ympyrä ok (7/7), ensimmäinen keskilaukka etupainoinen ja aika rajusti perä sisään poikittaen (6/5, siirtymiset 5/5). Täyskaarto ja vastalaukka kivassa tasapainossa mutta jostain syystä kuski jäi vanhaan ulko-ohjaan roikkumaan (6/6,5). Käynnin kautta vaihdossa oli tulossa parin raviaskeen kautta käyntiin mutta jätin sen viimeisen pienen pidätteen tekemättä ja valahti pari raviaskelta lisää. Maltoin esittää käyntiaskeleet ja nosto oli ok mutta alassiirtymisestä rokotettiin ihan aiheesta (5/4). Toisella laukkaympyrällä kuskin rillit meinasi pudota hiekkaan ja jouduin ottamaan hetkeksi ohjat yhteen käteen, näkyy vähän tiessä ja asetuksen hukkumisessa muuten ihan asiallisella ympyrällä (6/7). Toinen keskilaukka suorempi kuin ensimmäinen (6/6) mutta sitten löytyi se A-päädyn pieni vihreä mies. Hupi yritti paeta ja hypätä ympäri sisäpohkeen läpi, kerkesin tajuta mutten korjata. Matka jatkui sinne suuntaan mihin pitikin, mutta pudotti raville, mutta tokihan tästä rokotettiin siirtymisten arvosanassa (4/4). Täyskaartoon sain nostettua uuden laukan ja se oli ihan ok (6/5,5) mutta ehkä alun säädöstä rokotettiin vielä. Raviin siirtyminen vähän (paljon) kädellä ja ravipätkä jäi vaatimattomaksi (6/5,5). Keskikäynti oli sitä samaa aktiivista mutta lyhyttä kuin ennenkin (7/6), vapaassa käynnissä kuskille olisi joku saanut huutaa että päästä ne narut oikeasti pidemmiksi (5/5), yllättäen sain kerätä ohjat kuitenkin takaisin ilman että hevonen alkaa tikittää ja stepata (6,5/6). Raviin siirtyminen jäykkä kun Hupille tuli taas perinteinen käyntipätkän kakkahätä (6/6). Pituushalkaisijalle vasemmalta taas vähän pitkäksi liiraten ja jouduin korjaamaan linjaa, muuten tultiin suht suoraan loppuun asti ja pysähdys oli ehkä jopa parempi kuin alussa (6/6). Alakerta muuten kaikki kutosta mutta lennokkuus ("tosi" yllättäen) 5/5,5. Kommenteissa kehuttiin "siistiä ja mukavaa yhteistyötä", hevosen kuuliaisuutta ja suorituksen täsmällisyyttä, ja toivomisen varaa oli ravin osalta laadussa ja takaosan työskentelyssä, ja sitten ihan vaan kuskin rohkeudessa esittää keskiaskellajit kunnolla (myönnetään, laukassa oli kyllä käsijarru päällä kun pelkäsin etten saa muuten koottua takaisin vaan pudotaan raville).

Summa summarum, suht tasainen rata, yksi isompi virhe ja ne ennalta vaikeat asiat juuri niin vaikeita kun oletinkin. Lopputulos 57,414% eli eka tavoite (parantaa edellisestä) täytetty, ja puolisen prosenttiyksikköä eli aika täsmälleen sen yhden rikon verran jäätiin "jos kaikki menee nappiin" -tavoitteesta joka oli 58%. Sijoitus oli luokan viimeisessä kolmanneksessa mutta mukana oli paljon vaativaa ja/tai kansallista kisanneita ratsukoita - ja ensisijaisestihan me lähdettiin voittamaan itsemme. Positiivisena asiana voi varmaan myös todeta sen, että papereissa oli melko täsmälleen saman verran seiskoja kuin nelosiakin, tästä on paljon helpompi lähteä parantamaan kuin tasaisesta 5,5 -radasta. Jotain asioita tehtiin oikein hyvin, joissain taas on todella paljon parannettavaa. Ja jos kesäkuista Nokian rataa en ole uskaltanut videolta katsoa kuin kerran läpi, niin tämä ei tee ollenkaan niin pahaa enää.

Kuskille/kisakaverille kiitos kyydeistä, vuokraajalle superluokan kisahoitajatyöstä - ja Hupi kiittää P-tammaa maailman parhaasta matkaseurasta. Jos se yksinään on hankala ja liinoilla lastattava, niin tämän tamman perässä se suorastaan juoksee koppiin :)

Viimeisenä vielä video kaiken kansan kauhisteltavaksi ;)