Pientä pintahikeä

... eikä mitään muuta tuloksena tunnin maneesitreenistä. Hyvin pääsee hengittämään klipatun alueen kautta eikä hikoa näin ollen juuri muualtakaan. Lihakset on myös pysyneet hyvin pehmeinä ja hevonen normaalin notkeana, eli ei ole Hupi myöskään palellut öisin. Loimituksena tällä hetkellä ulkona fleecevuorellinen fullneck-sadetakki ja tallissa nakuna.

Muita huomioita maneesikeikasta:

• Jos kuski ei venyttele, hevonen heijastaa vinoudet välittömästi. En ollut mielestäni edes pahasti jumissa, mutta vasemman laukan nosto vastalaukkana meinasi kadota kun kuskin paino valui oikealle. 

• Vajaassa puolikkaassa maneesissa neljä eri askellajia eri suuntiin menevää ratsukkoa on oiva treeni omalle katseenkäytölle. Tulee yhteentörmäyksiä jos oma katse ei nouse sieltä hevosen niskasta ylös. Ruuhkainen maneesi voi siis olla myös positiivinen asia.

• Sen niskaantuijotuksen vuoksi tehty yksi tiukahko laukkavoltti ja siinä harvinaisen onnistunut laukka-käynti-siirtyminen oikeasta (= huonommasta) laukasta avasi kuskin silmät. Muille muistan kyllä aina sanoa, että jos hevonen jää siirtymisessä painamaan niin aseta, taivuta tai jopa käännä niin kevenee heti. Miksihän samaa neuvoa on niin kamalan vaikea muistaa noudattaa myös itse? Hahmottelin heti mielessäni kivoja laukka-käynti-harjoituksia seuraavaa kertaa varten. 

•  Jos maneesilla käy viimeisen tunnin aikana kun sinne vielä pääsee ennen ratsastuskoulutuntien alkua, treeni täytyy suunnitella järkevästi. Vaikka hevonen olisi kuinka hyvän tuntuinen, älä ala tehdä vaikeita asioita vartti ennen kun täytyy lähteä. Jos ei onnistukaan, niin jää paha maku suuhun molemmille. Nyt maltoin mieleni ja lopetin järkevästi ja ajoissa. Siperia on opettanut?

•  Kaveriheppa tekee ihmeitä. Puuskittainen tuuli ja pimeä kotimatka ei aiheuttanut kuin pieniä sydämentykytyksiä, kun kaveri oli tammallaan seurana.