Viikko-ohjelmaan on mahtunut muun muassa:
Talliestekilpailut
Vuokraaja kävi taas ylittämässä ristikoita (ja itsensä) naapuritallin harjoituskilpailuissa. Molemmilla näytti olevan hauskaa, ja hevonen suorastaan keräsi kierroksia verkkahypyistä. Hupi tuntui olevan myöskin ihan kotonaan ruuhkaisessa kisaverkassa missä poneja suihki ohi edestä, takaa, oikealta ja vasemmalta, osa ratsastajan kanssa ja osa välillä ilmankin.
Maneesireissuja
Maneesikortti on ollut ahkerassa käytössä kun oma kenttä on vuoronperään kuravelliä tai umpijäätä (tulisi se lumi nyt jo...). Harmittavasti en ole saanut aikoihin kaveria mukaan videokameran varteen, viimeiset videot omasta ratsastuksesta on syyskuun alusta kisaradalta. Olisi hauska nähdä (tai sitten ei?) onko muutosta oikeasti tapahtunut. Perushommiin ollaan joka tapauksessa keskitytty, hevosen osalta siirtymisiin ja kuskin osalta istuntaan. Viime kerralla keräsin ohjat "sillaksi" käsien väliin, niin että molemmat ohjat tulivat molempien käsien kautta eikä kädellä päässyt nypeltämään ylimääräistä. Jestas että tuntui hankalalta aluksi (nimim. kova käsi?) mutta varsinkin laukassa hevonen kiitti tasaisesta tuntumasta, pyöristyi kauniisti ja pärski rentona ja tyytyväisenä (ja teki valtavan hienoja siirtymisiä!).
Kuskin kuntokuuri
Hevonen piti (ensimmäisen) omansa alkusyksystä, vähitellen on käynyt aika karusti ilmi että nyt olisi sen toisen osapuolen vuoro. Jos ensi kauden tavoite oikeasti on siellä HeA-tasolla niin ei riitä matkustaminen ja sinne päin -tekeminen, vaan omakin kroppa pitää saada toimimaan niin että voi hevosta riittävästi auttaa. Kuski käy kiltisti lenkillä tallivapaapäivinään, ainakin sen pari kertaa viikossa, ja hevosen kävelypäivät hoidetaan tästä lähtien maasta käsin. Arvatkaa vaan kumpi meistä puuskutti eilen harjun päällä... Positiivista on ollut huomata, että ihan niin rapakuntoinen en ole kuin mitä pelkäsin, vaan jaksoin juosta (etanan vauhdilla) neljän kilometrin lenkin kokonaan, eikä tuntunut edes pahalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti