Koska mikään ei ole mukavampaa kuin puomien ja tolppien kantaminen sateessa, pimeässä ja kylmässä, niin päätin keskiviikkona laittaa Hupille puomeista kavalettijumppaa oikein koko rahan edestä. Kannoin kaikki tallin puomit (10) ja tolpat (6) kentälle ja tein pituushalkaisijalle ravipuomisarjan, kymmenen puomia peräjälkeen noin 1,20m välein. Viimeisiin kuuteen laitoin tolpat toiselle puolen viereen, että jos sitten varovasti vähitellen nostelisi toista päätä ylös ja kavaleteiksi. Viime kesänähän taidettiin laittaa parhaimmillaan viittä puomia peräkkäin ja maapuomeinakin ne aiheuttivat aluksi solmuun menneitä jalkoja, ja kavaleteiksi nostettuina puomit kolisi ja lenteli kun Hupi yritti järjestellä kinttujaan sopiviin väleihin.
Mutta sitten ei muuta kun hevonen kuntoon ja testaamaan. Hupi oli heti alkuun kivan ja innokkaan tuntuinen. Vähän halusi valua pitkäksi ja jättää takajalat laahaamaan jonnekin, mutta siirtymisillä ja reiluilla ulkoasetuksilla lähti moottori käyntiin joten suunta puomeille. Ja mitä tekee Hupi? Hölkkää puomien yli kerta toisensa perään, tahdikkaasti ja tasaisesti, koskematta yhteenkään. Käänsin pituushalkaisijalle, suoristin, pidin jalan lähellä ja kevyen tuntuman - ja hevonen hoiti loput. Kun olin tullut molemmista suunnista pari kertaa ilman ensimmäistäkään ongelmaa, päätin nostaa kertaheitolla kuusi viimeistä kavaleteiksi. Ensimmäisellä kerralla Hupi vähän hämmentyi kun yhtäkkiä täytyykin nostella kinttuja vielä enemmän, teki melko teatraalisen "korvat pystyyn, kaula kaarelle ja tröööööööt!" -liikesarjan, mutta yli jatkettiin, olkoonkin että tahti vähän katosi, ja kaviot kolisteli paria puomia. Mutta seuraavat kerrat jatkettiin yhtä helposti kuin maapuomeillakin, Hupi keskittyi hurjan hienosti, ja selvästi puomien vaihtuessa kavaleteiksi pää laski vähän, säkä ja selkä nousi, ja takajalat jumppasi oikein kunnolla. Maapuomeilla sarjan loppua kohti jouduin pari kertaa tasapainottamaan puolipidätteellä ettei tahti olisi kiihtynyt, mutta maasta irti olevat puomit hoitivat homman puolestani, kun niiden yli ei enää voinutkaan hiihdellä miten sattuu.
Vajaassa vartissa olin tehnyt kaiken mitä suunnittelin. Hevosella oli kuitenkin vielä intoa joten hyppäsin alas ja muutin tehtävää vielä niin, että vaihdoin kuusi kavalettia kolmeen ristikkoon. Ravipuomeilla siis edelleen sisään, ja siitä kolmelle innarivälein (vajaa 3m) olevalle ristikolle/pikkupystylle. Nyt rupesi kuitenkin hevosella menemään pasmat sekaisin, vaikka vaihdoin pariinkin kertaan ravipuomien etäisyyttä ensimmäiselle ristikolle, niin silti Hupi tarjosi varsin luovia ratkaisuja, vaihdellen ravihölkästä läpi koko sarjan siihen, että se ampui kaukaa heti viimeisen ravipuomin jälkeen ensimmäiseen hyppyyn. Oikeaa ponnistuspaikkaa ekalle ristikolle ei meinannut löytyä sitten millään, vaikka koskaan ennen ravista hyppääminen ei ole ollut Hupille ongelma. Tiedä sitten menikö hahmotus sekaisin kun ensin piti pysyä samassa ravin tahdissa koko puomisarjan läpi, ja yhtäkkiä olisikin pitänyt osata vaihtaa askellajia. Ennen kun touhu meni vaaralliseksi, vaihdoin ravipuomit kahteen laukkapuomiin, ja sarja oli siis innarivälein puomi-puomi-ristikko-ristikko-pysty. Tällä tehtävän vaihdolla palautui hevosenkin itseluottamus ja usko omaan osaamiseen, tultiin pari kertaa läpi ja viimeisellä yrityksellä niin sujuvasti ja helposti, että lopetin siihen. Loppuverkassa Hupi kyllä kovasti kyseli että "mihin puomille, mihin mennään, kerro ja näytä niin mennään jo", mutta lopulta malttoi ravata rauhassa ja venytellen.
Hupi yllätti kyllä kuskin suoriutumalla tehtävistä paljon helpommin kun mitä uskalsin kuvitella. Mitähän seuraavalle kerralle keksisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti